Hyvinkin huolissani. Mitä pelkäätte? Itseänne ja häpeää? Oletko omasta mielestä syyllinen tähän tunteeseen nimeltään ikävä? Olet.
Ikävä on sinua itseäsi, ikävä on sinun tunne. Ikävän laukaisee kaipaus sinussa ja yhdistät sen häneen, johonkon tiettyyn ihmiseen. Hän ei ole siihen syyllinen, vaan se on sinun mielesi, joka hallitsee sinua.
Sinä olet itse se, joka saa tämän kaiken loppumaan. Tämän tunteen pois sinusta. Ei kukaan toinen ihminen. Ei edes laastari-ihminen.
Pitkäaikainen haikeus on syy hakea apua.
Elämässä pitää olla iloa, Nauria ja hilpeyttä, sen kaiken harmaan keskellä.
Tiedän, osa vastaa tähänkin negatiivisesti, mutta mitä siitä. Tai kukaan ei vastaa, mutta minulle riittää se, että ihmiset lukevat tämän vaikka sattumalta.
Tiedän mistä kirjoitan, olen elänyt. Ole itsellesi armollinen, älä ankara. Ja olet sellainen toisille, kuin olet itsellesi.
Hyvää joulunodotusta, joulua ja uutta vuotta 2015!
Ikävä on sinua itseäsi, ikävä on sinun tunne. Ikävän laukaisee kaipaus sinussa ja yhdistät sen häneen, johonkon tiettyyn ihmiseen. Hän ei ole siihen syyllinen, vaan se on sinun mielesi, joka hallitsee sinua.
Sinä olet itse se, joka saa tämän kaiken loppumaan. Tämän tunteen pois sinusta. Ei kukaan toinen ihminen. Ei edes laastari-ihminen.
Pitkäaikainen haikeus on syy hakea apua.
Elämässä pitää olla iloa, Nauria ja hilpeyttä, sen kaiken harmaan keskellä.
Tiedän, osa vastaa tähänkin negatiivisesti, mutta mitä siitä. Tai kukaan ei vastaa, mutta minulle riittää se, että ihmiset lukevat tämän vaikka sattumalta.
Tiedän mistä kirjoitan, olen elänyt. Ole itsellesi armollinen, älä ankara. Ja olet sellainen toisille, kuin olet itsellesi.
Hyvää joulunodotusta, joulua ja uutta vuotta 2015!
Vastaukset 53
Vanhimmat
pahoittelen ...näpytysvirheet.
Ihan hyvä viesti. Minä henkilökohtaisesti kaipaan vaaleaa naista, monestakin syystä.
Samoin sinne.
Ei kai ikävän tunteesta sentään tartte tuntea syyllisyyttä?
Jos se tekee pahan olon, silloin pitää tuntea. Koska silloin rakkaus on itselle tarve tulla rakastetuksi. Aito rakkaus ei kärsi, ei kerskaa, ei muista kärsimäänsä pahaa..Aito rakkaus haluaa antaa enemmän kuin ottaa tai vaatia jotain itselleen.
Onko sinulla aloittaja syytä olettaa, että juuri ikävän tunne tekee pahan olon? Ehkä paha olo syntyy keskeneräisestä tilanteesta tai muusta vaikuttavasta asiasta. Omista peloista tai sellaisesta. Tuskin ikävästä kuitenkaan. Pitää erottaa tunteet ja mistä ne kumpuavat. Ikävähän on ihan kaunistakin, rakkauden tunnistamista itsessään. Kaikkihan me ikävöidään jotain, paikkoja aikoja tai ihmisiä. Ei siinä mitään pahaa ole. Ikävän tunne auttaa tunnistamaan itselleen merkittävät ihmiset ja asiat vähemmän merkittävistä.
Lue aloitus uudelleen.
Luin aloituksen uudelleen.
Oletat siis että ikävöivät ihmiset kärsivät pitkäaikaisesta haikeudesta johon heidän on haettava apua?
Juuri niin. Lapsuudessa on aukkoja.Pitempiaikainen haikeus tai ikäväon merkki siitä, että täydellinen turvallisuuden tunne puuttuu, uskallus tehdä asioita yksin. Itseään ei voi ymmärtää, ellei käy lapsuuden aukkoja läpi ja sitten uskaltaa olla minä. Uskaltaa rakastaa ja uskaltaa tehdä monet asiat paremmin, itselleen ja toisille.
