Jos jokin asia on varma, niin se ettet välitä minusta yhtään. Tärkeä ihmistä ei jätetä noin vain taakse. Sellainen halutaan pitää elämässä, siitä haluaa tietää kaiken. Silloin joskus tunsin, että merkitsin sinulle jotain. Luulin, että sain hymyn huulillesi. Tunsin, että välitit minusta. Se ei kuitenkaan voi olla totta. Kuukausien ajan kaikki on ollut jäässä. Tähän asti olen jaksanut uskoa ja toivoa, että ehkä tilanne muuttuisi. Mutta miksi se muuttuisi? Ilmeisesti voit loistavasti ilman minua. Et sinä minua halua tai tarvitse. Minä en ole sinulle tärkeä. En edes usko, että puhumme koskaan. En enää usko, enkä jaksa toivoa. Jäljellä on vain suru.
Rakastuin
sumuhahmo
19590
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Ja taas tällaista. Plääh, plääh. Kuinkas paljon se ap on asialle tehnyt? Kaikki täällä valittaa vaan, kun mitään ei tapahdu, mutta kuinka paljon itse tehdään. Mutku, mutku. Eikös elämässä pääsekin pitkälle, kun odottaa vaan taivaan putoavan syliin.
Joskus se toinen torppaa siihen malliin ettei asialle voi tehdä mitään tai se toinen ei ehkä välitä tarpeeksi ja satuttaa teoillaan.
Jää vain kaipaus ja toivo - turhasta....
Mielestäni asioita kannattaisi aina yrittää selvittää. Mitä siinä menettää? Mitä voi saada? Mutta kukin tyylillään, en tiedä.
Voihan sitä yrittää vaikka mitä selvitellä. Aina ei voi tai kannatakkaan jos satutetaan tai saa lokaa niskaansa. Mutta kukin tyylillään, se on aivan totta ja tapauskohtaisesti kaikki.
Höpöhöpö. Toisen lähelle haluaa ja toisesta haluaa tietää kaiken kunhan ei satu tai ole satutettu. Muitakin syitä etäisyyden ottamiseen voi olla mutta ei pidä paikkansa että tunteita ei olisi vaikka yrittäisikin jatkaa matkaa toiseen suuntaan.
Omasta puolestani voin sanoa että tykkäsin kuin hullu puurosta, rakastuin jopa mutta kun kaikua ei tullut, ei ollut aikaa eikä kivoja sanoja/eleitä minulle niin mielenterveyden säilyttämiseksi jatkoin elämääni. Tärkeä ja rakas hän on edelleen muttei enää se jonka seuraan hakeudun tai joka olisi unelmien tulevaisuudessa siinä vierellä. Ja kyllä, hän tiesi. Kuitenkin joku meuhkaisi että teinkö edes mitään. Tein. Mikään ei jäänyt kaduttamaan tai mietityttämään.
Olen melko varma, että et ole tietoinen kaikista esteistä. Mietippä mitä se voisi olla? :'(
Oletko varmasti tehnyt itse kaikkesi. Voisko olla, että toinen ei ole ollenkaan varma tunteistasi?
Samat tunnelmat. Olen niin surullinen. Haluan tietää mitä sinä odotat.
Joko hänellä on toinen ja teki valinnan, teidän kolmen taholta tai sitten ei vain välitä. Yhteydenpidon lopettaminen kuin seinään kyllä on melkoinen HENKINEN TAPPO tai sen yritys, pitäisi kieltää lailla. Muutama nätti sana varmaan olis aina paikallaan, mutta parempi itselle paeta paikalta ja palata rikospaikalle sössöttäämään myöhemmin ai´m sorry, joten katso vain perästä kuuluu.
ps. ethän ihastu yhden yön aikana se ei ole järkevää!
Joskus on vain mentävä eteenpäin. Suru helpottaa jossain vaiheessa ja tulee toisenlainen tunne, ehkä haikeus menetetystä tai kiitollisuus koetusta.
