”Cherburgin sateenvarjot” – tuo iki-ihana tunnusmelodia soi kauniina Helsingin Kaisaniemen metrotunneliin johtavalla kiemuraisella tunneliväylällä. Nuori huilistihan siinä, ropokassi avoinna. Voi, ei ole lantin lanttia antaa, vaikka niin hyvin musisoi, harmin paikka. - Tänäisenä marraskuun päivänä olen kotiintulomatkalla sijoittaja-messuilta.
Peräti nolosti kävi meikäläiselle messuillakin, narikassa. Ei ollut maksaa vaadittua 1,5o euroa. Viimeiset lanttini annoin eilen sille ostarissamme vierailevalle katumuusikolle, haitarinsoittajalle, taiturille. Siinä sitten vähän nolona kertoelin, että minä kun elän pelkällä pankkikortilla… Hymyiltiin puolin ja toisin… ja ymmärrettiin. (Messujen sisäänpääsylippu oli järjestynyt ilmaiseksi Kauppalehden online-käyttäjänä)
Nyt on sitten takana viitisen tuntia messuilla vaellusta eli paneelikeskustelun kuuntelua ja eri yritysten esittelyä. Mutta - myös PALJON lastenlapsille oheistuotteita: erilaisia nameja, jos jonkinmoisia kyniä sekä muuta pikku-rekvisiittaa. Sanoisin, että oli mummelilla tässä ihan rattoisa päivä. Viisastuinko?
Vaan on ihana olla taas kotona, lepuutella päivän reissussa väsyneitä jalkojaan, ihastella marraskaktuksen (ennen sanottiin joulukaktus!) päivä päivältä yhä muhkeammiksi kasvavia nuppuja.
Joulu tekee tuloaan, mutta yllätyksellistä marraskuuta vielä eletään. Marraskuun päiviesi tarinoita kaipailisin, "heruisiko" yhtään? Joko Sinun marraskaktuksesi kukkii? Ja olisiko kohta amaryllikset istutettava?
Peräti nolosti kävi meikäläiselle messuillakin, narikassa. Ei ollut maksaa vaadittua 1,5o euroa. Viimeiset lanttini annoin eilen sille ostarissamme vierailevalle katumuusikolle, haitarinsoittajalle, taiturille. Siinä sitten vähän nolona kertoelin, että minä kun elän pelkällä pankkikortilla… Hymyiltiin puolin ja toisin… ja ymmärrettiin. (Messujen sisäänpääsylippu oli järjestynyt ilmaiseksi Kauppalehden online-käyttäjänä)
Nyt on sitten takana viitisen tuntia messuilla vaellusta eli paneelikeskustelun kuuntelua ja eri yritysten esittelyä. Mutta - myös PALJON lastenlapsille oheistuotteita: erilaisia nameja, jos jonkinmoisia kyniä sekä muuta pikku-rekvisiittaa. Sanoisin, että oli mummelilla tässä ihan rattoisa päivä. Viisastuinko?
Vaan on ihana olla taas kotona, lepuutella päivän reissussa väsyneitä jalkojaan, ihastella marraskaktuksen (ennen sanottiin joulukaktus!) päivä päivältä yhä muhkeammiksi kasvavia nuppuja.
Joulu tekee tuloaan, mutta yllätyksellistä marraskuuta vielä eletään. Marraskuun päiviesi tarinoita kaipailisin, "heruisiko" yhtään? Joko Sinun marraskaktuksesi kukkii? Ja olisiko kohta amaryllikset istutettava?
Vastaukset 49
Vanhimmat
Piti heti mennä katsomaan joulukaktusta. Se on nimittäin piilossa isompien kukkien takana. Jepulis, siellähän kukat olivat avautumassa. Kiitos Helena04!
Aikaisempina vuosina vaimoni oli usein näihin aikoihin hoitelemassa poikani lapsia toisella paikkakunnalla useitakin viikkoja kerrallaan. Kun muut kukat lepäsivät,joulukaktus piti minulle seuraa antaen väriä harmaaseen marraskuuhun.
Viime vuosina noita joulukaktuksia on alkanut olla myynnissä muissakin väreissä kuin roosanpunaisena. Aluksi niitä vähän vierasti, mutta kyllä ne vain antavat piristävää vaihtelua. Tuo iso-vanha kulkee meillä suvussa, saatu aikanaan anopilta, jaettu lapsillekin.
Marras-hetkiä kaikille!
Vai oikein sijoittajamessuilla! Meilla persaukisilla ei ole sijoitusvaikeuksia, paremminkin velkoja, tosin itse aiheutettuja.
Mukavaa kuulla, etta Sinulla oli mukava paiva. Hyvia maarraskuun paivia edelleenkin. Mina vietan edelleen noita aurinkoisia "kesapaivia".
pitkästä aikaa! "Hyvin kuuluu!" -
En kadehdi aurinkoisia kesäpäiviäsi, kun tuli aikanaan luvattua olla ketään kadehtimatta, vietä siis niitä siellä onnellisna.
Ja etkö huomannut, kuinka persaukinen olin, ei lantin lanttia.
Täysin velatonkaan en ole. Mutta kun pankit lakkasivat maksamasta säästökorkoa, jotain oli keksittävä. Ja huomaa: pieni harrastus pienin panoksin. Pelaathan sinäkin jotain, eikös vain, minä en edes lottoa.
En ollut sijoitusmessuilla, mutta olin kutsu-
vieraana erään pankin "naisten illassa". Sillä
nimellä sinne kutsuttiin, mutta infotilaisuushan
se oli.
