Miksi Lauantai ?
Tiesitkö, että Raamatun mukaan Lauantai on ainoa toistuva viikon päivä jonka Jumala erityisesti teki pyhäksi. Heti tämän maailman luomisesta Jumala varasi Lauantain, seitsemännen päivän, päiväksi levätä, päiväksi jumalanpalvelukseen ja hengellisiin kokouksiin. Tosiasiassa, Jeesus Kristus meni kirkkoon Lauantaisin. Kaikki Uuden Testamentin Apostolit, ja kaikki Uuden Testamentin Kristityt, ja kaikki Uuden Testamentin kirkot palvoivat Jumalaa Lauantaisin. Koko Raamatussa ei ole yhtä ainoata tekstiä joka käskisi Kristittyjä menemään kirkkoon Sunnuntaisin.
Sen tähden, jos me Kristityt aiomme hyväksyä Raamatun Jumalan arvovaltaisena Sanana, jos me Kristityt aiomme seurata Jeesuksen Kristuksen esimerkkiä ja kaikkien Uuden Testamentin uskovien esimerkkiä, silloin me pidämme jumalanpalveluspäivänä päivää, jonka Hän teki pyhäksi. On kerta kaikkiaan epäraamatullista pitää jumalanpalveluspäivänä Sunnuntaita, Lauantain sijasta.
Monet Kristityt eivät ole tietoisia, että Lauantai on Raamatun Sapatti.
Monet Kristityt eivät ole koskaan asettaneet kysymyksen alaiseksi nykyajan perinnäistapaa mennä jumalanpalvelukseen Sunnuntaina, Lauantain sijasta, sen vuoksi he eivät ole milloinkaan ottaneet aikaa tarkistaa tosiasioita.
Niinpä pyydämme sinua lukemaan edelleen, saadaksesi tosiasiat selväksi itsellesi. Tosiasiat, jotka tulevat suoraan Raamatusta ja historiasta. Tosiasiat, jotka sinä itse voit helposti tarkistaa. Löydä, milloin Lauantai tuli Jumalan pyhäksi päiväksi lepoa ja kirkossa käyntiä varten, sitten opi, milloin ja miksi Kristityt vähitellen vaihtoivat sen Sunnuntaiksi.
Miksi Kristityt palvovat Jumalaa Lauantaisin
Tässä ovat, lyhyesti listattuna aikajärjestyksessä, ne historialliset tosiasiat miksi Kristityt alkoivat viettää jumalanpalveluspäivänä Lauantaita ja miksi melkein kaikki vähitellen vaihtoivat sen Sunnuntaille.
4004 eKr.
Luomisviikon ensimmäiset kuusi päivää. Jumala työskentelee kuusi ensimmäistä päivää ( Sunnuntaista Perjantaihin ) luodakseen maailman (1.Moos. 1:1-31)
4004 eKr.
Luomisviikon seitsemäs päivä. Jumala lepää Hänen luomistyöstään seitsemäntenä päivänä ( Lauantai ). Jumala siunaa seitsemännen päivän ( Lauantai ) ja tekee sen pyhäksi ( 1.Moos. 2:1-3 ).
Huomaa: Mikä tahansa sanakirja ilmoittaa selvästi, että Lauantai on viikon seitsemäs päivä ja Sunnuntai viikon ensimmäinen päivä. Kuukausittaiset kalenterit näyttävät selvästi, että Lauantai on viikon seitsemäs päivä ja Sunnuntai ensimmäinen. ( Myös Suomen almanakat ja kalenterit vuoteen 1973 saakka näyttivät, että Lauantai on viikon seitsemäs päivä ja Sunnuntai ensimmäinen. Kääntäjän huomautus.) Mikä tahansa Raamattu selittää, että Jeesus nousi kuolleista viikon ensimmäisenä päivänä ( Sunnuntaina ). Kuka tahansa Kristitty puolustaa voimakkaasti tosiasiaa, että Jeesus nousi kuolleista Sunnuntaina, viikon ensimmäisenä päivänä. Nämä tosiasiat ovat kerta kaikkiaan kiistattomia.
