Mikä olisi paras kirja, mitä ei vielä ole kirjoitettu?

Oma haavekuvani täydellisestä kirjasta:

- Tunteita herättävä päähenkilö, vahvat sivuhenkilöt
- Tekstistä näkyy kirjoittajan kypsyys ja elämänkokemus
- Juoni osaa yllättää, järkyttää, ihastuttaa, naurattaa, vetää mukanaan täysin
- Sopivassa suhteessa romantiikkaa, jännitystä ja mysteereitä, toimintaa
- Monta toisiinsa solmiutuvaa tarinaa, esim kasvutarinoita, ihmissuhteita tms
- Tarina, joka avautuu eri tavalla jokaisella lukukerralla, eli on monitasoinen
- Tarina, joka on mysteerin/tapahtuman selviydyttyä luettava uudelleen käsittääkseen vielä enemmän
- Kaunis kerronta, ei liiallista dramatisointia mutta menevää selostusta, korrekteja sanavalintoja, laaja sanavarasto, rikas kieli
- Kirja kadottaa ajantajun, saa tahtomaan vain lisää, lumoaa maailmallaan
- Sopivassa suhteessa käänteitä, hyviä ja pahoja henkilöitä
- Tarina, joka jaksaa viedä mukaansa muttei kerro liikaa lukijalle tulevasta; koskaan ei tiedä mitä tuleman pitää
- Sanoma tai tarina, joka muuttaa pysyvästi lukijan maailmankatsomusta tai toimii myös peilinä jota kautta heijastaa tunteitaan tai että lukija oivaltaisi jotain itsestään tai muista
- Kirjoittaja ei vähättele lukijaa, ja tarina tulee kerrotusti niin että kertojaääni ei pitkästytä.

Ah...

Pää henkilötkö vai vahvat sivu henki lötkö, vaikka avautuu hyvin pahoina henkilöinä? Mielummin ehkä kuitenkin kaunista kerrontaa joka avautuu kasvutarinointina lukijalle kerta toisensa jälkeen esim. jatkoosissa tai toisissa vastaavissa kirjoissa. Sopisi pukin konttiinkin.

Lue Pia Karjalaisen Kuoleman enkelit. Seksiä, tunnetta, jännitystä ja vahvat päähenkilöt ainakin löytyy plus paljon muuta! Saanut hyviä arvostelujakin. Elisan e-kirjoista löytyy eikä ole hinnallakaan pilattu.

mulla tärkein kriteeri on kirjoitustyyli

Minullekin tärkeintä on ehdottomasti kirjailijan kirjoitustyyli, hyvä esimerkki siitä on Chufo Llorénsin kirja "Annan sinulle maan". Takakannen perusteella romaani vaikutti erittäin hyvältä, koukuttavalta ja erilaiselta, mutta pettymys oli suuri kun kymmenen sivua luettauani tuhatsivuinen kirja oli onnistunut keräämään ison kasan kliseitä kerrottavakseen ja se tyyli... Lapsellinen, lukijaa aliarvoiva ja muka-kohauttava, paskanmarjat.

Sen sijaan Ilkka Kantolan "Kysyn, siis vastaan" oli päinvastainen kokemus. Kirja kertoo nykyisten seurakuntien tilasta ja antaa myös kirjailijan omia mielipiteitä mielenkiintoisesti tarjottavaksi mutta ei tuputa niitä. Tylsästä aiheesta on kirjailija (piispa) saanut todella hienosti kiehtovaa luettavaa.