Oikein hauska ilta tarjoiluineen. Saatiin
tietoa ajankohtaisista sijoitusmuodoista.
Lisäksi siellä oli pienimuotoinen Kalevalakoru-
näyttely. Samalla kerrottiin eri korujen taus-
toista.
Esittelyssä oli myös joitakin Itä-Suomen ja
Länsi-Suomen kansallispukuja. Myös niiden
historiaa käsiteltiin mielenkiintoisesti.
Noita katusoittajia riittää nykyään näille
meidänkin kujille. On jopa yksi oopperalaulaja,
joka laulaa ilmeisesti venäjäksi oopperamusiik-
kia, taustasäestyksen antaa nauhuri.
Komeasti poika laulaa.
On myöskin huilunsoittajia ja yllättävän
kauniisti soi huilukin hyvän muusikon huulilla.
Antoisa päivä oli sinullakin. Opitko paljon ja
saitko uusia ideoita?
Eli, kun kutsu käy, niin miksi ei osallistuisi. Jos vähänkään kiinnostaa. Ja aina sieltä jotain virikkeitä/vahvistusta elämänkuvioihinsa saa.
Kaikenlaisia tiedontarjoajia tässä näkyy olevan liikkeellä, myös liittyen perintöasioihin.
Olemme muuten, Rituli, kuunnelleet samaa komiaa miestä. Vuosi sitten kesällä kuulin häntä ensimmäisen kerran, Espalla. Sittemmin Aleksilla ja vast`ikään meidän kulmillammekin. Mahtavalla äänellä venäjäksi, mutta myös saksaksi ja jopa suomeksi. Joka kerta pysähdyn kuuntelemaan. Annan suurta arvoa näille viihdyttäjille.
että minun kaktukseni kukki jo. Oli 35 suurta
punaista kukkaa. En vain ole varma, onko se juuri
Marraskuun kaktus. Lisäksi minun pienikukkaiset
lehtikaktukset(10 kpl) ovat juuri kaikki kukki-
neet. Joitakin on vielä jäljellä.
Yksi yllätys lisäksi. Krysanteemi alkoi kukkia
uudelleen. Olin leikannut sen kesällä ulkona.
Nostin sen sisälle yhdessä kaktuksien kanssa.
Ja sellaisen yllätyksen teki.
Niin että onhan näitä ilon aiheita marraskuussakin.
Pimeää on, mutta eihän se tahtia haittaa.
Tuotakin olen miettinyt, että ovatko nämä marras/joulukaktukset nimeltään myös lehtikaktuksia vai mitä ne sitten ovat? Sinulla 10?
Olen havainnut, että kaktukset kukkivat eri vuosina vähän eri aikaan, vai johtuisiko siitä, kuinka kauan ne ovat saaneet olla syksyllä viileässä. Äiti piti kaktustaan pihalla kesän, minä parvekkeella aina viime viikkoihin.
Pimeää on, totta. Poltellaan "tynttylöitä", ettei itse tultais "pimeiksi"!
Amaryllikset olen jo istuttanut, ja kaktuskin kukkii, mutta toinen kaktus tekee vasta pikkunuppujaan.
Marraskuu on sellaista miettimisen aikaa,
mitä joululahjoja laittaa pienimmille.
Lasten kanssa suunnitellaan jouluruokia,
on sellainen perinne että vuoroin
ollaan jokaisen kotona.
Hei Anu! Kiva "kuulla ääntäsi"!
Tältä istuimelta haen nyt sitten kellarista amarylliksen sipulit ja panen pottiin. Ne kukkivat viime jouluna niin komeasti ja pitkään, että halusin kokeilla, josko ne vielä uusiutuisivat, suurin osa ravinnoista varmaan kadonnut. Mutta koklaan. Taidanpa edes yhden uudenkin ostaa. Kiitos vastauksestasi.
Niin, marraskuu on joululahjojen suunnittelun aikaa. Tai kohdallani oli ennen, käsin en voi enää mitään tehdä, menee ostopuolelle ja siinä sitä on "tenkkapoo", johon eivät omat aivoitukset aina riitä.
En ole minäkään enää itse kovin paljoa tehnyt, koska lääkäri kielsi kutomisen, oikea oppisesti sanottuna neulomisen puikoilla.
Mutta kokeilen aina rustata jotain muuta,
pikkutyttö apuna, toisille pienimmille laittaessa.
Ostamiseksi se sitten isommille meneekin,
mutta ostan yleensä kangasta, kun pari tyttöä haluaa aina ommella itse vaatteitaan.
Ja ehkä joskus löytyy jotain kivaa valmiinakin,
kun vain jaksaa liikkua väentungoksessa, sillä nyt on jo porukkaa aika paljon kaupoissa.
Kiva kun sinäkin huomaat minun olemassa oloni,
toisinaan tuntuu siltä että kuljen vain joukon jatkona, mutta hyvä niinkin ;-))
Hyvää jatkoa sinulle Helena, ja kaikille
toisillekkin.
On,Anu, sinun olemassaolosi huomattu. Minäkään en vain ole tullut suoraan kirjoitelleeksi, kun itsestäni tuntuu vähän samalta. Heti sinun ensimmäisiin kirjoituksiisi kiinnittyi huomioni, syystä että aloin lukea sitä kuin runoa. Siltä se tekstin rivitys näyttää, ainakin minun koneessani.
Lämpöisiä ajatuksia sinulle tähän marraskuiseen päivään!
Harvemmin lienet viime aikoina piipahdellut, mutta olet varmaan lukenut, kuinka huolissaan palsta on, ellei sinusta kuule. Elikkä tsot, tsot Anu! On ilo tavata! Ja jononjatkojahan tässä kaikki olnemme, joskus tiiviisti, toisten harvemmin.