Mutta sumu hälvenee, ennemmin tai myöhemmin, se on varmaa!
Olet ap oikeassa tärkeätä ihmistä ei jätetä noin vain eikä tuollaisesta voi kokea kiitollisuutta. Mutta asioita kannattaa niiden antamissa rajoissa selvittää, jos pitkään ollut yhdessä niin ei jää niin paljoa kaivertamaan.
Sitten on tietysti erikseen nuo, jotka ei niin fiksusti, kliseisesti menee mitään selvittämättä eteenpäin.
Totta tuo mitä sanoit että tärkeää ihmistä ei jätetä noin vain ja asioita kannattaa koettaa selvittää. Hiljaisuus ja toisen jättäminen tyhjän päälle on julmaa. Oletin ap. tapauksessa että asiaa on jo koetettu selvittää, voi olla että oletin väärin.
Totta tuokin että on ihmisiä jotka menee eteen päin selvittämättä mitään. Olen itsekin kokenut tämän ja siinä joutuu suhteettoman kauan nuolemaan haavojaan. Se sattuu.
Kiitollisuudella tarkoitin sitä että jos ap.n suhteessa oli aikanaa jotain hyvääkin niin joskus kun kipu hiipuu, saattaa kokea kiitollisuutta että tälläinen suhde on joskus ollut olemassa tunteineen päivineen.
Mulle tehtiin niin jokunen vuosi takaperin. Se oli kuin maailmanloppu. Jälkikäteen ajateltuna harmittaa eniten oma toiminta. Olisi pitänyt vain hyväksyä asia ja jatkaa matkaa. Koska sen jälkeen ei seurannut mitään hyvää.
Elämästä oppii ja toiste en samaa virhettä tee. Jos ovi lyödään edessä kiinni, on syytä ottaa itseään kädestä ja kävellä pois paikalta. Nuolla haavansa rauhassa. Sen jälkeen olen ollut märkää saippuaa. Mikään ei tartu. Mikään ei pysy. Sen asian toivon muuttuvan, haluan taas luottaa ja rakastaa. Olla luottamuksen arvoinen ja tulla rakastettavan.
Vuosia sitten tapasin naisen, joka oli elämäni ainoa oikea rakkaus, sielunkumppani. Olin parisuhteessa ja jouduin tekemään valinnan. Koska tilanteeseen vaikutti sillä hetkellä moni muukin asia, kuin tunteet, tein valinnan jota olen surrut ja katunut siitä lähtien. Jätin elämäni rakkauden. Myöhemmin, kun erosin vaimostani, aiempi päätökseni tuntui musertavalta vääryydeltä elämäni rakkautta kohtaan. Ja itseäni. Ja exääni.
Joskus ihminen joutuu tekemään päätöksiä sellaisissa olosuhteissa, ettei sen jälkeen ole kuin häviäjiä, kaikkia sattuu. Onko oikea päätös silloin se, joka satuttaa eniten itseä ja vähemmän muita. Vai pitäisikö satuttaa muita enemmän kuin itseä? Ketä kiinnostaa se, sattuuko päätös tekijään ja kuinka paljon? Itse maksoin päätöksestäni sen hinnan, että luovuin ainoasta rakkaudestani ja tiedän, etten voi koskaan tuntea ketään kohtaan samoin. Siksi en voi koskaan katsoa ketään naista silmiin ja sanoa, että rakastaisin häntä. Siksi en halua, tai voi ryhtyä parisuhteeseen kenenkään kanssa, koska se tuntuu pettämiseltä parisuhteen toista osapuolta kohtaan. Kärsinkö siitä, että jätin? Kärsin. Ainoa lohtuni on se, että hänellä on mies ja perhe, ja että hän saa olla onnellinen. Tuntemalla katkeruutta, tai vihaa sitä kohtaan, että hän on elänyt elämäänsä ja on saanut onnen, kieltäisin itseltäni ainoan osan rakkautta, jota voin tuntea.