1450 eKr.
Jumala antaa Hänen Moraalilakinsa, Kymmenen Käskyä Hänen kansalleen. Neljännessä käskyssä Jumala sanoo: " Muista Sapatin päivä pitämällä se pyhänä. … Seitsemäs päivä ( Lauantai ) on Sapatti. … Älä tee työtä Sapatin päivänä … koska Jumala lepäsi seitsemäntenä päivänä … ja Jumala siunasi seitsemännen päivän … ja Jumala teki Sapatin päivästä pyhän " ( 2.Moos. 20:8-11 ).
Huomaa: " Sapatti " on Heprealainen sana, joka merkitsee " lepoa." Jokainen sanakirja selvästi toteaa, että " Sapatin päivä " on viikon seitsemäs päivä, päivä jota me kutsumme " Lauantaiksi "
1450 eKr.
Herra puhuu kansalleen ja sanoo: " Ensimmäiset kuusi päivää ( Sunnuntaista Perjantaihin ) ovat tavallisia työpäiviä. … Seitsemäs päivä ( Lauantai ) on Sapatin päivä. … Seitsemäs päivä ( Lauantai ) on pyhän kokouksen päivä. … Älä tee työtä Sapatin päivänä " ( 3. Moos. 23:3 ).
Huomaa: Raamatun ja historian mukaan on aina ollut ihmisiä jotka ovat juhlineet Jumalan rakastavaa järjestelyä levätä työstä Lauantaina ja kokoontua yhteen rukoilemaan ja palvomaan Jumalaa.
29 jKr.
Jeesus Kristus sanoo: " Älkää luulko, että minä olen tullut lakia ( Kymmentä käskyä ) … kumoamaan. … Totisesti: laista ei häviä yksikään kirjain, ei pieninkään piirto, ennen kuin taivas ja maa katoavat, ennen kuin kaikki on tapahtunut. Sitä, joka jättää laista ( Kymmenestä käskystä ) pois yhdenkin käskyn, vaikkapa kaikkein vähäisimmän, ja siten opettaa, kutsutaan taivasten valtakunnassa vähäisimmäksi. Mutta sitä, joka noudattaa lakia ja niin opettaa, kutsutaan taivasten valtakunnassa suureksi " ( Matt. 5:17-19 KR-92 ).
29 jKr.
Jeesuksen elinikäinen tapa oli mennä kirkkoon Lauantaisin ( Luk. 4:16 ).
29 jKr.
Jeesus sanoo: " Sapatti luotiin ihmistä varten ( koko ihmissukua varten ). … Ihmisen Poika ( Jeesus Kristus ) on sapatinkin Herra " ( Mark. 2:27-28 ).
Huomaa: Jeesus on kristinuskon perusta ja perustaja. Hän on sekä Pelastaja että Herra. Sen tähden, koska Sapatti luotiin koko ihmiskuntaa varten, ja koska Jeesus on Sapatin Herra, silloin Sapatti on Kristillinen asetus ja ainoa päivä, jota Kristityt voivat oikeutetusti kutsua " Herran päiväksi. " Kristityille Jeesus Kristus on se, joka antaa Sapatille sen tarkoituksen !
30 jKr.
Jeesus odotti Hänen väkensä jatkavan Lauantain pitämistä lepo- ja jumalanpalveluspäivänä vieläpä kun Rooman armeija tuhosi Jerusalemin vuonna 70 jKr. ( Matt. 24:1-3; 15-20 ).
30 jKr.
Raamatun mukaan meidän Pelastaja Jeesus Kristus ristiinnaulittiin julkisesti myöhään Perjantai iltapäivänä. Hänen ruumiinsa balsamoimiseen ei ollut tarpeeksi aikaa ennen Sapattia, joka alkoi auringon laskiessa. Kristityt uskovaiset hautasivat kiireellisesti Hänet, ja sitten lepäsivät Lauantain " totellen käskyä ". Heidän esimerkkinsä osoittaa; he eivät uskoneet että Kristuksen kuolema oli tehnyt lopun Jumalan neljännestä käskystä ( lepopäiväkäskystä ) ( Luuk. 23:55-56 ).
