harkinnut itsemurhaa?
Oikeastiko olet
Vastaa...
17356
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Olen.Varmaan aika monikin on joskus.
En enää.
mut mä en. Kersoille opit perille. Kuuluu kuvioon hyvät vanhemmat ja you know. Vittu älä baittaa mun juttuja, läpinäkyvää.
En ole luovuttaja. Vaikeita juttuja tulee, mutta paljon auttaa kun on itselleen armollinen. Katson huomiseen. Kersoille tosiaan huono, huonompi, huonoin oppi. Joskus niistäkin voi kuitenkin saada oikein käsiteltynä (!) elämän viisautta.
Joskus yrittänyt. En enää.
sillä olen ÄITI. Ja äidit ei tapa itseään ne huolehtii lapsistaan. Eli en. Olen joskus kirjoittanut että joku toinen ehkä harkitsisi itsensä tappamista sijassani mutta se ei tarkoita että minä olisin itsetuhoinen. En ole niin tasapainoton.
Joskus ihmiset kait leikkii ajatuksella, kai se on jotenkin terapeuttista.
Tuskin on tuollaista kertonut?
Jokaiselle joka sitä miettii niin aina voi valita elämän. Elämä yllättää joskus jopa positiivisesti. Mitä kauemmin on aikaa hyvistä asioista, voisi ajatella että sen todennäköisemmin niitä tulee vielä eteen. Ehkä näissä nettikirjotuksissa voisi käyttää pientä varovaisuutta kun ei tiedä miten lukijoilla elämä menee ja onko joukossa esimerkiksi masentuneita. Ei se masennus kuitenkaan tänä päivänä mitenkään harvinainen sairaus ole. Mukavia ajatuksia kaamokseen!
Itsaria hautova ei mieli ei odota yllätyksiä. Se näkee vain yksisuuntaisen tien ilman tienhaaroja. Suosittelen kovasti varovaisuutta nettikirjoitteluun. Niiden takana on pystyttävä seisomaan myös tosielämän puolella. Jos et pysty, niin älä kirjoita.
Toivotaan siis muille järjen käyttöä kirjoituksiin. Itse en pahaa kirjoita, enkä paljoa muutenkaan.
Yrittänytkin, ja epäonnistunut. Vaan löytänyt "sen" jujun ja sellaiset yritelmät ovat mennyttä aikaa.
Kyllä. Silloin kun tilanne oli akuutti, löysin helpon rauhallisen tavan tehdä se. Se helpotti paljon oloa. Sen jälkeen masennus myös helpottui.
Nyt elän päivä kerrallaan ja toivon eämään muutosta. Noin 5 vuotta on takarajani. Jos sen aikana kohtaan vain samanlaisia loukkaavia ihmisiä, joita olen viime vuosina kohdannut, lähden pois.
olevani kuollut, mutta en varsinaisesti ole mitään itsemurhaa hautonut. Miettii välillä, että josko tuolla jossain olisi helpompi elää ja olla.
silloin tällöin leikin ajatuksella sellaisesta.
Mitä ihmeellistä siinä on toisten suunnittelemassa maailmassa? Syntyminenhän ei ole vapaaehtoista eikä oikeastaan mikään muukaan täällä. Vaihtoehdot ovat yleensä sellaisia että joutuu valitsemaan sen pienemmän pahan. Minkäänlaista todellista vapautta ei ole. Ei edes itseään voi elättää omin avuin ilman että joku puuttuu asiaan. Töissä käydessä 8h päivästä kuluu jonkun toisen omistuksessa sentakia että joku muu voisi rikastua työntekijän kustannuksella.
Itse en koskaan läheisteni vuoksi voisi tehdä sellaista, vaikka olisi kuinka paha olla. Satutin kyllä itseäni fyysisesti, mutta sillä tavalla että siihen ei olisi voinut kuolla. Kait se oli jonkinlainen hätähuuto.
Vain leikisti. Tai riippuu keneltä kysyy.
Kukas niin kertoo?