Miten määrittelet pitempiaikaisen haikeuden? Sulkeeko se sinusta ilon ja onnellisuuden pois? Minkä pituinen ikävän kesto on mielestäsi vielä normaali eikä selity lapsuuden traumoilla? Eikö ihastunut saa ikävöidä?
Saa ikävöidä, mutta jos menee vuosi, kaksi tai kolme tai enemmän, se on jo liikaa. Ellei lopeta sitä itse. Tavalla tai toisella. Haikeus tekee ihmisestä liian hauraan. Huomaamatta. Ja se valitettavasti särkyy sitten herkemmin.
Sinä yhä pidät ikävöintiä ja haikeutta samana asiana. Eivät ne ole sama asia. Rakastamaansa voi ikävöidä vaikka kymmeniä vuosia jos esimerkiksi on kuollut tms. Ei tunne mene pois sanomalla että nyt tuli aikaraja täyteen. Ehkä tärkeämpi kysymys onkin, että miten paljon ikävä ottaa tilaa ja aikaa omasta elämästä. Ja onko se sen arvoista, että tuhlaa energiaa siihen. Haikeus jatkuvana tunteena voi enteillä masennusta ja se on taas eri asia.
Onko kirjoituksellasi kohde, jonka uskot kärsivän ikävästään kovasti? Oletko siinä uskossa että joku ei ikävältään ja haikeudeltaan kykene iloitsemaan elämästään? Onko sinulla tarve kantaa huolta muiden tunteista ja traumoista?
Älä tee itsestäsi tyhmempää yrittäessäsi liikaa. Tehtäväni on kantaa huolta ja murhetta ja olla silti se kaikkein energisin, aurinkoisin ja iloisin. Tehtäväni on olla esimerkki.
Olen ihmisasiantuntija.
Kaikkein energisin, aurinkoisin ja iloisin. Eikö ilman superlatiiveja onnistu?
....olemalla silti se, joka on itkenyt valtameren verran. Itkenyt kaikkien naisten puolesta lukuisat kyyneleet. Kuollut ja herännyt. Miksi olisin aina surullinen? En itke enää, koska elämä on NYT. Olen onneni ansainnut.
Sinä tekopyhä, tuliko mieleen että ehkä se kaivattu ihminen olisi juuri se kuka tuo iloa elämään ja kaipaus johtunee ujoudesta ottaa yhteyttä ja tutustua paremmin. Sekö on sairautta kun on rakastunut ja nähnyt jossain ihmisessä ainutlaatuista mutta pelkää lähestyä sillä ei haluaisi mokata tilaisuutta. Tästä stressistä johtuen ihmisen käytös saattaa muuttua eriskummalliseksi.
Siinä olet oikeassa että jos henkilö vastaa kutsuun ikävästi niin yhtä pinnallinen ja tekopyhä on kuin sinäkin. Ja ellei ymmärrä tilanteen ainutlaatuisuutta niin on ansainnut jäädä ilman huomiota.
Lueppa toinen aloitukseni, ja ymmärrä vasta sitten. Älkää olko huolissanne..
"Ikävä on sinua itseäsi, ikävä on sinun tunne. Ikävän laukaisee kaipaus sinussa ja yhdistät sen häneen, johonkon tiettyyn ihmiseen. Hän ei ole siihen syyllinen, vaan se on sinun mielesi, joka hallitsee sinua."
Ensi kerralla, kun joku, sanotaan nyt, heittää sinua kermakakulla, sano itsellesi näin:
'Viha on sinua itseäsi, viha on sinun tunne. Vihan laukaisee ärtymys sinussa ja yhdistät sen häneen, johonkon tiettyyn ihmiseen. Hän ei ole siihen syyllinen, vaan se on sinun mielesi, joka hallitsee sinua.'
Tiedätkö, että olen oppinut vasta aikuisena vihaamaan. Olen luullut noin pitkään. Eli kun joku on satuttanut minua, olen ajatellut, että "jos olisin sanonut toisin, tehnyt toisin, ei hän olisi tehnyt niin kuin teki..vakavastikin on minua satutettu ja olen luullut aina, että viha oli minussa..."
Kaikki tunteet ovat itseä. Mieltä. Sielu ei vihaa. Sielu ei ole pelkkä mieli. Sielu on kaikki minussa, sielu on hyvä.