Uusia silmälaseja tässä pitäisi lähteä hankkimaan, kun entisistä sanka katkesi, mutta mikä ilma... Heippa!
Sinähän varsinainen sijoittaja olet kun ,et narikka maksua pysty maksamaan. Minä en kyllä olisi kerjäämällä viitsinyt sisälle mennä
juuri tuollaiseen tilaisuuteen ?!
Hei Mummeli1!
Kerjäämällä en sinne sisään mennyt, kutsukortilla ihan. Narikkamaksua en pystynyt maksamaan. Tiedätkö, tosi-nolohan tilanne olikin, haukoin melkein henkeäni... Mutta faktaa: lompakossa vain kortit, pikkukukkaro tyhjänä!
Mutta kummasti äimistelyni hymyn kera auttoivat. Ymmärsivät, että näinkin joskus voi käydä - ainakin minunlaiselleni. Eikö sinunlaisellesi?
Kyllähän sellainen vahinko saattaa käydä,mutta pyrin kyllä pitämään sen verran rahaa mukana lähtiessäni jonnekin ,ettei koirat kintuille kuse ,kun ei koskaan tiedä mitä sattuu.Pisti vaan reissusi sijoittaja tilaisuuteen menneenä muutenkin silmään kun kehuit hamstraavasi kaikkea sälpää mitä saa ilmaiseksi. Taidatkin olla taitava sijoittaja .
Niin, meitä on moneen junaan, sanotaan.
Käsititkö tekstistäni, että tiukkapipoisesti messuilla kuljin! E-hei! Hymyhuulin. Huvia ja hyötyä.
Ja osallistuessa eri yritysten kyselykaavakkeisiin/arpajaisiin sai aina heidän logollaan varustetun kynän itselleen ja lisäksi nameja joiltakin myös muuta pientä rekvisiittaa, siis antoivat. Enkä suinkaan ollut ainoa. Yleistä käytäntöä. Minähän en mitään tarvitse, lastenlapsille toin iloksi (6). Eipä silti, erinomaisia kyniä!
Taitavuudesta sijoittajana en tiedä, toistaiseksi olen tyytyväinen. Lisään tähänkin vielä, että minähän en mitään tarvitse, toimin harrastuksesta ja lasten hyväksi.
Kerronpa perjantaini, sillä kellään ei ole niin huonoa tuuria ympärillään kuin minulla.
Edellisenä iltana jo alkoi kova tuuli. Menin aamulla hakemaan lehteä laatikosta, huomasin että tuuli vain yltyi.
Pihallani on jo muutaman vuoden ollut autokatos. Jostain syystä torstaina taas ajoin auton tuohon seinän viereen, enkä katoksen alle.
Juttelin messessä ystävän kanssa, kuulin kuinka tuuli alkoi muuttua myrskyksi, vilkaisin ikkunasta pihalle ja juuri sillä hetkellä tuuli nosti koko katoksen ilmaan, kieputti hetken ja paiskasi sen, harja maata kohti, omenapuun oksille, sinne alle jäi merjapensaita ja pensasaitaa. Ohi kulkenut auto hiljensi ja kuljettaja varmasti hieraisi silmiään toisenkin kerran... minua ei kyllä naurattanut, liekö häntä.
Muu siinä ei auttanut kun alkaa purkamaan koko katos, ja niin tein, saatuani yhden apulaisen.
Tulin sisälle, tyttäreni soitti ja kysyi voiko autokaupasta valittaa, minä että miksi..?
Vävyni oli lähtenyt Nissanilla kohti kaupunkia, peräkärry perässä ja matkalla varoitusvalo ilmoitti että jäähdyttäjä kaipaa nestettä.
Tietenkin selitin ettei sellaisesta viasta myyjälle yleensä enää kuukausien päästä valiteta. Olin ostanut toisen auton (hänen käyttöönsä), vasta heinäkuussa
Hän lähti toisella autolla viemään vettä ja nestettä.
Vävy ei saanut autoa käyntiin nesteen lisäämisen jälkeen, konepelti oli ollut auki ja hän oletti että kosteus oli syynä kun ei käynnistynyt.
Niin sitten päättivät hinata Nissanin peräkärryineen kotiin.
Muutaman tunnin kuluttua vävyni soitti; "Sattui pieni kolari, ei älä pelästy, ketään ei loukkaantunut, mutta molemmat autot ja peräkärry ovat korjaamon pihalla, vahinkoilmoitus tehty ja kuvat otettu".
Eräästä risteyksestä kääntyi kuorma-auto siihen kaistalle, tyttäreni ajoi hinaavaa autoa, hiljensi vähän nopeutta ja vävy painoi köyden päässä hinattavassa jarrua jolloin mentiinkin ihan eri tavalla kuin oli suunniteltu.
Hinaaja perä edellä ojaan, hinattava päin pylvästä, peräkärry poikittain, aisa murtui ja molemmat autot vaurioituivat.
Onneksi vahingoiksi jäi pelti ja rauta, niitä saa aina uusia, mutta kohtalokkaalta tuntuu kun tyttäreni edellinen auto sammui viime vuoden isänpäivänä pimeälle tielle. Hän nousi autosta viedäkseen kolmion auton taakse, otti sen takakontista, lähti kävelemään taaksepäin ja muutama auto siinä kulkikin ohi, huomaten auton osittain kaistalla.
Kunnes saapui yksi "sokea kuski". Paukautti sammuneen auton perään, työnsi sen kahden tolpan väliin ja auto romuttui.
