Pelottaa jäädä sairauslomalle

Apua kannattaa hakea. Et sinä jaksa kuitenkaan enää kovin pitkälle jos olet noin piipussa. Onko ala sinulle liian haastava ja jaksatko tehdä valmistuttuasi töitä? Keskustelun ja mietinnän paikka.

Soitin yhdessä kuraattorin kanssa terveyskeskukseen ja siellä ei ollut lääkäri aikaa kun vasta ensi viikolle ja siellä sanottiin vain että pitää vaan jaksaa olla tunneilla mutta mä en jaksa oikeesti!!!! Mitä teen tässä tilanteessa enää?

Töihin mene, äläkä siellä itsesäälissä kieriskele raukkapas.ka. Ei täällä laiskoja ruokita. Masennuksesta mitään sairauslomaa anneta vaan siihen auttaa reipas fyysinen työ.

niin ja sinä feikki paska voit poistua täältä haukkumasta muita :) taidat vain olla kateellinen ;)

Loma, loma, loma... MENE TÖIHIN SIITÄ!

http://www.iltalehti.fi/mieli/2014012917991067_md.shtml

Hei.
Voit hakeutua myös yksityiselle psykiatrille. Kun en tiedä, missä päin Suomea asustelet, niin vaikeaa neuvoa tarkasti. Suomen Mielentersveysseuralla on valtakunnallinen kriisipuhelin, jonka yhteystiedot löydät täältä netistä. Sieltä osaavat varmasti neuvoa sinua eteenpäin omalla asuinseudullasi. Pahassa olossasi voit mennä myös terveysaseman päivystykseen.
Tärkeää on, ettet jää yksin. Sairaalahoidossa ei ole pelättävää ja ellet vointisi vuoksi sitä tarvitse, ei sinua sinne lähetetä. Kun hakeudut lääkäriin, osaa hän arvioida yjdessä kanssasi, tarvitsetko sairaslomaa. Lääkärisi kanssa voit suunnitella hoitosi jatkoa esim. psykiatrian avohoitoyksikössä tai yksityisellä psykiatrilla. Kelan kautta sinun on mahdollista saada taloudellista tukea terapiaan harkinnanvaraisesta kuntoutuksesta (löydät tietoa kelan sivuilta kuntoutuksen kohdalta). Ymmärrän, että olet huolissasi opinnoistasi, mutta terveytesi on kaiken a ja o. Kun haet nyt apua itsellesi ja pääset kuntoon, saat kaiken muunkin hoidettua. Älä pelkää. Apua on saatavilla. Pelkkään mahdolliseen lääkehoitoon ei pidä tyytyä vaan vaadi itsellesi terapettista apua myös, jos hoitoasi järjestetään kunnallisella sektorilla. Voit hyvin hakeutua myös yksityisen psykiatrin vastaanotolle ja sitä kautta voit päästä myös jatkoon terapian avulla.

Kiitos Päivi vastauksestasi :)

Moi. Mä olen nyt itse ollut vuoden sairaslomalla ja vielä jatkuu.

Olen jo 40, ja masennusta ollut joskus elämässä enempi tai vähempi. Voi kuvitella miltä sinusta asuntolassa tuntuu. Itsekin lopetin kerran eräät opinnot n. 25-vuotiaana kun asuntola masensi. Oli kuin olisi ollut vankilassa, ja paikkakuntakin oli vieras ja pieni ja masentava. Hoidon piiriin pääsin vasta nyt vanhempana. Olisi ollut hyvä jos olisin päässyt hoidon piiriin jo nuorena. Nuoruudenkin masennuksista huolimatta olen välillä ollut töissä, välillä opiskellut parikin ammattia. Ja aion vielä opiskella lisää kun tämä sairasloma päättyy.

Itse olin töissä ennen tälle sairaslomalle jäämistäni. Kävin lääkärillä jo 6 vuotta hakemassa apua ennen kuin hän tajusi laittaa minut sairaslomalle. Siinä vaiheessa olinkin jo ihan romahtanut ja lääkäri ehdotti minulle osastoa. Ei sinne tarvinnut mennä, se oli ihan vapaaehtoista. Käsittääkseni sinne ei edes ihan helpolla pääse. Sanottiin että voi mennä jos ei kestä olla mutta muuten ei tarvitse mennä. Tein sitten niin että menin vanhemmilleni niin ei tarvinnut yksin olla.

Tsemppiä, tämä palsta ei ole aina kovin asiallinen. Itse kirjoittelenkin siksi burn out palstalle. Yritä hakea apua. Ai niin, lääkärit ei aina ymmärrä että on tosi kyseessä, esim. mulla kun olin niin vaisu enkä osannut puhua. Sitten kirjoitin tuntemukseni paperille ja sitten vasta lääkäri tajusi että minulla on vakava masennus ja sain saikut ja pääsin psykiatrille. Yritä tehdä selväksi että sinullakin on tosi kyseessä, älä vähättele, pikemminkin painota. Hae psykiatrille, ehdottomasti terapia voi olla sinulle hyödyksi kun olet noin nuorikin!

Sairaslomalle jääminen on iso mullistus, mutta siitä se elämä sitten jossain vaiheessa jatkuu ja sinulla on elämää vaikka kuinka jäljellä, ehdit tehdä opintosi loppuun myöhemminkin. Minullakin on yksi tutkinto kesken jota voin jatkaa kuntoutustuen avulla, eli voin edetä opinnoissani omaa tahtiani. Tiedän myös erään nuoren joka oli ensin noin vuoden saikulla opinnoistaan ja sitten teki opintonsa kuntoutustuella.