Sielu voi olla hyvä, vaikka välillä tuntisi negatiivisia tunteita. Tiedätkö, että tunteiden kieltäminen, tukahduttaminen ja panttaaminen sairastuttaa mieltä? Negatiivisiakin tunteita voi purkaa rakentavilla tavoilla. Onko näyttöä siitä, ettei ikävä-palsta olisi jollekin avuksi? Olet aivan oikeassa siinä, että pitkäaikainen haikeus voi olla vaarallista, mutta ikävä ei olekaan sama asia kuin pitkäaikainen haikeus. Eikä ikävä (tai haikeus) sulje naurua ja riemua pois, ne voivat vuorotella. Joskus jopa elää samanaikaisesti, ja siksi tunnemme esim. sanonnan "itkeä ilosta".
Sitä paitsi suurta osaa parisuhteista edeltää jonkinlainen ikävä. Ikävä voi siis johtaa myös hyvään.
No tottahan se on, ei ole pakko suuttua. ;D
Olisit nyt vaan pysyny poissa uuno! ;)
Ihmettelen vaan aina ihmisiä, jotka puolustaa tätä palstaa. Sielu ei tunne negatiivisuutta. Se ei voi. Sitten se ei ole sielu.
Ilmeisemmin edelleenkään et ymmärrä lukemaasi. Ihmisellä on käsittämätön tarve olla muita parempi, kilpailla. Sielu ei kilpaile muiden kanssa. Sielu antaa mieluummin periksi kuin taistelee itselleen voittoa. Sielu on aina voittaja, kun se tekee vain hyviä asioita tai asioita, jotka johtavat hyvään vaikkapa muiden toiminnasta.
Tiedättekös, että ihmisten suuri tragedia on syyttää kaikista asioista vanhempiaan ja lapsuuttaan. Ei se niin mene. Asiat voi käsitellä ja jättää taakseen.
Sitten toinen juttu. Jos parisuhde ei onnistu ja päättyy eroon ei se tarkoita, ettet voi uuteen parisuhteeseen mennä ja siinä onnistua. Itse ainakin olen parisuhde ihminen ja tykkään olla parisuhteessa, mutta en ole siinä sen takia, että en osaisi olla yksin. Päinvastoin kyllä parisuhteessakin jonkin verran erillisyyttä tarvitaan. Kaikki sinkut eivät sitäpaitsi ole niin onnellisia sinkkuina vaan ovat sinkkuja juuri siksi, että pelkäävät entisten suhteiden jättämien traumojen vuoksi. Olkaa mitä olette, mutta kasvakaa aikuisiksi. Minäpä uskon oman mussukan löytämiseen.
Tyypillinen suomalainen nainen. Lakaisee roskat maton alle ja värjää tukkansa. Luullen olevansa niin ihana.
Voi muru, en usko, että tuolla asenteella saat pidempiaikaista mussukkaa. Sulla on sellainen tyypillinen suomalaisen naisen tapa puolustaa itseään ja samalla yrittäen nostaa itseäsi muiden yläpuolelle. Ei kyse ole vanhemmista, vaan ihmisestä itsestään. Olet varmaankin aika kokematon ja syvällisiä et tule lähiaikoinakaan ajattelemaan. Ymmärtäväinen kuvittelet olevasi ja epäonnistut siinä.
Tsemppiä, ja muista, että kauneus tulee sisältä. Oma mussukka...mustasukkaisuuteen taipuva ja kun sussun saat, lopetat itsestäsi huolehtimisen. Ja toinen alkaa kattella nurmea naapurin puolella..
Mut mä haluun jutella... :(
Ööh, nyt en olisi ihan varma kuka ei ymmärrä lukemaansa... :)
Väännetäänpäs rautalangasta, kloing.
Vaihtoehto 1: Ihmisellä on ainoastaan sielu, ei mieltä.
Koska sielu on sanojesi mukaan hyvä, kukaan ihminen ei voi tuntea negatiivisia tunteita, koska sielu ei tunne negatiivisia tunteita. Eli joko
1 a) Kukaan maailmassa ei tunne negatiivisia tunteita.
1 b) Sinulla ei ole sielua, koska olet aikuisena tuntenut vihaa.
Vaihtoehto 2: Ihmisellä on sekä sielu, että mieli.
