Palstan runoniekat, aktivoitukaa!
Runoja???
Kiitti!!!
40181
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 40
Vanhimmat
Ai, kun saiskin Marin lämmintä piirakkaa nuolla, sitten voisi vaikka puukon vuolla.
Marin sylin lämpö täyttäisi maailmani ja yksinolo tuntuisi vihdoinkin tyhjältä, kuin tölkit, joita palautan automaattiin.
Sä et varmaan niihin runoilijoihin kuulu....
Aina löytyy kriitikoita. Nehän on niitä, jotka ei itse pysty mihinkään.
Runon lisäks tosta puuttui logiikka.
Ei tää ole mikään härskipalsta!
Suuria taiteilijoita ei ole ikinä ymmärretty elinaikanaan. Siedän kritiikin, kun tiedän kuinka pieniä sieluja olette.
Pojot zulle.
:DD olipa ihastuttava
Vedän pari kaljaa ja vaihdan vetarin.
Pimpero naisen armaan, tulee mieleen vaihdelaatikosta.
Voi kun sinne saisin sujahtaa. Vaseliini valuisi sukkelaan.
ei siis yhden yhtäkään järkirunoilijaa liikkeellä? :))
Etsä ilman vaseliinia saa naistas mukaan.
Tumpelo olet.
Hahhaaa...
taitaa olla sitä valkoista..
sit ku sulle kasvaa kikkeli, ni tajuat mistä puhun.
Vittuaks täällä utelet! Lue vaikka Tabermannia.
En mä haluu lukea lainattua :))
mä en voi jäädä sun luo
siksi mä en anna
muuta kuin nuo;
mun sanat samanlaiset
yksinkertaiset, laulun tapaiset
koska toinen kotona mua odottaa
Kuljetaan yhtä matkaa töistä pois
ollaan haaveiltu, että
aika meidän ois.
Sanottu paljon, muttei sanaakaan
siitä mikä meidät toisistamme erottaa
sä et voi jäädä mun luo
siksi et anna muuta kuin nuo
sun sanat samanlaiset
kaikkien tulkittavissa olevat lauseet
koska suakin toinen odottaa
varattu vai vapaa? Ihastunut vai
salaa toista rakastaa?
sitä meistä ei kumpikaan
tietää koskaan
toiselta saa.
Mulla ei ole töitä, ei samaa matkaa, saan
yksin tästedeskin taivaltani
jatkaa
Ei syki runosuoni ulos sanoja
Ei pumppaa sydän suoneen uusia,
sanat kaukaisuuteen ovat kadonneet.
Sun katse jään sulattaa,
Näet saman tuskan,
Näet saman kauneuden,
Näet valon siellä missä on pimeää.
Sinä salaa viereeni jäät,
Sinä suojelet ja vartioit.
Vielä joskus käsi kätesi löytää,
Huulet huulia koskettaa.
Sydän sydäntä vasten huokaa,
Silloin en enää pelkää.
Mutta vielä on kaikki sumuista,
Katse hakee katsetta,
Kipu polttaa, kyyneleet nousevat silmiini.
Koska on meidän aikamme?
bingo
Väsyttää,
On niin kylmä.
Odotan ja odotan.
Syksyn lehdet varisseet kaduille kaupungin,
Lumi peittänyt alleen maan.
Liian väsynyt kulkemaan,
Niin paljon sua nyt viereeni kaipaan.
Tehdään yhdessä maahan lumienkeleitä,
Luistellaan järven jäällä.
Ota kädestä kiinni, kosketa minua.
Vie minut kotiin.
Mä olen puhunut odottamisesta mutta älä nyt minua ainakaan odota.
Jotain vanhoja löpinöitä
Kuuluisimmat runoilijat on väistämättä miehiä.
Paitsi niin monen jäljittelemä Sapfo.
Maailmanhistoriassa on nyt pitkä aikakausi, jolloin naisten ei sallittu kirjoittaa, ei opetettu kirjoittamaan, eikä heidän töitään julkaistu.
toi on muuten totta. Varmasti on vaikutusta.
Mutta niin on kokitkin.
Ja parhaimmat kokit ovat usein äitejä. Omassa kotikeittiössään.
Mainetta saadaan myös sillä, että siihen nostetaan ja siihen pyritään. Naiset ovat kautta aikojen eläneet aina hiukan marginaalissa. Vasta 1900-luvulla siihen on tullut muutos.
Ja ylempää jäi pari sanaa pois: "maailmanhistoriassa on nyt myös ollut pitkä aikakausi..."
Suurin osa kokeista ja ruuanlaittajista on varmasti naisia ja äitejä en sitä epäile hetkeäkään. Silti se pieni parhaimmisto huippukokkeja on miehiä voi siellä olla muutama nainenkin. Jos mietii vaikka michelin tähden ravintoloita tai arvostettuja kilpailuja.
