Hepatiitti B on nykyisin aika yleinen ja iljettävä tartunta. Miten nämä uikkari-lajien kaverit testaa aidsit ja hepatiitit? Veri ja hiet vaihtaa omistajaa matseissa. Tartuntariski varsinkin hepatiittiin on ankaraa luokkaa luulisin. Testataanko neukut, virolaiset ja muut ulkomaanpellet, ennen matseja? Vai kuuluuko miehekkäästi ottaa riski oli vastustaja mistä maasta tahansa? Uutisissa oli hiljattain juttua Virosta ja siellähän on vain noin joka toisella ihan vähän aidsia. Nämä kaikille lajeille vapaat turnaukset, mitä silloin tällöin näkee on mahtavia juttuja, mutta niihin liittyy minun mielestä tällainen iljettävä taudinvaara. Kaverit sitten saleilla levittää hepatiit eteenpäin. Hepatiitti B voi käsittääkseni pysyä hyvinkin oireettomana ja kaverit vaan levittää rennosti tauteja eteenpäin. Joillekin se tekee sitten maksasyövät ja -kirroosit. Testit pitäisi olla pakolliset, jos ne ei jo ole.
Luulen että pukulajeissa riskit on olemattomat uikkarilajeihin nähden ja pukulajeissa ei vedetä verikontaktilla ainakaan pääsääntöisesti, eikä minuuttikaupalla olla maassa, pattitilanteessa ja verissäpäin.
Jenkeissä käsittääkseni ammattinyrkkeilijät testailee aidseja jne. Minusta testit pitäisi kuulua varsinkin vapaaotteluun
Luulen että pukulajeissa riskit on olemattomat uikkarilajeihin nähden ja pukulajeissa ei vedetä verikontaktilla ainakaan pääsääntöisesti, eikä minuuttikaupalla olla maassa, pattitilanteessa ja verissäpäin.
Jenkeissä käsittääkseni ammattinyrkkeilijät testailee aidseja jne. Minusta testit pitäisi kuulua varsinkin vapaaotteluun
Vastaukset 5
Vanhimmat
...ihan yhtä helposti silloin tällöin pukulajeissakin. Omakohtaisen kokemuksen perusteella vaan loihen lausumaan.
-T
p. Minua ei ole testattu vuoden -96 jälkeen, milloin sinut viimeksi?
viimeksi aids-testissä joskus 90-luvun alussa. Liittyi enemmän panohommiin silloin. Kaikki muutkin taudit kai tuli silloin selvitettyä. En ole sen jälkeen käynyt ja en pidä sitä tarpeellisena, koska en matsaile ja seurustelukin on aika vakiomallilla. Tämä hepatiitti B homma tuli vaan sattumalta tässä esille ja aloin vähän funtsimaan. Hepatiitti B tarttuu kuulemma todella herkästi, verrattuna esim. aids:iin ja on aika yleinen nykyään.
En vertaisi pukulajien riskiä mitenkään näihin vapaaotteluihin, missä ollaan melkein alasti ja matsit on aina helvetin verisiä. Tämä painityyli mikä on todettu toimivaksi ja on vallitseva tyyli näissä vapaaotteluissa saa kyllä veret vaihtamaan omistajaa hieman herkemmin, luulisin. Itsellä on vähän sellainen tunne, että pukulajeissa usein vain toisella valuu veret esim. nenästä tms.
MMA treeneissä on sentään se hyvä puoli, että meillä on ainakin t-paidat ja shortsit/verskat päällä.
Enemmän olisin huolissani näistä märkäruvista, koska treeniporukka ei huolehdi hygieeniastaan. Otetaankin kaikki yhteistuumin tempaus ja korostetaan treenikavereillemme puhtauden tärkeyttä, pestäisiin edes jalat, leikataan kynnet jne.
käytännön ongelmahan on juuri tuo puhtaus niin kuin sanot. Jalkasienet ja muut sienet on syytä hoidattaa kuntoon ja pestä ne jalat. Ei niitä kannata kierrättää kaikille. Jujutsuhommissa tuo puvun peseminen on aivan ylivoimaista joillekin. Tolloimmat pistää hiestä märän puvun kassiin ja kaivaa sitten tämän, märäntymistilassa olevan puvun esille, sitten seuraavassa treenissä. Ei kun puku päälle vaan ja kovaa treeniä. Tunnelma nousee välittömästi kattoon, kun alkaa mattopainihommat. Löyhkät käy jo jonkinlaisesta aseesta ja ainakin se lamauttaa hieman.
Olet monessa mielessä kyllä ihan oikeassa. Hepatiitti B tarttuu noin 50 kertaa herkemmin kuin HIV. Sanotaan vaikka että jos pistät itseäsi verisellä neulalla ja siinä veressä on HBV, niin kaksi pisto riittää ja olet hyvin todennäköisesti saanut taudin. HIV:n tarttumiseksi pitää pistää itseään noin 100 kertaa. Tietysti tuuri (yleensä huono) muuttaa todellisia tartuntariskejä itse kunkin kohdalla, kuten Murphyn laki säätää.
Lisäksi on se Hepatiitti C, jota varten joutuu tökkimään itseensä noin 20 reikää sillä neulalla.
Näistä kolmesta HBV on toisaalta myös sikäli mukavin, että
a) sitä vastaan on tehokas rokote, jonka ottamista suosittelen veressä kieriskelyä harrastaville (vertailuna HIV ja HVC: ei rokotetta),
b) siihen on melko hyvät hoitokeinot, jos tartunta kuitenkin osuu kohdalle tai tulee paha altistus eikä ole rokotetta jo ottanut, ja (HIV kohtalainen lääkitys, HCV epätoivoinen ja epävarma lääkitys)
c) vain noin 20 % kuolee siihen äkkipikaisesti, 10 % muutamassa kymmenessä vuodessa, ja jopa 70 % selviää pelkällä säikähdyksellä (HIV: 0-100-0, HCV 10-80-10)
Ei kivoja tauteja. Onneksi riski sen saamiseen matsissa on varsin pieni. Mutta eipä sitä riskiä tietysti olemattomaksikaan saan. Testaamisessa on se huono puoli, että virusvasta-aineet eivät välttämättä muutu positiivisiksi useaan viikkoon tai jopa puoleen vuoteen tartunnan jälkeen, vaikka virusta veressä jo olisikin ja taudin voi eteenpäin välittää. Tosin onneksi yleensä tartuttavuus on melkoisen alhainen, ellei verikoekaan mitään näytä.
En jaksa enempää...