Sovitaan yhä, että sielu on hyvä ja aina "positiivinen". Mieli voi kuitenkin tuntea negatiivisia tunteita. (kloioioing)
2 a) Käytän vertausta: Autoon tulee kuraa sorateillä, mutta menemällä autopesulaan (huom! käsittelemällä negatiiviset tunteet _rakentavasti_) auton saa puhtaaksi. AUTO ja KURA ovat kaksi eri asiaa. Vaikka auton pinnassa on likaa, sen voi pestä pois. Kuitenkin siellä alla on koko ajan auto.
2 b) Taas vertaus: Voimme katsella kuraista autoa ja levitellä käsiämme. Sanoa, että ei auto ole kuraa. Eihän se olekaan. Silti sen pinnalla voi olla sellaista ;)
(kloin.. auts! haava sormessa!)
Noin, minkä vaihtoehdoista valitset? :) Ajan säästämiseksi en käy läpi vaihtoehtoa, että meillä olisi pelkkä mieli. Olen muuten samaa mieltä kanssasi siinä, että sielu on hyvä ja että "Sielu on aina voittaja, kun se tekee vain hyviä asioita tai asioita, jotka johtavat hyvään". Silti ihminen voi joskus tuntea negatiivisia tunteita.
Niinkö, anteeksi... :( Jutellaan vaan, kunhan valitset puolesi paremmin... ;D
Mitä uunolle kuuluu tänään? :)
Kuule ihan psykologiaa, minä en todellakaan mitään asioita ole lakaissut maton alle, enkä niin aio jatkossakaan tehdä. Et suhteestani mitään tiedä, niin älä ala neuvomaan. Ehkä itse olet lakaissut asiat maton alle, tai ehkä itse olet kokenut onnettoman lapsuuden syystä tai toisesta.
Minulla on rakkautta jaettavana. Pystyn rakastamaan muita ja antamaan muille rakkautta, ehkä sinun itse tuossa katkeruudessasi kannattaisi hakea apua.
Onkohan joku nyt sinua joskus vähän loukannut, oioi sattuuko pahasti. Oletko vähän marttyyri. Olet varmaan saanut sympatiaa kovasti osaksesi, jos sinua on loukattu. Oi oi mäkin voin nyt sääliä sua.
Ihminen on psykofyysinen kokonaisuus. Mieltä, sielua, ruumista. Ruumis muistaa kosketuksen, kivun, nautinnon .... ja mieli muokkaa ihmisen olon aina sen mukaan kuin se sen haluaa, mieleiseksi. Sielu on se pyhyys minussa, sinussa, joka astuu esille, kun mieli tai ruumis ei kykene enempään. Mieli on toisen hallittavissa, ruumiskin, mutta sielua ei hallitse kukaan muu kuin sinä itse.
Aina ei kannata pyrkiä ymmärtämään sitä, mitä ei koskaan tule ymmärtämään.
Katkera. Sitä sanaa hain ja se osui kohdallasi oikeaan.
"Aina ei kannata pyrkiä ymmärtämään sitä, mitä ei koskaan tule ymmärtämään."
Voisitko olla vielä vähän ylimielisempi...
Olen sitä mitä olen.
Vapaapäivää viettelen ja jumitan leffoja. Oli rankahko viikonloppu nii ei jaksa oikeen mitää muutakaan. Entä sulle?
Ainii ja kakunheittelijät on urpoja! ;)
"Aina ei kannata pyrkiä ymmärtämään sitä, mitä ei koskaan tule ymmärtämään."
Ainakin näytät seisovan omien ohjenuoriesi takana, hienoa.
(anteeksi, olenpa armoton... sanon kaiken ihan leikkisästi!:))
Et valinnut vaihtoehtoa, vaikka pyysin :( Okei, mennään toista kautta. Voisitko esittää vaihtoehtoisen selityksen sille, miksi negatiivisia tunteita selvästikin on olemassa ja jopa tuollainen oman sielunsa syvästi tunteva henkilö on voinut tuntea vihaa?
"Ihminen on psykofyysinen kokonaisuus. Mieltä, sielua, ruumista."
That's right, samaahan sanoin minäkin. Ne ovat erillisiä, niillä on erilaisia tehtäviä ja erilaiset tavat kokea. Uskaltaudun taas käymään rautalankaan käsiksi... huh...