Tyttäreni ehti hypätä sivuun, samoin hänen poikansa joka oli autosta ulkona aikoen soittaa isälle auton sammumisesta. Autossa oli sisällä kaksi lasta, joista toisen suuhun ommeltiin tikkejä, oli ehtinyt avata turvavyönsä ja lensi etupenkkiä vasten, toinen oli turvavöissä ja selvisi pelästymisellä.
Mietin vain miksi minun lähelläni tapahtuu aina noita juttuja....
Mieheni ja vävyni äiti kuolivat samassa auto onnettomuudessa muutama vuosi sitten, syynä; vastaantuleva auto ajoi suoraan päin, myös sen auton kuljettaja kuoli.
Uskallanko lähteä itse autolla... pitäisikä jo pelätä?
todella huonoa sattunut,mutta kyllä tuurisi vielä luoksesi löytää.
Kyllä tuollaiset tapahtumat jo ainakin tälläistä
"huuhaa" ihmistä peloittaisi,mutta sinähän olet niin tarmokas ja taitava,että eikun tuulta päin.
yhden ihmisen kohdalle jo tuommoinen määrä murhetta. Toivon, että sinun kohdallasi vahinkokiintiö on jo täysi. Parempaa jatkoa marraskuulle tv. Lotta
Kirjar, kiitos, kun jaksoit tuosta kaikesta tapahtuneesta sentään kertoa. Jännityskertomuksestahan tuo olisi käynyt.
Käsittämättömältä tuntuu, että yhdelle ihmiselle voi tapahtua noin paljon epäonnea. Kaikesta päätellen olet ihmisena kuitenkin "vahvaa" sorttia ja parempikin päivä koittaa, sanotaan.
Lisäksi Joulupukki järjestää varmaan asiat toivomuksesi mukaisiksi ja kaikki muuttuu hyväksi.
Kaikkea hyvää siis toivottelen.
yhtyen. Kyllä sinun kohdallesi on sattunut
liian monta kolhua. Ihmeesti olet tuosta
kaikesta selvinnyt. Kovasti sinua on koeteltu.
Onneksi sinulla on läheisiä ollut lohduttamassa.
Ei ole yksin tarvinnut surra.
Parempaa sinulle toivoen tulevaisuudessa!
Rituli.
sillä todella pahalta on tuntunut.
Jossain tuolla sisällä hiipii koko ajan kuin peikkona pelko siitä mitä seuraavaksi tapahtuu.
Yli seitsemän on näitä kohtalokkaita vuosia jo ollut, ehkä se nyt jo riittää.
Eikä se kaikki murhe ja kolhut näiltä vuosilta edes ollut tuossa, on tässä kerinnyt kokemaan ja kypsymään monessa kiusassa, läheisten vakavat sairaudet, pysyvät vammat.. olkoon, en jaksa sanoa.
Sitä Jumala kurittaa jota se rakastaa, sanoi mummoni, mutta tämän rakkauden laatua en ymmärrä.
Joka ilta laitan kädet ristiin ja kiitän päivästä ja läheisistäni. Kiitän kun taas iltaan selvisimme ilman surullisempia viestejä ja pyydän varjelusta, vaikka enää en tiedä kuka meitä varjelisi..?
Toivon edelleenkin että aurinko paistaisi risukasaankin, tänäänkin. Johonkin ihmisen pitää kaikesta huolimatta uskoa ja luottaa.
Ehkä ne kirkkaammatkin päivät vielä tulevat, uskon niin.
Tuo pikkumies ja hänen huutamisensa aamulla heti herättyään; Mummi, missä mummi.. saa minut tuntemaan että elämä jatkuu ja minäkin olen oikealla paikallani. Joku rakastaa minua vilpittömästi ja se auttaa näkemään edessä päinkin hyviä hetkiä.
tuo lapsen(pienen) onkin aidointa nitä maa päällään kantaa.
Ei kahden aikuisen välit koskaan pääse samalle tasolle,siihen liittyy vaatimukset ,odotuksia ,toiveita,pettymyksiä.
Lapsi vain rakastaa,ilman ehtoja ,vaatimuksia,hän vain tuntee.
Sinulla on onni omistaa pieni rakkaasi,se on jo paljon ja lisää varmaan onnistumisiakin tulee.
Terveisiä kirkkomaalta!
Perjantainen myrsky oli jättänyt jälkiään myös hautausmaalle, lyhtyjä vinossa, kynttilöitä kumollaan, havunoksia irronnut.
Tänään sunnuntaina, isänpäivänä, ilmat suosivat haudoilla kävijäänsäkin. Oli juuri sopiva 0-keli, päivällä jopa aurinkoinen, tehdä tervehdyskäynti.
Valitsin kuitenkin illansuuhetken, koska hautuumaahan on silloin kauneimmillaan. Sinne jäivät kiitoksena kaikille lähipiirin isille laittamani kynttilät loistamaan muiden joukkoon muodostaen ihanan kynttilämeren.
O N N E A K A I K I L L E I S I L L E !
meni ja olikin melkoinen hulina koko illan.
Lapset lapsineen tulivat isää ja ukkia onnitte-
lemaan.
Oli TV:ssäkin jännittävä jääkiekko-ottelu.
Suomi voitti koko mittelön tähän saakka. Hienoa!
Enpä ehtinyt Juttutuvan pikkujouluunkaan, mutta
ilmeisesti oli onnistuneet juhlat valikoidun
juhlayleisön myötä.
On taas lämmin päivä, mutta viimeinen sellainen
radioreporterin mukaan.
