Cellonan historiaa..

Henry Nielsenin hoitama ja Helsingfors Steamshipin omistama 2363 dw-tonnin helsinkiläinen rahtilaiva M/S Pirjo lähti täydessä 2300 tonnin märässä selluloosalastissa Hollantiin Sunilan laiturista Kotkasta puolen päivän aikaan. Luotsi jätti aluksen klo.15.30 noin kaksi mailia Orrengrundin länsipuolella ja laiva otti kurssin länttä kohden.
Pirjo kallistui lastin siirryttyä äkkiä Orrengrundin edustalla lähellä Apskärin karia noin 50 astetta, jolloin kansilasti kaatui mereen eikä laivaa voitu enää ohjata. Laivan vierellä ollut luotsikutteri otti mukaansa laivan 24 hengen miehistön, joka siirrettiin pääosin lähellä loistonrakennustöissä olleeseen tarkastusalus Suuntaan.
Klo.19.00 oli Pirjo kallistunut jo 65 astetta ja Suunta ryhtyi hinaamaan laivaa hitaasti Orrengrundin lähelle. Tätä ennen oli laivan ankkurikettinki katkaistava. Orrengrundin rantaan ne saapuivat klo. 20.50, jolloin pelastusalus Helios saapui paikalle ja otti Pirjon hinaukseensa. Miehistö tuli Suunnan mukana Kotkaan, lukuunottamatta päällikköä, konemestaria ja perämiestä, jotka jäivät Heliokselle seuraamaan pelastustöitä.
8. marraskuuta 1962 klo.22.10 keikahti Pirjo ylösalaisin ja kansilasti painui mereen, kun Helioksen vaijereita oltiin kiinnittämässä Pirjoon. Kaatunut laiva lähti ajelehtimaan, mutta vaijerit saatiin uudelleen kiinni. 9.11 klo.11.00 oli Pirjo kiinnitetty Orrengrundin luotsiaseman luona rantakiviin niin, että Helios saattoi jättää sen. Samalla levisi ympärille neliökilometrien öljylautta, tuhansia litroja polttoainetta ja voiteluöljyä. Turpoavan sellulastin pelättiin vaurioittavan laivan jopa romukuntoon.
Pirjo oli kaatuessaan vain puolen vuoden ikäinen, Valmetin Pansion telakalla huhtikuussa valmistunut, arvoltaan sen ajan rahassa mitattuna noin 300 miljoonaa markkaa. Lastin arveltiin olevan noin 14-16 miljoonan markan arvoinen. Nostotöiden laskettiin venähtävän kuukauden mittaiseksi operaatioksi, jota varten tilattiin Ruotsista ponttooneita.
Laivan päällikkö ilmoitti meriselityksessä laivan kallistumisen ”selittämättömäksi asiaksi”. Merenkulun tarkastaja Eino Koivistoinen esitti istunnon lopussa teoreettisen laskelman, jonka mukaan laivan kansilasti oli noin 50 tonnia liian suuri, ottaen huomioon, että se oli märkää selluloosaa.
Puolustus oli huomauttanut, että lasti oli peitetty, eikä kansilastin määrä vaikuttanut kallistumaan. Ennen Sunilasta lähtöä oli suoritettu kallistumiskoe lastauksen lopussa. Kansilastin kiinnittäminen suoritettiin matkalla, ja se oli laivan kallistuessa vielä tekemättä yhden luukun osalta.
13.11.1962 aloittivat pelastusalukset Helios ja Hermes Pirjon hinauksen suojaisampaan paikkaan Orrengrundissa. Merenkäynti oli voimistunut.
27.11 onnistui laivan kääntäminen oikeinpäin, jolloin havaittiin ainakin komentosillan ja savupiipun saaneen pahoja kolhuja kivikossa. Hinausta Orrengrundista ei kuitenkaan voitu vielä aloittaa, sillä laiva oli yhä vesilastin painama etenkin perän puolelta. Alukseen vedettiin ilmaletkuja ja potkuriaukon läpi kiinnitettiin vaijereita nostoa varten. Pirjo oli silloin Stora Rövaren suojassa.
Haverista huolimatta Pirjoa ei sittenkään jouduttu romuttaan, mutta huono tuuri ei loppunut vielä. 2.12.1967 myrsky katkaisi lastialus Pirjon kiinnitysvaijerit Mäntyluodon satamassa. Porin Karhu avusti ajelehtimaan joutuneen laivan takaisin laiturin ääreen. Taival jatkui Helsingfors Steamship Co Ltd:n omistuksessa samalla nimellä vuoteen 1970, jolloin se kaupattiin Ahvenanmaalaiselle Bror Husell varustamolle ja nimi muuttui M/S Cellonaksi.
Toukokuussa 1973 hieman yli kymmenen vuotta ensimmäisestä haverista sama oli toistua. Cellona lähti yöllä Norjasta Drammenin satamasta liian suuressa selluloosa kansilastissa kohti Englantia Grimsbyn satamaa. Tällöinkin kansilasti kiinnitettiin vasta laivan uloslähdön jälkeen pimeässä ja kovassa tuulessa. Myrskyisälle Pohjanmerelle päästyään oli jo osa kansilastista meressä ja laiva kallistunut useita asteita. Kaksi päivää myöhemmin Englantilaiset hinaajat hinasivat lähes ohjaukyvyttömän laivan Grimsbyn satamaan pahassa kallistumassa ja suuren osan kansilastista menettäneenä. Laivan suomalaiset vuodet päättyivät 1974 Kyprokselle myyntiin.
Entinen Pirjo/Cellona upposi viimein syksyllä 1985 libanonilaisena ja Libanonin levottomuuksien aikana.