Onhan se useimmilee se oma äityli paras äityli ja paras kokki. Menin taas liian asialinjalle väitteissäni. Ei jaksa kyllä väitellä syntyy vaan eripuraa.
Hauskaa viikonloppua.
Mutta väitteesi ei siltikään todista mitään. :-)
Vaikka historian tunnetuimmat runoilijat ovat miehiä se ei tarkoita, etteikö naisissa olisi myös hyviä runoilijoita. Samoin eivät todista huippukokitkaan.
Mutta entä nykyrunous? Ovatko nykyaikanakin parhaimmat runoilijat tai suurin osa miehiä?
ei ei
Kohta räjähtää runoa... jahka vielä tovin näitä onnettomia esityksiä plärään. Minulla Hänet, onnekseni. Parasta olla maailmassa kaksin. Yksinkin.
Mitä vitun tekoa trendikokeilla, naisten asemalla tään kurppasen ketjun kans? Ainoo vaatimaton toive saada lukea palstaväen OMIA ajatuksia, runoja. Mut vittu kun on niin saatanan vaikeeta kaikki aito aidosta kommunikointi?
Kun yöllä kuuntelin untasi,
Tiesin lähteväni.
Kun suutelimme,
en tiennyt sen olevan viimeinen kerta.
Halaus parkkipaikalla, miksi silmäsi ovat kosteat?
Palaan kuitenkin, kuvittelin tietäväni.
Tuulilasin sisäpinnassa, välähtävät kasvosi.
Mietin, miksi ja minne olen kulkemassa.
Kotiin, missä minulla ei ole mitään.
Hautaudun elävältä töihin,
Toisinaan etsin ohjeita luonnosta.
Välillä voima löytyy, vain pullosta.
Ei minusta ole kerjäämään.
Ei imeliä lauluja laulamaan.
Jos silti kelpaan, tulen viereesi uudestaan.
Ja sitäpaitti nyt se vtun vetoakseli olis done.
älä sitten mene sinne tyhjään kotiin vaan tule luokseni :)
Harmaan sävyjä paljaassa metsässä, ennen lumen tuloa.
Tummia pisteitä, vaalealla lakanalla.
Vihreät jouluvalot neukkukuution, harmaalla parvekkeella.
Voi, jospa kaikki olisi niin helppoa. Värit, tekevät maailmasta monimutkaisen.
Harmaan sävyt. Ne vain ovat.
Paskaa niin paljon paskaa
kaikille pienille kiivaasti kaihoisille
paskaa
Loiskahtelevaisia ämpärillisiä
löysinä vetisinä
niin tuoksuvine
muistutuksinensa
paskaa
Metsäpolku, sinä vierelläni.. Eteemme tulee puro, siihen hyppään,, kävele selkääni pitkin puron yli, älä pelkää en säry...koska rakastan sinua,, jos pelkäät, luhistumme molemmat
Olen armottoman tuulen pyörittämä lumihiutale,
en jäiseen maahan enää tahdo leijailla.
Tartuin hetkeksi tuuhean kuusen oksalle,
siellä yksikseni sinisessä hämärässä kimalsin.
Matkaa viimein jatkoin,
alkava ilta humisi vanhassa metsässä.
Etsisinkö talviyöstä lämmintä kämmentä jolle tipahtaa.
Hetken ihailisi, sitten jo sulaisin.
Veden kiertokulkuun katoaisin, sumuna tulevan kevään pelloille.
Varisisi männystä alas viimeinenkin pistelevä neulanen,
lörpöttäviin alushousuihisi päätyen.
Saapuisi terävä raekuuro ihoasi nipistelemään,
alas avaran paitasi kauluksesta sujahtamaan.
Tupsahtaisit takapuoli puolipaljaana rannan hiekkaan,
ihosi hetkeä aiemmin öljypinnan saanut viekkaan.
Menisit uhitellen uimaan juuri hetkeä ennen pysyvää jääriitettä,
ja kas, minä se silloin kävelisin rannalla.
Kopsauttaisinhan sinut kyllä irti ja auttaisin ylös...
mutten taitaisi pitää kovinkaan kiirettä.
Tulen tuskaisen kuumuuden polttavan
tunnen rinnassain kylmyyden sulavan.
Rakkaus sinuun kun musertaa sieluain
kaikki muurit, vastukset sulattain.
Sä katsoit mua kauriin silmilläsi,
et tiennyt silloin,
en niitä vastustaa voisi
Mä niihin rakastuin
ja toivoin: jos sinun olla saisin
Kaiken ja enemmän sulle antaisin
Tiedät sen..
En voi sua unohtaa, ei sydämeni lupaa anna
On kai mennyt jo vuosia neljä..
Yhä toivon että jonain aamuna vierestäsi herään, enkä lähde enää pois.
Minut kainaloosi ottaisit ja suukottaisin sua hellästi.