Saapas nähdä, minkälainen sää huomenna meitä
tervehtii.
Tämä seuraava ajankohtainen veijaritarina, ”päiväkirjanote”, se jaksaa sitten aina hymyillyttää…
Ja jos kenties nyt vielä sataakin vettä, niin jossain vaiheessa sitä luntakin alkaa tulla… Siispä
OTTEITA ERÄÄSTÄ PÄIVÄKIRJASTA…
Joulukuun 1. Klo 17.00
Lunta sataa. Ensilumi on sitten kaunista. Luonto tulee kauniin valkoiseksi ja mieli piristyy, kun ei ole enää niin pimeää.
Tein vaimolleni ja itselleni kuuman rommitotin ja istuimme ikkunan ääressä katsomassa hiutaleiden leijumista kevyesti maahan ja peittämässä puun oksia. Todella kaunista.
Joulukuun 2.
Heräsin ja katsoin ikkunasta ulos. Koko maiseman peitti kristallinkirkas uusi lumi. Hieno näky. Jokaisella puulla ja pensaalla oli valkoinen kaapu.
Tein talven ensimmäiset lumityöt ja nautin joka kolallisesta. Kolasin sekä pihan että jalkakäytävän. Myöhemmin päivällä teknisen viraston aura aurasi tien ja työnsi lumen portin eteen. Kuljettaja hymyili minulle ja vilkutti. Minäkin vilkutin hänelle ja kolasin portin taas auki.
Joulukuun 3.
Viime yönä satoi vajaat 15 cm lunta ja pakkasta oli pari astetta. Pihakoivusta katkesi muutamia oksia lumen painosta. Tein lumityöt. Ja taas saatuani työt valmiiksi tuli aura-auto. Lumi oli tällä kertaa ruskeanharmaata.
Joulukuun 4.
Sää lauhtui, lumi suli sohjoksi, joka jäätyi liukkaaksi, kun pakkanen taas laski. Kaaduin peffalleni jalkakäytävällä. 30 euroa poliklinikkamaksua, mutta onneksi ei mitään ollut poikki. Sääennustus lupasi lisää lunta.
Joulukuun 5.
Yhä kylmää. Myin vaimon auton ja ostin maasturin, jotta hän pääsisi töihin.
Auto liukui kuitenkin päin kaidetta ja oikea etukulma meni aika pahasti kasaan.
Viime yönä satoi reilut 15 cm lunta. Molemmat autot ovat aivan suolassa ja kurassa. Tiedossa lumitöitä tänään.
Se perhanan aura ajoi meidän ohitse kaksi kertaa.
Joulukuun 6.
10 astetta pakkasta. Lisää tuota perhanan lunta. Pihalla ei ole yhtään puuta tai pensasta, joka ei olisi vahingoittunut. Sähköt oli poikki melkein koko yön. Yritin pitää talon lämpimänä kynttilöillä ja bensiinilämmittimellä, joka tosin roiskaisi hiukan yli, syttyi tuleen ja oli polttaa koko talon.
Sain onneksi matolla tukahdutettua liekit, mutta sain toisen asteen palovammoja käsiini, ja silmäripset ja kulmakarvat paloivat. Auto karkasi käsistä matkalla poliklinikalle ja hajosi lunastuskuntoon.
Joulukuun 7.
Tuota p....leen valkoista paskaa tulee edelleen koko ajan. Kaikki vaatteet pitää olla päällä, jos haluaa käydä postilaatikolla. Jos saan käsiini sen kusipään, joka ajaa tuota aura-autoa, niin revin siltä sydämen rinnasta. Se on varmaan kulman takana kytiksessä ja odottaa, kunnes saan jalkakäytävän puhtaaksi! Sähköt yhä poissa. Vesijohto jäätyi ja näyttää siltä, ettei katto kestä lumen painoa.
Joulukuun 8.
S....na! 12 p....leen senttiä uutta lunta, räntää, jäätä ja herra yksin tietää, mitä paskaa sitä taivaalta viime yönä tuli.
Yritin osua aura-auton kuljettajaa jäähakulla, mutta se pääsi pakoon.
Vaimo jätti minut. Auto ei lähde käyntiin. Luulen, että minusta on tulossa lumisokea. En pysty liikuttamaan varpaitanikaan. En ole nähnyt aurinkoa viikkoihin. Ennusteissa luvataan lisää lunta. Viima tekee ilman purevaksi.
P....le, muutan Espanjaan. V...ttaa niin p....leesti. Lumi ja koko talvi.
_ _ _
(Oma huomautukseni: anteeksi kirosanat!)
Kauhistus, miten suurellisesti otsikoin.
Sori, ei ollut tarkoitus.
Helena
Emme saa olla turhan kranttuja me lukijatkaan. Muutama sana otsikossa isoilla kirjaimilla on vaan hyvä asia. Näkee heikkonäköisempikin ja minä, joka usein unohdan pestä "prillit". Pitempi teksti huutamalla voi jotakuta ärsyttää, mutta ei kai nyt tuo. Terveisin Lotta
Marraskuu se otti ja yllätti vihdoin kauniilla luonnollaankin. Harvinaista. Ainakin näin etelä-suomalaisen kannalta, sillä olemmehan tottunee jo monena vuonna marraskuun sateisiin, loskaan, harmauteen. Nyt lumi hohtaa valkoisenaan maassa ja puissa, pakkasta on sopivasti. Aurinkoakin.
