Sunnuntai on jo kirkkovuoden viimeinen sunnuntai, sitten seurrava on jo adventti josta joulun aika alkaa.
Meitä oli alkuaan 8 työkaveria jotka lupasimme kirjoittaa toisillemme joulukirjeen sitten kun olemme eläkkeellä. Niin kirjeitä vähitellen alkoi postiluukusta tippua alkuun täysimääräisenä, nyt on jäljellä enää 4 kirjoittajaa. Illalla katselin kirjeitä vuosien takaa, kirjoittajien käsialat muuttuivat, ajatus kulki hyvän tahdon, joulumuistojen merkeissä.
Pitkäaikainen 88 työkaveri kirjoitti vielä vuosi sitten lyhyen kirjeen, käsiala sama kaunis koukeroinen, hiukan vapisevankin, " Kun katsot joulun aikaan taivaan kirkkalle tähtitaivaalle, minä se sieltä vilkuutelen tähden tuikkeella sinulle hyvän joulun toivotuksen".
Jo vuosia sitten (10v) työkaveri oli sairastunut Alssiin, kirjoitti vapisevalla käsialalla joulurunon Lapsuuden joulu. Joulun aikaan hän muisteli vanhempiaan ja lapsuuskotia maalismaisemassa rajan pinnassa. Runo oli hänelle paluuta lapsuuteen, lapsuuskotiin jonne hänellä ei ollut mahdollisuus aina mennä vaihtelevien työvuorojen vuoksi.
Laitan linkin joulurunosta, jossa on kaunis kuvitus antaa lisätunnelmaa:
http://aili-mummonarkea.blogspot.fi/2012/12/lapsuuden-joulua-meille-kaikille.html
Nyt mietin kirjeiden sisältöä himmeä kukkakuvioiselle hennon vihreälle paperille, millä tavalla muistan joulukirjeystäviä. Vanhat kirjeet ovat minulle kullanarvoisia.
Meitä oli alkuaan 8 työkaveria jotka lupasimme kirjoittaa toisillemme joulukirjeen sitten kun olemme eläkkeellä. Niin kirjeitä vähitellen alkoi postiluukusta tippua alkuun täysimääräisenä, nyt on jäljellä enää 4 kirjoittajaa. Illalla katselin kirjeitä vuosien takaa, kirjoittajien käsialat muuttuivat, ajatus kulki hyvän tahdon, joulumuistojen merkeissä.
Pitkäaikainen 88 työkaveri kirjoitti vielä vuosi sitten lyhyen kirjeen, käsiala sama kaunis koukeroinen, hiukan vapisevankin, " Kun katsot joulun aikaan taivaan kirkkalle tähtitaivaalle, minä se sieltä vilkuutelen tähden tuikkeella sinulle hyvän joulun toivotuksen".
Jo vuosia sitten (10v) työkaveri oli sairastunut Alssiin, kirjoitti vapisevalla käsialalla joulurunon Lapsuuden joulu. Joulun aikaan hän muisteli vanhempiaan ja lapsuuskotia maalismaisemassa rajan pinnassa. Runo oli hänelle paluuta lapsuuteen, lapsuuskotiin jonne hänellä ei ollut mahdollisuus aina mennä vaihtelevien työvuorojen vuoksi.
Laitan linkin joulurunosta, jossa on kaunis kuvitus antaa lisätunnelmaa:
http://aili-mummonarkea.blogspot.fi/2012/12/lapsuuden-joulua-meille-kaikille.html
Nyt mietin kirjeiden sisältöä himmeä kukkakuvioiselle hennon vihreälle paperille, millä tavalla muistan joulukirjeystäviä. Vanhat kirjeet ovat minulle kullanarvoisia.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kiitos Lorena* ihana sivu --otin ominlupineni sen Faforiitteihin ,koska haluan kaikessa rauhassa tutustua tähän Aili mummun arkeen -
Minun tuökaverini ovat jo kaikki suomesta menneet unholaan -- viimeinen jonka kanssa kirjoittelimme ainakin 10 vuotta kuoli jokuvuosi taappäin yhtenä Suomen itsenäisyyspäivänä -- Sain tiedon Sähköpostiini hänen tyttäreltään - Olimme hyvät ystävät -
Kun sain ensimmäisen lapseni tuli hän miehensä kanssa katsomaan lapsenmallia ,minulla oli poika ja hän sai sen Leenan joka äitinsä kuolemankin minulle laittoi söhköpostiin -
Postit Jouluksi on minunkohdallani loppu ,melkein -- mitä pojan tyttären perhe on Suomessa ja ne 3 lastenlapenlasta sieltä -- isompi jo pitää minunkanssa Fespuukissa yhteyttä . se onkin kiva paikka ja hänen äitinsä Ulla -mummun lanssa tietysti myös.
Joulukirje on kaunis vanha tapa, jota vielä noudatan kymmenkunnan sellaisen ystävän kesken, joiden kanssa ei säännöllistä yhteydenpitoa ole. Kerran vuodessa on hyvä päivittää tärkeimmät kuulumiset, jotka höystän runsailla valokuvilla, niitten lähettäminen kun on niin helppoa sähköpostissa. Osin käytän samaa kirjepohjaa, lisään jotain henkilökohtaista jokaiselle. Tämän vuoden aikana on entinen työtoverini poistunut ALS-taudin viemänä, ja harvenemaan päin perusjoukko on pikkuhiljaa. Saksassa asuvan opiskeluaikaisen ystäväni olen monasti tavannutkin, hänellä on kahdeksan lastenlasta kuten minullakin. Mieheni tädin 95-vuotisonnittelut saamme pian toivon mukaan lähettää, ja hänelle laadimme aina yhteisen paperisen kauniin joulukirjeen.
Laskeudumme adventin aikaan, tai paremminkin kohoamme kaamoksen pimeästä valon juhaa kohti. Jouluiset konsertit ja tapaamiset hoitavat mieltä ja ihmissuhteita, olkoot vaikka pikkujoulujen nimellä. Parasta joulun alla ovat lastenlasten musiikkiopistojen joulukonsertit, niitä en jätä mistään hinnasta väliin. Voiko kauniimpaa siltaa olla ihmisten välillä kuin musiikin kieli ja kosketus .
Nyt on aika toivottaa hyvää adventin ajan odotusta.
kiitos Lorena Sarkian runosta, siinä on minun lapsuuteni tunnelma.