30 jKr.
Jeesus herätettiin kuolleista viikon ensimmäisenä päivänä, Sunnuntaina. Raamattu ei mainitse Sunnuntain tulemisesta Kristittyjen jumalanpalveluspäiväksi, seurauksena Kristuksen ylösnousemuksesta. ( Luuk. 24:1-7 ).
30 jKr.
Ylösnousemus Sunnuntaina Jeesus ilmestyi opetuslapsilleen juuri kun he kokoontuivat lukittujen ovien takana keskustelemaan kertomuksista että Hän olisi elossa. Raamattu on selkeä siinä, että tämä ei ollut jumalanpalveluskokous. Raamatussa ei ole mainintaa siitä, että Sunnuntain on määrä tulla Kristittyjen jumalanpalveluspäiväksi milloinkaan ( Luuk. 24:33; Joh. 20:19 )
30 jKr.
Viikkoa myöhemmin Jeesus ilmestyy uudelleen opetuslapsilleen tarkoituksena erityisesti rohkaista Tuomasta. Ei ole mainintaa, että jumalanpalveluspäivä oli vaihdettu Lauantailta Sunnuntaille. ( Joh.20:26 )
Huomaa: Monet Kristityt uskovat, että tämä ylösnousemuspäivän jälkeinen näyttäytyminen tapahtui Sunnuntaina ja he jatkavat päättelemällä, että " Koska Jeesus aina näyttäytyi opetuslapsilleen Sunnuntaina on selvää, että Sunnuntai oli tullut uudeksi jumalanpalveluspäiväksi ". Tämä todistelu ei ole Raamatullinen, sillä tosiasia on, että tässä Joh. 20:26, Jeesus tapasi opetuslapsensa Maanantaina, ei Sunnuntaina.
Tarkastelkaamme todisteita. Joh. 20:26 NIV käyttää sanoja " viikkoa myöhemmin " ( samoin suomalainen Raamatun käännös KR-92. KR-38 mainitsee saman asian sanoilla: " kahdeksan päivän perästä ". Kääntäjän huomautus.) yleisenä ilmauksena. KJV toteaa täsmällisemmin: " kahdeksan päivän jälkeen ". Kreikan kielellä ko. kohta sananmukaisesti luetaan: " ja jälkeen päivien kahdeksan ". Kahdeksan päivää eteenpäin Joh. 20:19 mainitusta Sunnuntai-illasta johtaa Maanantai-iltaan. Se tosiasia, että opetuslapset olivat jälleen ylähuoneessa Maanantai-iltana, ilmaisee, että he eivät liittäneet mitään erikoista merkitystä edellisen Sunnuntai-illan tapaamiseen.
Mietipä seuraava johtopäätöstä: Jos kokoontuminen ylähuoneessa Sunnuntaina ja Jeesuksen ilmestyminen heille Sunnuntaina sai aikaan Sunnuntain tulemaan uudeksi jumalanpalveluspäiväksi, eikö silloin kokous ylähuoneessa Maanantaina ja Jeesuksen ilmestyminen heille Maanantaina saa aikaan Maanantain tulemaan vielä uudemmaksi jumalanpalveluspäiväksi ? Tosiasia on, että Kristuksen ylösnousemuksen jälkeiset näyttäytymiset eivät tue Raamatun lepo- ja jumalanpalveluspäivän muuttamista Lauantailta millekään toiselle viikon päivälle.
50 jKr.
Kristityt jatkavat tavanomaisesti kokoontumista Lauantaisin synagoga jumalanpalveluksiin, yhdessä Juutalaisten kanssa. ( Apt. 15:19-21 ).
53 jKr.
Kuten Jeesus, Apostoli Paavali mainitsee, että hänellä on tapana käydä kirkossa Lauantaisin ( Apt. 17:1-3 ).