Oravat, niitä on omassa lähiöpihassammekin useita, ovat saaneet kauniit uudet turkkinsa ja vilistelevät maassa ja männynoksilla. Viime yönä, kun vilkkaan illan jälkeen hetken vielä vaeltelin ikkunasta toiseen, näin pihassamme jäniksen loikkivan uusissa tamineissaan eli valkoisena, mutta korvanpäissä ja keskiselässään oli vielä vähän mustaa. Hauska ja erikoinen näky.
Tänään sitten kaupunkien joulukadutkin on avattu loistamaan, meitä ilahduttamaan. (Jos minulta kysyttäisiin, niin ehdottaisin avattavaksi vasta 1.12.) Lasten ollessa vielä pieniä avajaisiin tuli usein osallistuttuakin, se oli tärkeä tapahtuma. Hämärän tultua katu on todella kaunis näky, myös kadunvarren ikkunat kauniiksi somistettuja. Täällä Helsingissä ainakin Stockmannin jouluikkuna on aina ihan ”must”.
Kotioloissa tämä merkitsee sitten näinä päivinä kodin muuttamista pikku-hiljaa jouluasuisemmaksi. Esim. verhojen vaihtoa ainakin keittiössä, kesäisiä dekoratiiveja kaappiin ja joulunpunaisia esiin jne.
Nyt sitten alkaa se varsinainen pikkujoulusesonkikin. Glögejäkin siellä, glögejä täällä. Niin, että: ”Hyvää pikku-jouluaikaa itsekullekin!
Helena
Näin pikku-joulujen aikaan vitsi
"Hunningolla"
Mies lähti töistä eräänä perjantaina. Mutta sen sijaan, että olisi
palannut kotiin, hän vietti koko viikonlopun miesporukan
kanssa tuhlaten koko palkkansa.
Kun sankarimme viimein ilmestyi kotiin - sunnuntai-iltana -
hän kohtasi erittäin kiukkuisen vaimonsa ja seuraavan kahden tunnin
aikana hän sai kuulla kunniansa.
Lopulta vaimonsa lakkasi nalkuttamasta ja kysyi vain: "Mitäs sinä
pitäisit siitä, ettet näkisi minua kahteen, kolmeen päivään?"
Tähän varovainen vastaus kuului: "Sehän sopisi kyllä minulle."
Niin tuli maanantai, eikä vaimoa näkynyt. Tiistai ja keskiviikko kului
edelleen ilman, että vaimoa näkyi. Torstaina sitten vihdoin viimein
turvotus laski juuri sen verran, että vaimon saattoi nähdä vasemmasta
silmäkulmasta.
tänään maanantaina 22.11.04
postia "pieneltä vihreältä mieheltä", ote:
Mitä tekisit?
Mitä tekisit,
jos joka kerta kun rakastaisit,
joutuisit sanomaan näkemiin ?
Mitä tekisit, jos joka kerta
kun pitäisit jostain ihmisestä,
hän ei olisi koskaan luonasi ?
Mitä tekisit,
jos paras ystäväsi
kuolisi huomenna, etkä pystyisi kertomaan
kuinka pahoillasi olet ?
Mitä tekisit,
jos välittäisit hänestä,
etkä pystyisi pitämään häntä ?
Toiset ihmiset rakastavat,
toiset pitävät,
toiset kuolevat
ja toiset välittävät.
Mutta haluan kertoa sinulle,
että pidän sinusta
ja että olet ihana ystävä.
Jos kuolisin huomenna
olisit sydämessäni.
Olisinko minä sinun ?
Hymyile ja tee
muista ihmisistä onnellisia.
Hmmm.. Tee se nyt,
kun sinulla on vielä siihen aikaa.
Jotta sinulla olisi hyvä onni,
vihreä pieni mies valitsi sinut.
Se merkitsee sitä,
että sinulla on
ihania YSTÄVIÄ.
* * * * * * *
Ihmisen ruumis on kauneuden puolesta täydellisempi kuin eläinten, paitsi hevosen, hirven ja paratiisilinnun.
Ihmisen ruumis on jakaantunut moneen osaan ,joista toiset ovat tarpeellisia.
Iho peittää ruumista ja sen tarkoitus on se, ettei veri vuoda maahan.
Selkäranka on siksi että ne jotka haluavat, voivat istua suorassa.
Kaula on siksi, että voi laittaa ravatin kaulaan, varsinkin miehillä.
Ihmisen iho on karvaton, paitsi päässä ja miehillä.
Ihmisen rungosta lähtee ulokkeita joita ovat nenä, poskiluut, leuka ja muutamia raajoja.
Päässä on tärkeitä osia, isot ja pienet aivot esimerkiksi ja päätä ei voi leikata pois ilman haittaa, niinkuin raajoja, kukaan ei voi elää ilman päätä, paitsi hullut.
Keuhkot on pussissa etteivät ne halkea ja että voi hengittää. Ilmaankin voi kuolla jos ei hengitä.
Naisen ruumis on erilainen kuin miehen, ne elävät kauemmin ja huonommin.
Luut ovat siksi hyvät, kun ne eivät liho vaikka söisi liikaa makeaa.
Ihmisen ruumis oli silloin vahvempi kun piti kiivetä puussa ja tappaa eläimiä kkäsillä.
Jalat on siksi, kun pitää joskus juosta pakoon ja ne on siksi tarpeelliset.
Paljon muuta en nyt ihmisestä voi sanoa, mutta vaikka ruumis olisi heikkokin se kestää koko elämän ajan, paitsi pitaalisilla.
Voi elämän kevät ja satakielen laulu, Kirjar!
Tuossa hetki sitten nyyhkyttelin äitiäni muistellessa ja sitten tulin tänne lukemaan Sinua, mitä fiksua se Kirjar... Ja nyt loppua kohden nauraa hekotan jutullesi kyyneleet silmissä. Kiitos.
