Perkele, että osaa asiat mennä huonosti! Olen loppuun palanut. Mistään ei tullu mitään. Ryven taloudellisessa ahdingossa. Nyt aivoni leikanneet kii. "Avuntarjoajat" imevät minut kuiviin. Rakkaat uskovaiset kanssamatkaajat. Käytetään toisen alentunutta toimintakykyä härskisti hyväksi. Munko tehtävä olla vain hyväksikäytettävä?
En jaksa enää. Oikeita auttajia ei olekkaan.
En jaksa enää. Oikeita auttajia ei olekkaan.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Haluat rypeä itsesäälissä. Siinä tilassa kukaan tai mikään ei voi sinua auttaa. Oikeaa apua on tarjolla, mutta asiasi eivät ole vielä niin huonosti, että se sinulle kelpaisi. Jatka siis rypemistä, kyllä ne asiat siitä vielä huononee!
PS. Tiedän sanovani kovasti, mutta sanon niin, koska kaipaat herättelyä. Lukuisiin tilannettasi valittaviin viesteihisi olet saanut monia hyviä neuvoja, mutta ne eivät sinulle kelpaa. Itsesääliin ei ole pakko jäädä. Apua asioiden järjestämiseksi on olemassa, mutta on itsestäsi kiinni, haluatko lähteä auttamaan itseäsi ja ottaa apua vastaan.
Olen saanut täältä tosi hyviä neuvoja.
Tosin tässä tilanteessa hirveän vaikeaa valita, miten toimia.
Yhtenä hidasteena on jumiutunut pää. En osaa ilmaista itseäni. Ja tästä johtuu itsesyytökset, olenko tyhmä jne. Kuten olen täälläkin saanut neuvoksi: koita muuttaa ajattelutapaa. Olen yrittänyt sängystä noustessa uskotella, että asiat menee hyvin, minä pärjään. Mutta multa puuttuu edelleen aito usko siihen.
Rohkenin puhua ongelmistani yhdelle tutulle ja hän tarjosi "apua". Hänellä oli kuitenkin oma lehmä ojassa. Hän valjasti minut palvelemaan hänen etuaan. Eli sain vastineeksi jotain, jota en voinutkaan hyödyntää, koska sinä aikana mun täytyi tehdä sille palveluksia.
Kun olin huomannut tulleen huijatuksi, kerroin tästä yhelle ystävälleni. Mutta en osannut ilmaista itseäni. Tämä ystävä tuntui ymmärtävän mua, vaikka mun kieleni oli hyvin kankeaa hänen kieleen verrattuna. Minä puhun yksityiskohtaisesti tapahtumat, kun hän pystyy sanoo samat asiat... sori, pääni ei tomi. Hän osaa puhua kokonaisuuksista, minä tapauskohtaisesti, jolloin asia venyy hullun pitkäksi ja toisella kova työ ettiä siitä se punainen lanka. Ymmärrättekö, mitä yritän sepostaa... Eli en osaa ilmaista tunteitani ja ajatuksiani kyllin ytimekkäästi! Ja tämän vuoksi tunnen väistämättä itteni tyhmäksi. En tiedä, johtuuko se mahdollisesta loppuunpalamisesta, vai siitä, että älyykkyysosamääräni on vain alhainen.
Tältä ystävältä sain hyviä neuvoja, vaikka hän on todella paljon mua nuorempi.
Vaihtoehdoiksi, miten toimia, jäi lopulta kaksi, joista kumpikaan ei tunnu helpolta:
1. Ottaa sairaslomaa ja hakea ammattiapua
Kysymyksia:
- saanko kunnalliselta puolelta kuinka laadukasta tukea?
- miten kauan kestää kuntoutuminen?
- pelko siitä, jos apu ei autakkaan ja osoittaudun tyhmäksi.
- miten ystävät suhtautuu sairaslomaani?
2. Jatkaa entisen malliin
kysymyksiä:
- paheneeko tilanne entisestään?
- voinko kuntoutua itsestään tukalasta tilanteesta pelkän positiivisen ajattelun avulla siitäkin huolimatta, että usko itteeni on aika hakusessa?
Valitse noista jompi kumpi. Ei helppo tehtävä, kun kumpaanki liittyy niin paljon pelkoja. Selvää on se, että tarvin ammatti-ihmisten, en puoskarien apua.
Avunhaku ei ole helppoa, mutta onko sitä nykytilanteesikaan. Kumpi on pienempi paha, hakea apua vai jatkaa entiseen malliin?
Kahden esittämäsi toimitavaihtoehdon lisäksi on olemassa myös kolmas vaihtoehto: haet ammattiapua, mutta et sairaslomaa. Tässä vaihtoehdossa opiskelupaikkasi kuraattori voi auttaa sinua alkuun.
Vastaavia kysymyksiä kuin sinun esittämäsi pohtii luultavasti hyvin moni avunhakua harkitseva. Noihin kysymyksiin luultavasti osaat itse vastata parhaiten. Et sinä tyhmä ole.
Ensi viikolla, kun hetkeksi helpottaa, täytyy ottaa yhteyttä kuraattoriin, tai psykologiin. Tasan vuosi sitten kävin psykologin juttusilla.. Tosin en muista yhtään, mistä me silloin juteltiin. Sen muistan, että psykologi suositteli, että jatkan ja jos tulee vastoinkäymisiä, otan uudelleen yhteyttä. Nykyisin tämän psykologin luo ei voi mennä aikaa varaamatta. Se kun ei enää edes ole fyysisesti samassa rakennuksessa niin, kuin ei kuraattorikaan.
Olet sekoamisen partaalla. miksi? Siksi, että olet kuunnellut
iät ja ajat Jumalan sanaa, viikottain uskosi vahvistukseksi.
Et saa ajatella omilla aivoilla, vaan sinun on tehtävä sitä, mitä nämä saarnamiehet ojentavat tekevän, talkootöiden lisäksi vain pakilliset kotityöt vl saa suorittaa. ulkopuoliset harrastukset on kielletty, koska "uskovainen" ei kulje siellä, missä pilkkaajat kulkevat.
Heikko kun muutenkin olet, uskonveljet vl imevät sinut henkisesti, ruumiillisesti ja rahallisesti kuiviin.
Rasvaa köysi................
Jopahan iski natsiin..
Heh, heh,.-..
Jos pitää 2 viikossa käydä seuroissa osoittaa että ei omilla-aivoilla paljon ajatella saakkaan, sieltä tulee ohjeet elämään. Ei silti muslimit rukoilee myös alvariinsa, ja myös sodat on jokapäiväistä niissä maissa.
Muslimien rukouksiin liittyen:
Matt. 6:
5 Ja kuin rukoilet, niin ei sinun pidä oleman niinkuin ulkokullatut; sillä he mielellänsä seisovat ja rukoilevat synagogissa ja kujain kulmissa, että he ihmisiltä nähtäisiin. Totisesti sanon minä teille: he ovat saaneet palkkansa.
6 Vaan kuin sinä rukoilet, niin mene kammioos, ja sulje oves, ja rukoile Isääs, joka on salaisuudessa: ja Isäs, joka salaisuudessa näkee, maksaa sinulle julkisesti.
7 Ja kuin te rukoilette, niin älkää olko paljon puhuvaiset, niinkuin pakanat; sillä he luulevat heitä paljon puheensa tähden kuultavan.
8 Sentähden älkäät olko heidän kaltaisensa; sillä Isänne tietää kyllä, mitä tarvitsette, ennen kuin te häneltä rukoilettekaan.