Tuli tuossa mieleen, kun lueskelin noita kirjoituksianne. Miten kaikki kaipaa toista siihen lähellensä.? Miten juuri hän olis juuri nyt niin tärkeä. Jos minulla ois valtaa, soisin teille sen onnenne. Epätoivo voikin muuttua joskus todeksi. Mites sitten suut pannaan, kun tuleekin tosi kysymykseen? Vieläkö hymyilyttää?
Voi kun te kaikki joskus
saisitte toisenne
591
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Hieno ajatus. Mulla on tullut monesti sama, kun olen lukenut jonkun kauniin viestin, jossa on aitoa kaipausta ja välittämistä.
Varmaan aluksi hymyilyttää ja itkettää yhtä aikaa.
:-)
Ei varmaankaan hymyilytä. Muun näkee sitten.
Se on tosiasia ainakin jo että minä en saa mutta elän kuitenkin päivä kerrallansa jos joku mielenkiintoinen mies tulisi vielä elämänpolulle yhdessä oleilemaan.Kaunis ajatus sulla kuitenkin on mikä on harvinaisempaa täällä.