Ovat nämä palstat meillä sentään aika mukavia seuranantajia, eikös vaan? No, ainakin minulle. Ja tarjolla on sentään melkoisen erilaisia otsikkoja lukemiseen ja osallistumiseen. Eikä todella aina tarvitsekaan olla mukana kirjoittelemassa, mielestäni. Ns. fiiliksistä se on kiinni.
jonkun on kirjoitettavakin ,eikö.
Sinäkin kiitettävästi osallistut.
Toisten jutut ovat ihanampia ,kuin toisten,se on sekin rikkautta.
Kirjarilla on sanan mahti .
Helena, sinullahan niitä ihania juttuja riittää.
Todella hauskoja ja palaan näihin yhä uudelleen kun istahdan kahvikupin kanssa tähän koneelle.
Kiitos Sinulle. Monet naurut on naurettu.
Miksi pitäisikään aina olla vakava, sitähän vanhettuisi ihan omissa silmissäänkin, joten jatketaan.
Tai ainakin yritellään. Silloin, tällöin.
Ja välillä huilitaan takametsän tantereilla.
On pillereiden aika -terveisin Helena
Pitkin päivää käyn lueskelemassa näitä ketjuja, ja arvaatteko mitä?
Olen kateellinen teille, kateellinen siksi, kun jokainen osaatte niin sujuvasti kirjoittaa keskenänne.
Tuntuu niinkuin olisitte kaikki tuttuja ja ystäviä keskenänne, itse osaamattani yhtyä seurusteluunne.
Olen kuin vieras, joka lukiessaan kurkkii toisten keskinäisiä asioita ja mielipiteitä.
En tiedä miksi tuli taas tällainen olo, mutta uskon kun saan sen paperille, niin kyllä se siitä ohi menee.
Olen oleskellut sisällä jo kolme päivää, äsken piipahdin ulos, ja jos ei olisi niin myöhäinen aika niin lenkillehän olisin lähtenyt.
Kylmyys on hieman hellittänyt otettaan ja kyllä tuolla ulkona on nyt niin ihana ilma ja maisema kaunis, kuun valaistessa koko talvisen maiseman.
Hyvää yötä jokaiselle.
Itsetuntoa korkeammalle! - Helppo sanoa, kyllähän meillä jokaisella on joskus näitä maatahipovia mielialoja aika-ajoin, mutta toivottavasti harvoin. Katsos nytkin tuota kirjoitustasi uudelleen, sujuvasti haastelet meille ajatuksistasi. Sitä se on. Kirjoittaa, kuten ajattelee. Ja ollaanhan me jo näistä nimistämme tuttuja, eikös vaan. Aina ei kenties olla koneen äärellä vastailemassa, eikä mielestäni voida aina vastauksia odottaa muustakaan syystä. Kunhan kirjoitellaan, jos kirjoituttaa.
Muuten raitis ilma puhdistaa mielen, siksikin pitäisi enemmän liikkua ulkona... mutta nyt menen laittamaan edes makkarin ikkunan auki! Hyviä öitä!
PS. Skillanille: Sanoit, että jonkun on kirjoitettava. Tähän mielestäni: ei kirjoitettava, vaan soisi kirjoittavan. ;)
(Ei niuhoitusmielessä!)
mutta tarkoitin ,että jos kaikki vain lukevat ,mitä jää luettavaksi. Siis ihanaa ,kun joku kirjoittaa ,on hyvin suotavaa,muuten en minäkään viestejänne voi lukea.
Oliko saivartelua,ei tarkoitus"hymyillen"
Vatsa.
Vatsa on sellainen pussi jossa on kaikenlaista tavaraa ja siinä on napanuora.
Napanuorasta roikkuu ne lapset jotka ei ole vielä syntyneet.
Se yksi laukku on sitä varten kun syö, niin ruoka säilyy suolille.
Ruoansulatuselimet alkavat suusta ja kulkevat ruokatorvea pikin vatsaan. Siellä ne sulavat ja työntyvät suolia pitkin alas, paitsi umpisuoli josta ei ole mitään hyötyä.
Suolet on yksi mitätön osa vatsaa, ne vain pitää tyhjentää, jos on vessa lähellä kun tulee ripuli.
Maksa kai on kans tarpeellinen, siihen kun tulee se kirroosikin.
Sapesta minä en paljon tiedä, sen vain kun sanotaan että sappeni kiehuu, kai sitäkin sitten tarvitaan.
Sydänkin on siellä vatsan takana eikä verta muuten tarvittaisi, paitsi sydämelle pitää olla työtä. Se on kai tarpeellinen kuin pensa autoille.
Muuten vatsa vain on, lihavilla se tahtoo levitä ja miehet pitävät siksi vyötä jonka päällä se roikkuu.
sitä masua naiset kai yrittävät selkään painaa.
Sinä se keksit,kiva piristys todella.
Kun muutamia viikkoja sitten vein haudalle havut, olivat kesäkukat paleltuneet ja nostin ne pois, toin kotiin ja laitoin verenpisarat talvehtimaan.
Haudalla oli myös jokin kevään uutuus kukka, paksu juurinen, sisällä talvetettava ,joka koko kesän kukki, mutta oli jo paleltunut.
Nostin valkoisen paksun juuriston maasta, laitoin kotona ruukkuun ja multaa päälle, aikomuksena viedä sekin kellariin, muuta huomasin uutta kasvun alkua ja nyt se kukkii ikkunallani.
Hempeän punavalkoisin kukin se tuo tuulahduksen kesästä ja koristaa varmasti joulupöytääni, sillä uusia kukkia on tulossa.
