kysymys lähiäideille

Kun lasteni isä tapasi sen uuden, tulevan avovaimonsa, olin vain iloinen ja onnellinen hänen puolestaan.
En ole ollut koskaan mustasukkainen exän nyxälle.
Lapset tulivat hänen kanssaan hyvin toimeen, ja olin iloinen siitä.

Se, mistä kuitenkin vitsintynkää tuli, se, mitä en ymmärtänyt, oli täydelliset erilaiset elämäntavat ja maailmankuva ja tapa olla ja elää.
Ja koska kyse oli minun lapsistani, välillä reagoin vähän tyhmästi.
Exän Nyxällä oli kyllä kaunis ja hyvä tarkoitus, mutta hermoistuin silti: en ymmärtänyt, että joku on niin vanhanaikainen ja tietämätön: lapselle EI anneta asetyylisalisyylihappoa eli Asperiinia, ei edes Disperiinia! Lapsille annetaan parasetamolia tai ibuprofeiinia. Eli Para-Tabsia tai Buranaa tms.

Mekkalan sai niskaansa lasten isä.
Yhdestä kerrasta ei kukaan kuole, mutta... lasten isällä kun oli esim. sellainen käsitys, että kuume lähtee hikoilemalla, joten kuumeisena mennään saunaan.
Tästä kinastelimme tiukastikin vielä yhdessäolon aikana. Minun voimakkaan reaktioni taustalla siis oli tieto siitä, että lasten sairastuessa lasten isä hoitaa heitä miten huvittaa, välittämättä oikeista hoito-ohjeita.. Illodinilla, sillä suuvedellä, myös hoidettiin joka ikinen vaiva. Lääkekaapiss oli veriset sideharsot.. nämä pitäisi pestä joskus.. kuulemma.

Kulttuurit törmäsi niin vahvasti, ja loppujen lopuksi vastuu lapsista oli ja on minulla. Vain minulla.
Ei vastuu voi olla ihmisellä, joka ei koskaan ole ottanut vastuuta.

Muuten exän nyxä oli ja on ihan ok. Ei antipatioita.

Olen etäisän nykyinen vaimo. En voi sanoa , että uusi vaimo, koska olemme olleet aviossa jo vuosia. En voi puhua täysin mieheni exän puolesta, mutta kerron sen, minkä hän on kertonut minulle ja miehelleni.

Mieheni ex, mieheni lasten lähiäiti, oli alkujaan melkoisen hankala ja välillä tosi tylykin meille. Myöhemmin hän on sanonut useamman syyn, miksi oli sellainen. Ensinäkin hän myönsi (miehelleni) olleensa mustasukkainen. Vaikka heidän erostaan oli kulunut jo vuosi, kun minä ja mies tutustuttiin, hän edelleen välitti miehestäni. Sen vuoksi mustis. Ja meidän seurustelu ja rakastuminen kuulema muistutti häntä hänen yksinäisyydestään. Hänellä oli paha olla yksin, ja hän purki pahan olonsa meihin. Hän on pyytänyt tätä anteeksi.
Hän on myös sanonut minulle, että häntä pelotti, siksikin hän oli hankala. Hän ei tuntenut minua, joten häntä pelotti, että miten vaikutan hänen lastensa elämään, kun lapset alkavat viettämään aikaa minun kanssani. Pelko loppui, kun huomasi, että lapset pitävät minusta.
Hän on myöskin sanonut, että hänellä oli välillä eron jälkeen hyvin huono itsetunto, johon liittyen hän koki olevansa ajoittain olevansa huono äiti lapsilleen. Ja ihan aluksi, kun hän kuuli minusta ja meidän seurustelusta, hän pelkäsi, että lapset haluavat minut äidikseen ja pitävät minusta enemmän kuin hänestä, lasten omasta äidistä. Mutta toinen lapsista oli sanonut äidilleen, että: "Kukaan ei tule olemaan koskaan hänen äitinsä kuin oikea äiti itse!" Ja olipa poika vielä suukon antanut äidilleen sen lisäksi. Mieheni ex sanoi, että silloin hän ymmärsi, että hän on hyvä äiti, ja hän oli todella höpsö kun oli pelännyt minun vievän äidin roolin häneltä.
Nykyään meillä on mieheni lasten äidin kanssa hyvät välit. Vaikka ei ne koskaan oikeastaan huonot ole olleetkaan. Olemme keskustelleet keskenämme edellä mainitsemistani asioista ja naureskelleetkin alun epäluuloista. Onneksi meillä on hyvät välit! Se on lastenkin kannalta erittäin tärkeää!

epäluulo, tietämättömyys, et tunne uutta ym. ja itse ehkä koen uhkana isän ja lapsen välilöihin. Meillä kun isä vähensi lapsen tapaamiset aikast vähiin juuri uuden puolison takia..ehkä syy ei ole uudes vaan isässä, mut sitä vaan sen takii mietiskelee sitä uutta. Mut itsekin haluaisin, että oltas joskus tän uuden kans ehkä ystäviä. Hän vaan ei halua olla missään tekemisis minun kanssa.

Lähi äiti, mikä se on? Onkos se sama asia kuin lähikauppa tai lähi ruoka? Lähi koulu, lähihoitaja lähi halli lähi apina... voi jeesus...