Olen aina tuntenut etten kuulu mihinkään, kunnes muutama vuosi sitten tutustuin nykyisiin kavereihini. Heidän myötä aloin myös käyttää päihteitä enemmän ja nykyään juon päivittäin. Ensin oli hyvä olla ja tuli kaikkien kanssa toimeen ja oli hauskaa. Oli myös parisuhteita ja pitkästä aikaa olin onnellinen. Nyt kuitenkin tuntuu että olen täysin yksin. Tilanteet muuttuivat ja kaverit rupesivat seurustelemaan ja menivät kihloihin ja muuttivat yhteen. Minä erosin ja jäin vaille seuraa. Olihan niitä kavereita vielä kesän alussakin, mutta taisin tuhota kaiken kun aloin yksin juomaan ahdinkooni. Tuli sitten aina ympäripäissään lähdettyä jonkin kaverin illanistujaisiin ja lauottua typeriä kommentteja pitkin iltaa. Sanoin typerästi varsinkin ihmisille joista pidän todella paljon. Kai tein sen kateuttani ja ahdistuksesta. Nyt olen yksin eikä ketään kiinnosta nähdä minua. Kavereita on niistä kymmenistä enää kaksi, joista kumpaakaan en näe enää. On alkanut ahdistamaan tämä jatkuva morkkis ja yksinäisyys. Pitääkö vaihtaa kaupunkia? Alkoholin käyttöä olen vähentänyt jo. Olen pitkäsä aikaa myös satuttanut itseäni ja alkanut laihduttaa. Pelottaa että mihin olen joutumassa. Minulla on kuitenkin syömishäiriö ja masennustausta. Onko kellään saman laista oloa?
Mitä enää tehdä
Nainen28v
21228
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Ei kai tuon takia kaupunkia tarvi vaihtaa, mutta uusien kaverien etsiminen voisi tehdä hyvää. Yksinäisiä tässä maassa riittää.
Niin kai, ei vaan tunnu olevan saman henkisiä porukkaa enää missään täällä. En haluaisi palata siihen että olen ihmisten kanssa joiden kanssa minulla ie ole samoja kiinnostuksen kohteita.. Mistä kavereita lähtisin edes etsimään, kun olen turhan ahdistunut olemaan tuntemattomien ihmisten läheisyydessä. Kaupassakin käyminen on tuskallista.
Mitkä asiat sinua sitten kiinnostavat? Se olisi ainakin terveellisempää etsiä sellaisia ihmisiä jotka eivät käytä niin paljon päihteitä.
Musiikin tekeminen, keikoilla ja tapahtumissa käyminen. Mutta en pysty selvinpäin enkä yksin. On mulla muitakin mielenkiinnon kohteita. Tykkään kokkauksesta ja maalaamisesta, lukemisesta, elokuvista ja joskus urheilu oli iso osa elämää. Aatteiltani käännyn vasemmalle ja kuuntelen raskaampaa musiikkia, oon kasvissyöjä. Ei taida hirveesti löytyä tollasia ihmisiä jolla olis mulle aikaa.
Tuttu tunne tuo, että ei kuulu mihinkään.
Koulussa olin kiusattu koko ala-asteen ajan.
Pikkukoulussa ei ollut ketään, jota olisi kiinnostanut samat asiat.
Teini-iässä olin sitten syrjäänvetäytyvä.
Nyt on perhe ja lapsia, mutta ulkopuolisuuden tunne vaivaa.
Ei löydy omasta lähiympäristöstä samanmielisiä ihmisiä.
Siksi kai roikunkin näillä nettipalstoilla, joilla saa vain idioottien haukut niskaansa.
Mitä sinun pitäisi tehdä? Käänny jeesuksen puoleen hän vapauttaa sinut alkoholismista ja masennuksesta. Jeesus on tie, totuus ja elämä.
En ala uskomaan satuihin ihan vaan siinä toivossa että jospa sitten kun elän kuplassa en haluaiskaan tappaa itseäni. Että kiitos ja hei vaan, oli naurettavin vastaus mitä olen saanut.
Ilman Jumalaa et tule ikinä onnelliseksi. Pyysit apua, ja sanon sinulle rehellisesti, mikä on ongelmasi ydin.
Jatka sitten valitsemaasi tuhon tietä. Jokainen tekee valintasa.
"ihan vaan siinä toivossa että jospa sitten kun elän kuplassa en haluaiskaan tappaa itseäni."
Et sitten ole huomannut eläväsi kuplassa nyt? Ryyppäät ja lauot typeryyksiä, suututat ihmiset, sitten valitat, viiltelet tms., katsot peiliin ja näet itsesi vääristyneesti ja rupeat laihduttamaan ilman syytä.
Kun elää uskossa Jeesukseen, ei tarvitse hillua kännissä ja elää valheessa ja väkivallassa, vaan näkee kaiken kirkkaammin ja totuudellisemmin!