Kukan nimen kysyn kukkakauppiaaltani, sillä sitä en muista.
Myöskin kaktukset kukkivat, joten oikea aika marraskuun kaktuksilla.
Palailin lukemaan näitä vanhempia,ja taas kerran ihmettelen,miksi sinä aina kirjoituksiasi moitit ,ne ON hyviä ,siinä missä toistenkin.
Hyvänen aika, ystävänäni olen sinua pitänyt,mitä sitten itse oletkin mieltä.
Sinulle vastailen ja toivon ,että näen sinunkin vastaavan minulle,tietenkin,jos asia antaa aihetta.
Ei nämä minunkaan kirjoitukseni kovin "välkkyjä" ole,mutta kirjoitellaan ja yritetään hyväksyä itsemme joukkoon.
Itse vain tuppaudun, en kysele,moni voi paheksuakin.
Hei Kirjar ja muut! Terveisiä kuntosalilta! On taas niin reipas olo, suosittelen!
Kirjoitat kukkasistasi, ilonantajista. Totta. Näkisitpä tuon ison marraskuun kaktukseni nyt! Parisataa kukkaa! Ei tässä voi kuin siunailla, miten paljon kukatkin vaikuttavat yksineläjän elämään. Kerrothan sitten tuon kertomasi "ylösnousseen" kukan nimen.
Puolenyön aikaan "keskustelin" ikkunasta suoraan minua tuijottavan kuu-ukon kanssa, vai akkako lie. Siinä kaksi vanhaa vastakkain. Oli niin mahtipontinen, voimakas, puhtoinen tummalla taivaalla. Kyselin myös, oliko ystäväni. Jo rupesi minulle hymyilemään,ihan oikeasti. Eikä se ollut vähättelevää, vaan ihan aitoa ystävällistä hymyä.- Oi, ihana kuu!
Näin vähemmän kirkkouskovaisena täytyy kertoa, että tämä ensimmäinen Adventtisunnuntai on alkutalven kohokohtiani. Saa sytyttää tuon ensimmäisen adventtikynttilän, laulaa Hoosiannaa ja kuulla Adventin ilosanomaa... TV:stä.
Tänään lähetys tuli kauniista Hämeenlinnan kirkosta ja oli mielestäni saarnoineen kaikkineen erittäin hyvä, kiitos, keille kaikille kiitos sitten kuuluukaan. Oma osallistumiseni Hoosiannaan valitettavasti vuosi vuodelta näköjään heikkenee. Korkealta ja kovaa on vaimenemassa, puheääni ei tiettävästi ole madaltunut, mutta loppuosa oli laulettava oktaavia alempaa, oli annettava periksi.
Kaksi päivää jäljellä marraskuuta. No, ne mennä hujahtavat, kuten tähänastisetkin päivät ohikiitävinä. Sitten alkaa joulunalusaika kiireineen, vanhastaan kiireinen siis. Vaikka mikä kiire tässä enää saisi olla. Aikaa on meikäläisellä ainakin, vaikka toisille jakaa. Jaankin kyllä.
Mutta varsinaisesti joulunalusaika alkaa mielestäni kyllä vasta itsenäisyyspäivän jälkeen. Silloin vasta syttyvät minun jouluvalot parvekkeellani.
Siunaus-sana on jäänyt soimaan korviini, siksi mieleni tekeekin lopettaa jutusteluni tällä erää sanoihin: siunauksellisia oloja meille kaikille!
(Adventtipäivän kunniaksi näin.)
Ihmisil on kiire juosta turhuuen turuilla ostamassa kaikkee mitä ei aina ees tarvitse.
Sitä samaa sukupolvesta toiseen ja se tärkein asia unohtuu,miksi siis viettää koko joulua kilpailun hengessä.
Sellainenhan tuo yleinen tapa on edelleen, tosin näin vanhemmiten vasta sen turhuuden selvemmin havaitsee. Keskittyy ostamaankin vain tarpeellista. Mikäli nyt sitten saa selville, mikä on tarpeellista. Tai antaa pienen rahalahjan.
Lapsillehan joulu on riemukasta aikaa, tärkeä pukkineen, lahjoineen.
Olen kyllä ollut huomaavinani, että moni nuori perhe lähtee, jos suinkin mahdollista, joulujaan viettämään joko mökille tai Lappiin luonnon rauhaan - ilman lahjan lahjaa mukanaan. Kaunis piirre, eikö?
Positiivareiden tämänaamuisesta Ajatusten Aamiaisesta tekee mieleni siirtää pari kohtaa tällekin palstalle. Kaikkea hyvää!
==========================
PALVELUKSEEN HALUTAAN
Enemmän tekijöitä, vähemmän selittäjiä.
Enemmän niitä, jotka sanovat: "tehdään se"; vähemmän niitä,
jotka sanovat: "ei siitä mitään tulisi kuitenkaan".
Enemmän niitä, jotka innoittavat muita luottamuksellaan;
vähemmän niitä, jotka heittävät kylmää vettä kenen tahansa
niskaan, joka vain uskaltaa ottaa yhdenkin askeleen oikeaan
suuntaan.
Enemmän niitä, jotka menevät asian ytimeen ja tekevät
jotakin sen hyväksi; vähemmän niitä, jotka vain arvostelevat.
Enemmän niitä, jotka sytyttävät kynttilän, vähemmän niitä,
jotka kiroavat pimeyttä.
==========================
VIIKON KUVA (aivan ihana, katso!)
"Pieni hyvyys"
http://www.positiivarit.fi/aarteisto/