54 jKr.
Kaksikymmentä kolme vuotta Kristuksen ylösnousemuksen jälkeen, Paavali jatkaa tapaansa käydä kirkossa Lauantaisin ( Apt. 18:4 ).
59 jKr.
Paavali pyytää Kristittyjä Sunnuntaisin käyttämään aikaa laskeakseen sen summan, jonka he voivat lahjoittaa hyväntekeväisyyteen. Tämä on määrä tehdä heidän omissa kodeissa, omissa oloissaan, niin että ei tultaisi keräämään kirkkokolehteja kun hän saapuu. Tässä ei sanota mitään sellaista, että jumalanpalveluspäivä olisi vaihdettu Lauantailta Sunnuntaille ( 1.Kor. 16:1-2 ).
60 jKr.
Sunnuntaiaamun valjetessa Paavali kävelee Troasta Assokseen, koko yön kestäneen leivänmurtokokouksen jälkeen, jätettyään jäähyväiset Kristityille tovereilleen. Tässä ei mainita, että jumalanpalveluspäivä on siirretty Lauantailta Sunnuntaille. ( Apt. 20:7-14 ).
60 jKr.
Hänen oikeudenkäynnissä, kolmekymmentä vuotta Kristuksen ylösnousemuksen jälkeen, Juutalaiset eivät ollenkaan syytä Paavalia palvelemasta Jumalaa Sunnuntaina, tai repimästä pois Lauantaita Jumalan pyhänä jumalanpalveluspäivänä. Tosiasiassa hänen syyttäjänsä eivät väitäkään vääräksi Paavalin väitettä, että hän uskoo kaiken joka on yhtäpitävää Jumalan lain kanssa ( Apt. 24:14 ).
Huomaa: Huolimatta siitä että Juutalaiset vainosivat Kristittyjä, he eivät milloinkaan syyttäneet Uuden Testamentin Kristittyjä palvomasta Jumalaa Sunnuntaina, Lauantain asemasta. Jatkuvasti Raamattu esittää Lauantain, viikon seitsemännen päivän, päivänä, jonka Jumala teki pyhäksi, ja päivänä, jolloin Hänen kansansa ( sekä Juutalaiset että Kristityt ) lepäsivät ja palvoivat Jumalaa.
70 jKr.
Roomalaiset murskaavat Juutalaisten kapinan tuhoamalla heidän Temppelinsä Jerusalemissa ja kieltämällä kaiken jumalanpalveluksen Temppelin paikalla. Kristityt pelastuivat tuholta muistaessaan Jeesuksen profetian, jonka Hän antoi 40 vuotta aikaisemmin ( Mat. 24:1-3; 15-20 ).
80 jKr.
Kun olosuhteet Juutalaisten ja Kristittyjen välillä huononevat, Juutalaiset lisäävät kirouksen Kristityille päivittäiseen rukoukseen " Shemoneh Esreh ". Se oli tarkoitettu estämään Kristittyjen osallistuminen jumalanpalvelukseen Juutalaisissa synagogissa, kirous jouduttaa Kristillisten kirkkorakennusten perustamista.
107 jKr.
Kirkkohistorian Ignatius kannattaa Sapatin-pitämistä ( katso Ignatius ja Sapatti ). 1
119 jKr.
Historian Plutarch yrittää kiihottaa yleistä mielipidettä Sapattia vastaan väittämällä, että se on taikauskoinen ja barbaarinen tapa, joka edistää juoppoutta. 2
135 jKr.
Kirkkojohtaja Barnabas kirjoittaa Juutalaisia ja Sapattia vastustavat kirjoitelmat. 3
138 jKr.
Roomalainen valloittaja Hadrian kieltää Sapatin-pitämisen Jerusalemissa yrittäessään tukahduttaa Juutalaisten kapinat. 4
144 jKr.
