Kissat ja opiskelu?

Siis on kovin yleistä, että kun muutetaan omileen,hankitaan muutaman kk päästä itselle se oma lemmikki seuraksi.
Ite otin, ja molemmat sisarukset myös, ja nyt vähän aikaa sitten omista lapsista viimeiset muutti omilleen, ja kaikilla on lemmikkejä.Monilla useampia, eri lajejakin.

Mutta mieti tarkkaan minkä haluat.Minä olisin halunnut koiran, mutta ajattelin naapureita, että koirasta voisi olla enemmän haittaa.Siten otin kissan.
Kaikki meni ihan hyvin.Koira vain olisi ollut kivempi, kun sen voi ottaa helpommin jokapaikkaan, lenkille jne.
Mutta se koiran kaipuu hellitti vasta, kun muutettiin maale, sitten sai kissa seurakseen koiran.Hyvin tulivat toimeen.

Mutta siis, mieti haluatko oikeasti vain kissan, josta on seuraa sisällä, vai koiran joka kulkee kanssasi myös harrastuksissa ja ulkona.
Paljon on kiinni siitä, että miten teillä kotona on ollut, ja mitä lemmikkejä.

Kannattaa miettiä tarkkaan valintoja, kurjaa jos hätiköi ja joituu kyllästymisen tai muun takia laittamaan eläimen pois.

Kiitti paljon vastauksesta. :)

Meillä on ollu kissoja ja koiria, joten molemmista on aika tasavertasesti kokemusta. Itteäni kiinnostaa kissa tällä hetkellä enemmän ja koira sitten joskus myöhemmin, kun on enemmän aikaa perehtyä kunnon koulutukseen ja mahollisesti agilityyn yms.

Ja missään nimessä en halua eläintä pistää pois kyllästymisen tai muun seurauksena, olen henkisesti varautunut siihen, että kaikki mahdolliset hyvässä lykyssä 20 vuotta kissan kanssa eivät tule olemaan sitä kulta-aikaa todellakaan, mutta uskon, että kaikesta selvitään pienellä lisäjärjestelyllä ja sisulla. :)

Otin vahingossa kissan opiskelijana (olin ulkomailla vaihdossa ja se yritti nääntyä oveni eteen nälkään, ei muutakaan oikein ollut tehtävissä kun Etelä-Euroopassa ei ole HESYä). Opin aikuiseksi seuraavassa kolmessa viikossa, oli ikäänkuin pakko. Hyvin pärjäsimme, ja kun sittemmin perustin perheen mies totesi eläinlääkärinlaskuja kiroillessani "Mikä sinun kissasi? Meidän kissamme", ja siitäkin tiesin että tämä on elämäni mies =)

Kun kerran tiedät mitä on odotettavissa, laskut, hiekkalaatikot ja joidenkin väärämielisten ihmisten vihamielisyys, niin adoptoimaan vaan. Suosittelen että sirutat heti ja hankit kansainväliset lemmikkieläinpassit, niin saat kissat mukaan kun lähdet Erasmukseen tms. Varmista myös aikaisin luotettava kissavahti niin pääset uloskin joskus =).

Itsellenikin on kerrottu kun kävin katsomassa rescuekissaa etten sitä saa koska olen nuorehko nainen ja siksi "varmasti hankkimassa kissan lapsenkorvikkeeksi ja leluksi". Siitä huolimatta että toin eläinlääkärini suosituskirjeen jossa oma kissani mainittiin "harvinaisen huolellisesti hoidetuksi". Jotkut rescuet, anteeksi vain, kertakaikkiaan pitävät eläimistä koska eivät erityisemmin pidä ihmisistä.

Itse otin myös kissan samana syksynä kun lähdin opiskelemaan ja muutin ensimmäistä kertaa pois lapsuudenkodista. Nykyään meillä on avomieheni kanssa tuon "esikois"kissan lisäksi kaksi muutakin kissaa. :) Näin jälkikäteen vähän mietityttää, pystyinkö silloin menevänä yksinasuvana opiskelijana takaamaan kissalle parhaat olosuhteet. :/ Kissa oli paljon yksin, ja asuin melko pienessä yksiössä. Voisi siis olla viisasta hankkia tosiaan kaksi kissaa yhtä aikaa. Kissan hyvinvointia parantaa myös valjaissa ulkoilu. Kannattaa miettiä myös, onko sinulla tuttuja/ sukulaisia, jotka voivat hoitaa kissaa jos lähdet esimerkiksi ulkomaille. Monesti opiskeluihin voi kuulua myös vaihto-opiskelua, joten on mietittävä, olisiko kissalle parempi jäädä Suomeen hoitoon vaikkapa vanhemmillesi kuin raahata sitä lentokoneessa ulkomaille? Vaikutat vastuuntuntoiselta ihmiseltä, ja uskon, että joku kissa/kissat saavat sinulta vielä hyvän kodin. :)

Kiitti taas kovasti uusista vastauksista ja varsinkin näistä asiallisista. :)
Joo oon miettiny kovasti tota vaihto-opiskelumahollisuutta myös. Toki vaihtoehto on kaiketi raahata kissat mukaan, mutta pelkään tosiaan siitä koituvaa stressiä pienille eläimille ja valtavaa paperisotaa, joten parempi olisi, jos mahdollisuuden sattuessa kissat voisi jättää Suomeen vanhempien hoitoon. Ongelmana on vain se, että toisella vanhemmallani on kissa ja toisella koira, joten voi olla, että pitäisi etsiä vanhempien sijasta jokin muu paikka, mutta uskon kyllä senkin järjestyvän jotenkin. :)

Ja kaksi kissaa haluan ehdottomasti. Kotona oleva kissamme on ainoana kissana ja joutuu olemaan ehkä hieman liikaa yksin. Kaveria sille ei voi hankkia, koska sen verran reviiritietoinen taitaa tuo olla... Mutta tosiaan sen yksinäistä eloa katsellessa olen päättänyt ehdottomasti hankkia kaksi kissaa ettei tule liian yksinäistä.

Kuinka suurta kämppää sitten suositeltaisiin kahdelle kissalle ja yhdelle opiskelijalle, joka on kyllä valmis tinkimään omista mukavuuksistaan eläinten vuoksi? ...:D
Kun ei tuolla opiskelijabudjetilla mitään kolmikerroksisia lukaaleja ulkoilupuutarhoineen ostella, joten miten mahtaa olla, selviäiskö ihan "normkokoisella" yksiöllä, jos järjestää paljon kiipeilymahdollisuuksia. Toki olis kiva jos voisin asua paikassa missä on parveke, johon vois viritellä jonkin verkon että katit vois viettää aikaansa siellä myös.. :)

Normiyksiöllä selviytyy jos käyttää tilaa luovasti. Jos hankkii katonkorkuisen kiipeilypuun, voi sitten liimata matonpalasia IKEAn hyllyihin (jotta niihin tulee tarttumapintaa) ja sitten kiinnittää ne niin että puusta pääsee kiertämään katonrajan hyllyjä pitkin vaikka koko asunnon; näin voi tehdä ihmiselle yksikerroksisesta kämpästä kissalle hyvinkin tornitalon. Kannattaa myös hankkia suuret kasat leluja ja vaihdella niitä. Itse puhuin naapureille jotka osoittautuivat kissaystävällisiksi, joten omani käyvät viikonloppuisin juoksemassa pesutuvassa ihan luvan perästä =).