Miten rohkaista lasta uskaltamaan kommunikoimaan? Puhumaan ja muuten esim. osoittamalla tavaraa jonka haluaa. Meillä on selvästi ujo poika, jota ujostuttaa sanoa tai tehdä jotain, jos ei asiaa täysin osaa. Lapsi on selvästi mielissään kehuista, eikä nolostu. Miten toimia tällaisen lapsen kanssa ettei pahentaisi tilannetta? Poika on vasta vuoden vanha, mutta tämä ujous on jo selvästi nähtävissä. Varsinkin kun on vähänkin vieraampien kanssa. Ei esim. uskalla ottaa tarjottua lelua, vaikka sen haluaisi muilta kuin minulta tai isältään.
Puhumisen oppimisesta?
taaperon äiti
6462
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Antaa ajan vain kulua. Hän kyllä lopulta hoksaa että on paljon kannattavampaa aukaista suu ja sanoa jotain kuin vain sormella osoittaa... ei kannata hoputtaa tai olla huolissaan, lapsi vaistoaa sen ja tekee tenänä aivan varmasti.
Siis ongelmana on se, ettei edes sormella osoita.
Epäilen tämän johtuvan epävarmuudesta.
Epäilen sen vuoksi, että puhumisenkin kanssa tulee ongelmia. Osaa osoittaa pyydettäessä, jos uskaltaa, mutta ei osoita koskaan mitään ilman pyyntöä.
Ok. Kuitenkin kehottaisin odottelemaan ja katsomaan, turha huolehtia siitä vielä. Hän on kuitenkin noin pikkuinen vielä, hän ehtii moneen kertaan kehittyä sillä saralla. Jokainen lapsi kehitty omaa vauhtiaan, eikä vuoden vanhasta vielä voi vetää minkäänlaisia johtopäätöksiä puheenkehityksen suhteen. Jos hän muuten reagoi ihmisiin, eleisiin, hymyihin, ympäristön tapahtumiin, se kertoo että "väylät ovat auki" ja ajan kanssa hän rohkaistuu myös puhumaan.
paras tuki lapselle on lukeminen, lukeminen ja vielä kerran lukeminen. Kyllä puhe tulee aikanaan ilman mitään "rohkaisuja".
Lukea voi melkein mitä tahansa, sillä sisällön lisäksi yhtä tärkeää on lukijan äänen ja lukurytmin kuuleminen. MUTTA lukijan pitää olla ihminen, äänite, telkkari tai muu sellainen ei korvaa isän tai äidin ääntä.
Älä hätäile, aikaa on puhumisen kanssa, itse olen aikanani kauhistuttanut äitini, kun puhe ei luistanut lainkaan 4 vuoteen!
Ei tuosta traumoja jäänyt, mitä nyt sosiaalisten kontaktien luominen puhumalla on vaikeaa, mieluummin kirjoitan. Mutta työssäni (konsultti) joudun puhumaan paljon oudoille isoillekin porukoille, eikä sillai ole jännittänyt vuosiin.
Toki voit rohkaista lasta olemaan toisten ikäistensä kanssa, jotta sosiaalisuus pääsee kehittymään, puhe tulee kun sen aika on.
Oma poikani ei sanonut sanakaan 3v.Tämän jälkeen aloitimme puheteraupetin ja viittomakielen.Ei mennyt kuin n.kk ja poika osasi jo sanoa sanoja.Käytimme hyväksi valokuva-albumeita joita kävimme läpi joka päivä. Viittomista oli myös suuri apu että lapsi ei turhautunut yrittäessään tulla ymmärretyksi.Poitsu oppi viittomat tosi nopeasti ja sai sanansa kuuluviin muun perheen keskeltä.Nyt poikani on 5 eikä hänellä ole mitään muuta puhevikaa kuin R. Juttua tulee niin paljon että ei koskaan uskoisi että hänellä on ollut mitään puhevikaa.