Olen saanut turpiini pahemmin kuin koskaan koko vuoden. Henkisesti. Lopulliseen kanveesiin ryömimässä. Henkitoreissani lojun eikä lyöjä edes tajua että on lyönyt, tai kuinka saatanan lujaa. Jos hän tulisi vastaan, vain hymyäisin. Minä, vitun tyhmä. Olen.
Laastariiiii?
V¡tun tyhymä mä
7141
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Iskikö joku viesti täällä noin kovaa, jos näin niin välitä tämä viesti suoraan asianomaiselle. Mulla ei ole ollut laastari kun sormessa.
Ei. Mä en elä täällä vaan irl. Tai...ehkä mä liityn nyt pysyvästi teidän seuraan :D
Tää on hyvä paikka antaa joskus kuulua jotain, ilman että täällä elämäänsä elää.
Tietääkö toinen tunteistasi?
Vitustako minä tiijän. Vähän ollu oudot keskinäiset kuviot. Ehkä tajus, mutta ei ollu kiinnostunu. Niin se kyllä oli, ei auta uskoa muuta. Eikä siinä mitään, en hänen standardeihinsa sovi. Mut....miks helvetissä nää tunteet ei oo menny kohta 9 kuukaudessa ohi, voimistuvat vaan. Lähen täisaunaan. Tai psykiatrille pakkoajatusta purkamaan. Terve.
Naiselle.
Tänä vuonna kevät tuli kahdesti.
Minä olin taksi joka otettiin lennosta.
Lähdin matkaan, maailmoja rakentamaan, mutta äkkiä
minua purettiin kuin vanhaa villaa, puutaloa,
joka ei enää jaksa
edes narahtaa painavien
askelten alla.
Tänä vuonna olin kahdesti lapsi ja tavasin, mitä
taululla luvattiin ja kirjoitettiin, mutta äkkiä
kaikki pyyhittiin pois, jäljelle jäivät hieroglyfit
joita en käsitä ja hämärä ikkunan takana
sakeni vähä vähältä
Luokkahuoneen ovi lyötiin lukkoon,
taksista poistuttiin, minä jäin kyselemään:"Jatkammeko
yhtä matkaa? Jatkanko?", olemaan
lähempänä todellisuutta