Minulla on ollut ihana lapsuus ja nuoruus. Onhan "teininä" vähän ollut sekopääkin, mutta näin jälkikäteen silloin kaikki oli hyvin. Nykisin minulla ei ole ketään sukulaisia koska he ovat jo menneet tuonne pois *. Ikävä kaikkia rakkaita ja omaa perhettä. Perhe kyllä on elossa, mutta ihmiset ovat muuttuneet. Kaikki tuntuvat olevan niin stressaantuneita ja muuttaneet elämänsä. Minä olen kia sellainen ihminen joka ei kestä muutoksia. Nyt tuntuu siltä että meni jo liiaksi. En jaksa enää tällaista. Kaikki ahdistaa ja halu takaisin lapsuuteen on niin kova. Ahdistaa se sitten kun tiedän että ne ajat ovat kuolleet, ne ovat poissa. Koskaan en tule sellaista elämään. En voi edes yrittää koska yli puolet siitä ovat jo tuhoutuneet. Muistot ovat tallessa, mutta harmittaa niitä ottaa esille. Miksi elämä on luotu näin tuskaiseksi? Mitä järkeä on elää jos ei ole onnellinen? En vain uskalla lähteä täältä, mutta eläminen on silti niin inhottavaa. En tiedä mitä voisin enää tehdä...
Elämä ahdistaa
Kaikki on poissa
494
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Sulla on sentään muistot tallella, pidä niistä kiinni. Itellä niin huono muisti että kaikki hyvät asiat lapsuudesta jo unohtuneet. Puolet huonoistakin, onneksi. Harmittaa silti.
osa elämää on kokee vastoinkäymisiä. mieti miks et kestä sitä että muut muuttuu, tai kiintymystä rakkaisiin ihmisiin, hekin tulevat joskus kuolemaan. ei omaa onnea kannata rakentaa muuttuvien asioiden varaan rakas ystäväni. älä elä menneisyydessä ja muistoissa vaan ole tässä hetkessä ja tee niitä samoja asioita joista lapsenakin pidit, äläkä välitä mitä muut ovat, vaan luo oma onnellisuutesi.
Varttuessamme meidät ohjataan askel kerrallaan ympäristön/yhteiskunnan määrittelemään karsinaan, jossa muka kunnon aikuiset elävät. Karsina ei ole kovin näkyvä karsina, sillä se ei ole fyysinen, vaan se koostuu niistä arvoista ja ajatuksista, joita meille tuputetaan aamusta iltaan noin 20 ensimmäistä vuotta elämästämme. Siitä huolimatta se on todellinen karsina, ja myös kokemus siitä eli ahdistus on todellinen. Ongelman voi ratkaista ymmärtämällä se tarpeeksi hyvin, ja koska kyseessä on sisäisen ongelma, edellyttää se sisäistä työtä. Tutustu sellaiseen kuin Alkuajatukseen, siitä löydät toimivaa tietoa ongelman ratkaisemiseen, ja sen voin kertoa ihan omasta kokemuksesta.
Minä haluaisin niin kovasti olla väleissä minun ainoan sisareni kanssa mutta hän ei kykene olemaan minulle enää se sama sisar... Yritän ajatella jotain muuta mutta on hankala keskittyä. Kun mikään harrastuskaan ei tuota enää sitä samaa iloa mitä se joskus oli.