paniikkihäiriötä on monenlaista, ja kaikille varmasti eri keinot auttaa. Olin kokeillut, lääkärien suosituksesta mielialalääkkeitä ja rauhottavia jotka teki minusta ihan oudon. en enää tunnistanut itseäni. en tuntenu surua, pelkoa, mutta en myöskään iloa. mitään.
Jätin lääkkeet pois ja välttelin tilanteita missä panikoin, eli luentosaleja, luokkia jne.. Menin kerran lääkäriin ihan muusta syystä ja mainitsin tästä sille lääkärille, niin hän ehdotti Xanoria, joka ei vaikuta niin paljon mieleen. Rauhottaa kehon, eli kun jännittää niin keho ei reagoi jännitykseen. Otan sitä aina tarvittaessa ja nyt oonkin päässyt sen avulla paniikkihäiriöstä lähes kokonaan. Olen ollut jo monesti tilanteissa ilman lääkettä mihin en tiennyt enää voivani mennä. Voin osallistua tunneilla keskusteluun ja järki leikkaa, keho on vain rentoutunut. Siis ihan kuin ns. normaaleillakin ihmisillä noissa tilanteissa! Lääke on halpa ja sitä saa reseptillä. Toivottavasti tästä on apua jollekkin, mulla elämä parani huomattavasti. :)
Jätin lääkkeet pois ja välttelin tilanteita missä panikoin, eli luentosaleja, luokkia jne.. Menin kerran lääkäriin ihan muusta syystä ja mainitsin tästä sille lääkärille, niin hän ehdotti Xanoria, joka ei vaikuta niin paljon mieleen. Rauhottaa kehon, eli kun jännittää niin keho ei reagoi jännitykseen. Otan sitä aina tarvittaessa ja nyt oonkin päässyt sen avulla paniikkihäiriöstä lähes kokonaan. Olen ollut jo monesti tilanteissa ilman lääkettä mihin en tiennyt enää voivani mennä. Voin osallistua tunneilla keskusteluun ja järki leikkaa, keho on vain rentoutunut. Siis ihan kuin ns. normaaleillakin ihmisillä noissa tilanteissa! Lääke on halpa ja sitä saa reseptillä. Toivottavasti tästä on apua jollekkin, mulla elämä parani huomattavasti. :)
Vastaukset 11
Vanhimmat
On hieno asia,että se toimii sinun kohdallasi,mutta riippuvuussuhde saattaa kehittyä pitempiaikaisessa käytössa.SEMPPIÄ
Kiitos Sanor kommentista. Eikö kuitenkin riippuvuussuhde saata kehittyä lähes kaikissa lääkkeissä. Ajattelen, että lääkkeeseen tulee riippuvaiseksi jos ajattelee sen olevan ainoa tapa selvitä tilanteista, uskoo ettei ehkä selviä koskaan ilman. Jos siihen uskoo, eikä pyrikään parantumaan, ottamaan niitä pieniä askelia kohti terveempää elämää, toki riippuvaiseksi lääkkeestä voi tulla. Minulle Xanor on ollut mahdollisuus selvitä, toteuttaa normaalia elämää (ei syrjäytyä) ja pohtia miten voisin päästä tästä ikävästä paniikkihäiriöstä eroon. Pitää hyväksyä se että pakapakkeja tulee, täytyy olla pitkäjänteisyyttä ja rohkea. En tiedä onko joku tullut riippuvaiseksi, Itse en ole tullut.
mä olen samaa mieltä tosta xanorista,se auttaa pahoissa tilanteissa,olen itse puoli vuotta niitä käyttänyt ja elämä on muuttunut paljon paremmaksi.Koukkuun jäämistä en pelkää,koska elän päivän kerrallaan,huomisesta ei tiedä kukaan.Enkä edes halua xanoreista eroon,koska voin elää mukavaa elämää niiden kanssa ja jos joskus haluan niistä eroon ja saan vierotus oireita,niin niihinkin on lääke diapam.
Näytät olevan hyvin tietoinen lääkitysten haittapuolista,mutta on paljon tapauksia,että ihminen vasta sitten huomaa nämä,kun jo on riippuvainen.
Oletko mahdollisesti tietoinen,että Diapam kuuluu myös näihin riippuvuutta aiheuttaviin lääkkeisiin.
En tullut millään tavalla riippuvaiseksi,vaikka söin xanoria 4 vuotta.
Niinhän se on ettei tässä elämässä kaikki mene oppikirjojen mukaan. Lääkkeiden kanssa on syytä toimia harkiten, ettei joudu ojasta allikkoon. Riippuvuussuhteenkin syntyminen on hyvin yksilöllistä.
Kaikkien täytyy itse tehdä päätöksensä ja harkita asioita monelta kannalta. Varoittaa jostakin hoitomuodosta tai lääkkeestä, jolla kuitenkin pyritään terveempään elämään..? Kaikissa asioissa on ainakin kaksi puolta, lääkkeissä lukee mahd. ilmenevät sivuvaikutukset, Xanorin kohdalla lukee jopa anoreksia, eikä lista lopu siihen. Niinku joku kirjoittaja sanoi kaikilla vaikutukset on yksilöllisiä. Riippuu myös elämäntilanteesta, miten tärkeältä lääkkeet tuntuu. Toisilla on helpottavaa turvata hyvä olo vain lääkkeillä ja toisilla, kuten minulla, on mielenkiintoa ja elämänhalua tehdä matka eheämpään elämään; tutkia vaihtoehtoja, ottaa selvää itsestään ja solmuista, mietiskellä mennyttä ja pohtia miksi tämä paniikkihäiriö tuli mulle. En koe olevani heikompi tai huonompi tämän takia, eikä kenenkään kannata niin kokea. Se on kuitenkin hyvä, että ihmiset kokeilee eri lääkkeitä ja etsii vaihtoehtoja eri hoitomuodoista. Se että jaksaa ja on halua parantua on jo hyvä asia! Joku kirjoitti, että oli syöny Xanoria jo neljä vuotta, mulla kiinnostais, syökö hän niitä joka päivä vai vain tarvittaessa. Myös oisin kiinnostunut kuulemaan millaisessa tilanteessa hän panikoi.
Käytin Xanoria säännöllisesti usean kuukauden ajan Menieren tautikohtauksiin, siis pahoihin huimauksiin. Huimaukseen ei auta, mutta auttoi siihen että ylippäätänsä uskalasin astua ulos ovesta. Eikä taatusti aiheuta riippuvuutta normaaliannoksilla. Käytän sitä edelleen satunnaisesti 0,5 mg puolikkaan jos tunnen että alkaa huimata ja mua alkaa pelottamaan. Auttaa. Kyllä lääkkeitä voi käyttää ja tulee käyttää jos tuntee niitä tarvitsevansa. Nyt en ole ottanut kyseistä läkettä moneen kuukauteen. Eikä ole mitään hätää.
Xanor lopetus ja korvien suhina unettomana kipuineen vie hautaan.
Ei vie kun ei lopeta.