Kristitty harhaoppinen Marcion kirjoittaa Juutalaisia ja Sapattia vastustavat aineistonsa, osoittaakseen halveksuntansa Juutalaisten Jumalalle. 5
160 jKr.
Kirkkohistorian Justin Martyr kirjoittaa, että Kristityt jatkavat painotusta pitää Lauantai lepo- ja jumalanpalveluspäivänä. Hän julkaisee Juutalaisvastaista kirjallisuutta, joka yrittää osoittaa, että Sapatti on tavaramerkki " Juutalaisesta pahuudesta ." Hän järjestää Lauantain paastopäiväksi tehdäkseen Sunnuntain houkuttelevammaksi Kristityille. Täydet 130 vuotta Kristuksen ylösnousemisen jälkeen, Justin Martyr kertoo ensimmäisen selvän historiallisen kertomuksen Kristityistä, jotka palvovat Jumalaa Sunnuntaina. 6
222 jKr.
Paavi Callistus tukee Lauantain pitämistä paastopäivänä. 7
234 jKr.
Kirkkojohtaja Hippolytus vastustaa paastoamista Lauantaina. 8
321 jKr.
Maaliskuun 7, Roomalaiskatolinen Keisari Constantine säätää ensimmäisen lain, tehden Sunnuntain lepopäiväksi työstä: " kunnioitettavana auringon päivänä ( Sunnuntai ) levätkööt korkeimmat viranomaiset sekä ihmiset jotka asuvat kaupungeissa, ja olkoot työpajat suljettuina." 9
340 jKr.
Kirkkohistorian Eusebius kirjoittaa: " Kaikki asiat, mitkä tahansa, jotka oli velvollisuus tehdä Sapattina, me olemme siirtäneet Herran päivälle ( Sunnuntai ) enemmän sopivampana kuulumaan sille, koska sillä on etusija ja on ensimmäinen arvossa, ja kunnioitettavampi kuin Juutalaisten Sapatti." 10
364 jKr.
Roomalaiskatolinen Kirkko kieltää Kristittyjä palvomasta Jumalaa Lauantaina. 11
400 jKr.
Kirkkohistorian Epiphanius kirjoittaa, että Kristityt edelleen jatkavat Jumalan palvomista Lauantaina. 12
417 jKr.
Paavi Sylvester tukee Lauantai-paastosuunnitelmaa tehdäkseen Sunnuntain houkuttelevammaksi Kristityille. 13
417 jKr.
Paavi Innocent saa väkipakolla voimaan paastoamisen Lauantaina ja kieltää nauttimasta Herran ehtoollista Sapattina. Kuitenkin Herran ehtoollinen voidaan nauttia Sunnuntaina, sen vuoksi Kristityt ovat velvollisia käymään kirkossa viikon ensimmäisenä päivänä nauttiakseen Herran ehtoollista. Tämä lisää sellaisten Kristittyjen joukkoa, jotka ovat halukkaita unohtamaan Sapatin ja palvomaan Jumalaa Sunnuntaina. 14
430 jKr. Kirkkoteologi Augustine tukee Sapatti-paasto ideaa. 15
435 jKr.
Munkki John Cassian yrittää ilman menestystä määrätä Lauantai-paaston kaikille Kristillisille yhteisöille. 16
440 jKr.
Kirkkohistorian Sozomen kirjoittaa, että Kristityt " lähes kaikkialla kokoontuvat yhteen sekä Sapattina että viikon ensimmäisenä päivänä, " paitsi " Roomassa ja Aleksandriassa " joissa Jumalan palvonta Lauantaina on käytännöllisesti katsoen tukahdutettu. 17
591 jKr.
Yrittäessään tukea Sunnuntaita pyhänä päivänä, Roomalaiskatolinen Kirkko alkaa levittää kertomuksia Jumalasta " rankaisemassa " ihmisiä, jotka kieltäytyvät lepäämästä työstä Sunnuntaina. 18
1054 jKr.