Molemmat myönnämme, että ihmisellä on
1 Mieli
2 Sielu
3 Ruumis
Sama lista uusiksi ominaisuuksien kera (jotka itse kirjoititte, madame)
1 Mieli ("mieli muokkaa ihmisen olon...mieleiseksi")
2 Sielu ("se pyhyys minussa, sinussa")
3 Ruumis ("muistaa kosketuksen, kivun, nautinnon")
Eli ihminen voi mielessään tuntea negatiivisia tunteita, ja silti pyhyys säilyisi koska ihminen on psykofyysinen kokonaisuus. Vai aiheuttaako amputoitu jalka jälkiä sieluun?
(pjoinggg...)
Jos aiot noudattaa ohjenuoraasi, keskustelumme lienee varsin hedelmätön...
Ilman negatiivisia tunteita ei ole positiivisia tunteita. Ihminen joka on tasapainoinen vaikka elämässä on paljon negatiivisia kokemuksia, voi olla äärimmäisen postiivinen. Mutta miksi? Kerro sinä se minulle.
Amputoitu jalka tekee sielusta yksijalkaisen. Pyhyys on asia, joka on annettu. Mutta ennen sitä on ollut suurta kärsimystä. Viha on joskus pakollinen, muutoin ei asiat muutu.
"Ilman negatiivisia tunteita ei ole positiivisia tunteita."
No miksi on sitten ongelma, että ihmiset ikävöivät täällä? :)
vissiin pätemisen tarve jäänyt tyydyttämättä ap:lla
Se, että negatiivista on jäädä kiinni yhteen tunteeseen, joka kuluttaa enemmän kuin antaa. Hetkellinen ikävä on sallittua. Pitkäaikainen ikävä ei. Koska se rajoittaa hyvän mahdollistamisen.
Kuulostaa hauskalta! :)
Aloitin vahingossa leikin tuulimyllyjä vastaan, hih :D Olen ihan leikkimielellä, toivottavasti tuulimyllytkin... :)
Hyvä uuno, et oo mikään urpo! ;)
On sallittua oikein :) Nice. Kuka on Suuri Sallija, joka päättää kuinka ihmiset saavat tuntea? Ei kai vain ap...? :)
Tämä on "Ikävä-palsta", ei "Hetkellinen ikävä -palsta" tai sen enempää "Pitkäaikainen ikävä -palsta", vai mitä?
Nyt jätän rautalangat ja ohjaan omat koirasi kohti nilkkojasi:
"Pyhyys on asia, joka on annettu. Mutta ennen sitä on ollut suurta kärsimystä."
Noo, eikö sellainen kärsimys voi olla esim. ikävöintiä tällä palstalla...? ;)
Ei. Sallija on sinä itse. Mieti uudestaan. Kaikkea.
Haha, eiköhän ne ota. :D Toivottavasti sulla tulee hyvä viikko!
ensimmäinen ajatus oli uskonnollinen kaiken ylittävä minä ja me ihania, hrhmm mutta te muut hukassa siellä!. En pahalla. Tyhjiä sanoja lämpimästä pesästä, sinne kylmässä tuntematomassa kulkijalle:)
Negatiivista ei mielestäni, huolestunut lähinnä tarpeestasi itsesi nostamisesta yli muiden kaipauksien kohteeksi?.
Mutta toivottavasti kaikki on hyvin sielläkin
Ja sinä olet palstalla. ;)
öö kuka sitten olenkin;))
Muut noi kampitukset VN jätä pois. Palasin tohon 14 18 aloitukseen tarkentamaan , että en lukenut muuta kuin aloituksen. Piste. Noo sen unohdin hetimiten tehdä, nyt se on tehty. Joten jätä turha trollaus riidan haastaminen. Tulee se kevät joulun jälkeen
En haasta riitaa, totuus on se, että sinä olet palstalla. Minäkin, mutta minä teen koko ajan jotain. :)
taisin nukahtaa aivan , herättäkää kun satu kirja on suljettu
hän jonka lapsi on huostaanotettu.
Onko lapsesi huostaanotettu?
Ei, tuossa ne on kaikki. Ja naapuinkin lapset.
Jos on näin todella tapahtunut...
Ikävöidä voi muutakin kuin toista ihmistä. Saatan kaivata mustaa kahvia, suolaa, sokeria tms jota juuri nyt EI OLE, harvemmin ketään itseriittoisena kaipaan.
samoin.