Aikansa ikävä kestää. Se pistää ensin tekemään kaikkensa, mutta kun seinä tulee vastaan, sitä suuntaa katseensa uusiin unelmiin, muokattuihin versioihin alkuperäisestä.
Jokaiselle toivoisi että matka olisi edes hieman siedettävämpi kuin itsellä. Jokaiselle toivoisi ystävän joka osaa lohduttaa, vaikka itse se onni pitää kaikkien lopulta oivaltaa.
Jokaiselle toivoisi että matka olisi edes hieman siedettävämpi kuin itsellä. Jokaiselle toivoisi ystävän joka osaa lohduttaa, vaikka itse se onni pitää kaikkien lopulta oivaltaa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Toivottavasti ei törmätä enää..
Mitä sitten vaikka törmättäiskin? Sitä voi vain kävellä ohikin sanomatta sanaakaan...
ja tämä ei siis ollut ap:lta
Niiiiiiiiin
Ei edes ollut mitään seinää, miksi piti luovuttaa. Eikö voitaisi yrittää ja katsoa ja sitten luovuttaa ja päästää irti, jos on kerran ylitsepääsemätöntä. Minua itseäni eniten harmittaa se, ettemme edes katsoneet, mitä meistä voisi tulla. Olisin edelleen valmis yrittämään, minä kaipaan häntä ja aavistan, että hänkin kaipaa minua. Sekin kun viimeksi kohtasimme..hänen on pakko tuntea jotain.