Olen hyväksynyt tilanteeni ja kohtaloni, etten koskaan saa kokea rakkauden onnea. Koska en pysty enää rakastamaan ketään aidosti ja täydestä sydämestäni ja sielustani, mutten voi elää myöskään vihassa ja katkeruudessa, eristyksissä muista ihmisistä, en kieltää välittämisen ja myötätunnon tunteita - teen työtä niiden parissa, jotka kaipaavat lähimmäisen rakkautta, välittämistä ja ymmärrystä. Yksinäisten vanhusten, kaltoin kohdeltujen ja syrjittyjen parissa. Eivät he minua rakasta, mutta tuntevat, että teen työtäni sydämestäni. He kysyvät, miksi jaksan hymyillä heille, olla ystävällinen ja miksi minulla ei ole puolisoa tai perhettä. Kun kerron heille, että olen kieltänyt ainoan rakkauteni kääntämällä tälle selkäni, he ymmärtävät. He ymmärtävät, etten ole heitä parempi, tai heidän yläpuolellaan, vaan vertainen. He ymmärtävät, että kärsin heidän kanssaan. Ja se antaa lohtua myös heille.
En ole mikään pyhimys, enkä ketään toista parempi. Pidän itseäni rakkaudessa epäonnistuneena pelkurina. Kanssaihmiset pitävät minua vahvana ja voimakkaana, koska autan aina muita, asetan muut itseni edelle. Oikeasti en edes tiedä miksi niin teen. Enkö arvosta itseäni? Enkö välitä itsestän? Ehkä rankaisen itseäni tyhmästä päätöksestäni? Ehkä käänsin selkäni ainoalle suurelle jumalalle; rakkaudelle - ja niin rakkaus käänsi selkänsä minulle? En valita, vaikka se saattaa siltä vaikuttaakin, luepa koko teksti uudelleen, ajatuksen kanssa. Olen ehkä onneton, mutta elän sen kanssa. Miksi tekisin muista onnettomia?
Aina hylätty ei ole ainoa, johon sattuu.
Oot oivaltanut paljon. Mukavaa elämässä on myöskin kun matka jatkuu vielä ja tulee vieläkin enemmän oivalluksia, vaikkei niistä etukäteen mitään tiedäkään.
Lisäksi on muita vastakkaisessa sukupuolessa, jotka kokevat samoin. Eivät voisi enää niin katsoa silmiin ja sanoa aidosti rakastavansa. Siinä onkin yksi ratkaisu ja lähtökohta uudelle tarinalle. Se tapahtuu juuri silloin kun vähiten odottaa, etkä voi sitä mitenkään ennustaa, kun et tiedä siitä vielä mitään.
Ihan kuin minä oisin kirjoittanut tuon. Tuollaisia minä kirjoitin hänen puhelimeensa.
Hän ei sanonut juuta eikä jaata. Hän kohteli minua kylmästi ja julmasti eikä koskaan kertonut miksi. Yhtenä hetkenä hän silitteli minua ja seuraavana katsoi halveksuen.
ja kerran minä tunsin hänen sydämensä ja hän tunsi omani.
Oletko nähnyt ihastustasi kukauden aikana. Selvitä syyt. Syyt voivat joissakin tapauksissa olla esim. matkat, sairastelua, pelkoa näyttää tunteensa jne.
Älä tee hätiköityjä johtopäätöksiä.
Tärkeä ihminen jätetään taakse silloin kun tämä niin toivoo ja osoittaa julmuudellaan a ilkeydellään ettei halua olla tekemisissä. Hän voi olla sinulle tärkeä mutta sinä et ole hänelle. Sen kun joku osoittaa, on aika lähteä pois taakseen katsomatta.
Kuinka tiiviisti olitte yhdessä aloittaja?
25vuotta ensimmäinen joka halusi olla ystävä,toinen oli 5 kk ja halusi olla ystävä mutta en huolinut heitä enää tuttavaksikaan...Tää kommentti ei kuulu välttämättä tänne...