Itäinen Ortodoksinen Kirkko ja Roomalaiskatolinen Kirkko jakaantuvat. Vaikuttava seikka jakaantumisessa oli Roomalaiskatolisen Kirkon vaatimus Lauantaipaastosta. 19
1530 jKr.
Martin Luther, Protestanttisen Uskonpuhdistuksen isä, eroaa Roomalaiskatolisesta Kirkosta. Luther avustaa Melanchthonia Augsburgin Uskotunnustuksen kirjoittamisessa, joka selittää: " Herran päivän ( tarkoittaen Sunnuntaita ) viettoa ei löydetä mistään Jumalan käskystä, vain Kirkon vaikutusvallasta. " 20
[(seuraava on kääntäjän lisäys:) Suomen teologisen kirjallisuusseuran julkaisu 118, AUGSBURGIN TUNNUSTUS, 3. muuttamaton painos, v.1980, latinankielisestä alkutekstistä tehty käännös, sivu 45 ilmaisee asian näin: " He (piispat ja papit) viittaavat myös sapattiin, joka kymmenen käskyn vastaisesti näyttää siirretyn vietettäväksi Herran päivänä (sunnuntai). Mistään muusta esimerkistä ei tehdä niin suurta numeroa kuin sapatin muuttamisesta. Näin he korostavat äärimmilleen kirkon valtaa, koska se on kyennyt myöntämään vapauksia jopa kymmenen käskyn määräyksistä. Meikäläiset puolestaan opettavat tässä kysymyksessä, että piispoilla ei ole minkäänlaista valtaa antaa evankeliumin vastaisia käskyjä, kuten edellä on jo mainittu."]
1791 jKr.
John Wesley, Metodismin perustaja, mainitsee: " Kymmenessä käskyssä oleva moraalilaki, jota profeetat voimakkaasti korostivat, sitä ei Hän (Kristus) ottanut pois. Ei ollut tarkoitus, että Hänen tulemisensa kumoaa mitään osaa siitä. Se on laki, jota ei milloinkaan voida rikkoa. … Jokainen osa tästä laista täytyy pitää voimassa koko ihmiskunnalle ja kaikille ajoille. " 21
1879 jKr.
Roomalaiskatolinen Baltimoren Arkkipiispa James Gibbons kirjoittaa: " Sinä voit lukea Raamatun ensimmäisestä Mooseksen kirjasta Ilmestyskirjaan, ja et tule löytämään yhtä ainoaa riviä, joka valtuuttaa Sunnuntain pyhittämisen. Raamattu tähdentää voimakkaasti Lauantain uskonnollista pitämistä, päivää, jota me (Katoliset) emme koskaan pyhitä." 22
1882 jKr.
Kongregationalisti Kirkon teologi Lyman Abbott kirjoittaa: " Nykyinen uskomus, että Kristus ja Hänen apostolinsa arvovaltaisesti panivat ensimmäisen päivän seitsemännen sijaan, on ehdottomasti ilman mitään todistusta Uudessa Testamentissa. 23
1891 jKr.
Episkopaalinen Kirkkohistorioitsija kirjoittaa: " Uudessa Testamentissa ei ole säädetty ohjesääntöä sen (Sunnuntain) pitämiseen, eikä, todellakin, edes velvoitettu (käsketty) sen noudattamiseen." 24
1893 jKr.
Johtava Babtisti teologi Edward Hiscox kirjoittaa: " Ei ole Raamatullista todistetta Sapatti asetuksen muuttamisesta seitsemänneltä päivältä viikon ensimmäiseksi. " 25
1893 jKr.
Roomalaiskatolinen aikakauslehti toteaa: " Yli tuhat vuotta ennen kuin Protestantteja oli olemassa, Katolinen Kirkko muutti päivän Lauantailta Sunnuntaille, kirkon jumalallisen kutsumuksen nojalla. " 26
1899 jKr.