Mutta niinhän se on, että ihmiselle on annettu valinnanvapaus. Rukoilen silti puolestasi.
Jeesus ei ole satuolento. Masennuksen suosta ylös nouseminen kyllä vie aikaa. Rukoilla kyllä kannattaa.
Sä et taida ymmärtää masennuksesta tai syömishäiriöistä mitään. Mä tulin tänne kysymään neuvoja, en lukemaan kristinuskon tuputusta. Todella säälittävää toi sun toimintasi. Minäkö elän valheessa? Sinä se olet, joka on uskossa.
Sun polkusi meni suolle. Joten kierrä suo ja yritä uudestaan.
Sitä elämä on että tulee valittua vääriä polkuja.
Joten pieni aikalisä ja uusi yritys
Niimpä, mutta miten? Ei ole enää energiaa yrittää ja tänä iltana taisi mennä viimeisetkin hyvät asiat pois...
Mitä tapahtui?
Nainen 28v
Minä muutin ulkomaille joka antoi energiaa enempi kuin olisin kuvitellut ....
Menin sinne ilman kunnon ammattia ...lähes ilman rahaa ja vailla kielitaitoa
Ruotsia ..siis niin tyhjästä kuin vain voi aloittaa
Niin eikä ainoataan tutta ..siitäkin voi aloittaa
Nyt olen 4 muussa maassa lukuunottamatta suomea asunut
Suosittelen....todella piristävä alku
Viinaa en suosittele ottaa kaveriksi....
Toiseen maahan muuttaminen voisi kyllä tehdä hyvää. Varsinkin jos muuttaisi vaikka espanjaan, missä kulttuuri on sosiaalisempi ja ilmasto lämpimämpi. Ehkä pikku hiljaa minulla on suunnitelma valmiina tulevaisuuttani varten. Kiitos neuvostasi.
Kiitos...
Tulet olemaan kuin aivan toinen ihminen...et edes voi kuvitella..
Asuin ..Norjasa..Puolassa..Tsekkien .ja täällä Ruotsissa...seuraavaksi tulen muuttamaan pohjois Espanjaan Bilbao tai Laredo..Ehkä Santander..
.
Jos olet avoin...Respekteeraat ihmiset aidosti...sallaisina kuin ovat...jätät
Heidan arvostelut ...muille ..jne...Olet tervetullut joka puolella..
Eikä sinun tarvitse joku ihmeellinen olla ollenkaan...
Kuuntele heitä...unohda hetkeksi itsesi ...ole vain kohtelias..näytä kiinnostuksesi heille
Halaa ,,ja kosketa heitä...kosketa kevyesti ihmistä käsivarteen
Katso aina alhaalta ylöspäin ....jne ;)
AP, yhteiskuntamme ja maailma tällä hetkellä ei ole tehty ihmiselle, vaan koko homma on kääntynyt päälaelleen. Nyt ihmisestä väännetään väen väkisin luonnottoman koneiston osaa, joten ei ihme, jos emme tunne kuuluvamme tänne. Vastaus ei ole juominen, vaikka se voikin helpottaa painetta hetkellisesti, vastaus on se, että lähdet ympäristön pakoista ja odotuksista välittämättä toteuttamaan sitä mitä oikeasti tahdot. Kannattaa tutustua Alkuajatus-nimiseen uuteen elämäntieteeseen, se käsittelee oman tahdon ja maailman välistä ongelmaa, ja siitä on varmasti apua matkallesi.
Tsemppiä.
On kyllä, mutta älä pode morkkista jos olet pistänyt välejä poikki ryyppyremmikavereihin... se on vaan hyvä juttu. Maisemanvaihdos voi auttaa, mulla auttoi viimeksi, nyt taas... ei oikeastaan.
Hyvä, jos olet alkoholia saanut vähennettyä :)
Olen aika lailla sun ikäinen, ja kuulostaa kovin tutulta... mullekin alkoholista tuli vaan uusi tapa satuttaa itseä (heikko viinapää ja kovat krapulat) kun se nuorempana oli syömishäiriö millä itseään kidutti.
Koita jaksaa, en osaa muuta sanoa... kerro jos keksit jotain uutta... Mistä päin muuten olet?
Haluaisin löytää jotain kavereita, jotka ei ole elämäänsä jämähtäneitä (ei mitään juopporemmejä) mutta jotka ei säikähdä jos välillä menee huonommin (en jaksaisi aina esittää esikaupunki-idyllikavereille) ...
ahistusanni
Vaihdoitko oikein maata ..vai paikkakuntaa??
Itselleni oli parasta mikä olla voi vaihtaa maata..kaikki huono jäi pois
Ei kai se varmaankaan mikään ehkä kaikille samaa tee
Sinulle kuitenkin auttoi maisemanvaihdos....
eiköhän kannatttaisi vaan vaihtaa se luusereiden alkoholi hamppuun niin olisit heti suosittu taas ;)
ja jos kasvatat niin unohda duunit kun tienaat jo enemmän