Johtava Protestanttinen evankelista Dwight L. Moody kirjoittaa: " Sapatti oli velvoittava Eedenissä, ja se on ollut voimassa aina siitä lähtien. Neljäs käsky alkaa sanalla ’muista’ , osoittaen, että Sapatti oli jo olemassa kun Jumala kirjoitti lain kivitauluille Siinailla. Kuinka ihmiset voivat väittää, että tämä yksi käsky on poistettu kun he myöntävät, että toiset yhdeksän ovat yhä velvoittavia?" 27
1931 jKr.
Episkopaalisen kirkon johtaja D. Morse-Boycott kirjoittaa: " Koko Uudessa Testamentissa ei ole käskyä Kristityille vaihtaa Sapatti Sunnuntaille." 28
1947 jKr.
Roomalaiskatolinen aikakauslehti toteaa: " Ei missään kohdassa Raamattua todellakaan havaita, että Kristus tai apostolit määräsivät, että Sapatti muutetaan Lauantailta Sunnuntaille. Meillä on Jumalan antama käsky Moosekselle pyhittää Sapattipäivä, joka on viikon seitsemäs päivä, Lauantai. Nykyään useimmat Kristityt pyhittävät Sunnuntain koska se on ilmoitettu meille (Roomalaiskatolisen) Kirkon kautta ulkopuolella Raamatun." 29
1949 jKr.
Episkopaalinen Philip Carrington kirjoittaa: " Raamatun käsky sanoo seitsemännestä päivästä; sinun pitää levätä. Tämä on Lauantai. Raamatussa ei missään määrätä, että Jumalanpalvonta pitäisi toimittaa Sunnuntaina." 30
1 970 jKr.
Roomalaiskatolinen Kirkko peruuttaa sen 1300 vuotta vanhan kiellon nauttimasta Herran ehtoollista Lauantaina ja hyväksyy Messu ylistyksen ja jumalanpalvelukset Sapattina.
1992 jKr.
Walter Kaiser, Jr., Trinity Evangelical Divinity koulun tuomiorovasti kirjoittaa: " Jumala on ajan Herra. Sellaisena hänellä on laillinen oikeus vaatia osa meidän ajastamme, samoin kuin hänellä on oikeus osuuteen meidän rahasta ja kyvykkyydestä. Neljännen käskyn kielto minkä tahansa muotoisesta tavallisesta työstä, otettiin niin vakavasti huomioon, että se ei koskenut ainoastaan Israelilaisen perhekunnan jäseniä vaan myös kaikkia muukalaisia, jotka asuivat maassa ja vieläpä maan karjaa. Heprealaiskirje luonnollisesti jatkaa pohtimista, merkityksen perusteella, Sapatin levosta Jumalan kansalle. Tämä Sapatti yhä pysyy. … Tätä käskyä ei saa katsella väheksyvästi palana muinaishistoriaa tai sovinnaisena näkemyksenä, jota voidaan käyttää kun joku näkee sopivaksi. Päinvastoin, se kutsuu Jumalan oman toiminnan seuraamiseen, ja se kuljettaa mukanaan siunauksen kaikille jotka noudattavat sitä. " 31
1993 jKr.
Baptisti evankelista tohtori Billy Graham kirjoittaa: " Nykyaikana me olemme suuressa määrin kadottaneet tajun Sapatista erillisenä ja ainutlaatuisena päivänä, päivänä, joka on säädetty erilleen kaikista toisista viikon päivistä. … Yksi Kymmenestä Käskystä toi tämän säännön Jumalan kansaa varten: ’ Muista Sapatin päivä pitämällä se pyhänä. Kuusi päivää sinun pitää tehdä kovasti työtä ja tehdä kaikki työsi, mutta seitsemäs päivä on Herran sinun Jumalasi Sapatti. Silloin sinä et saa tehdä mitään työtä’ (2.Moos. 20:8-10). … Varsinainen asian ydin on asema, joka Jumalalla on sinun elämässäsi. Jos hän on merkityksetön meille ja me olemme välittämättä hänestä tai pidämme hänet sivussa elämästämme, silloin meillä on vähän halua palvoa häntä ja oppia hänen Sanastaan. Mutta onko tämä oikea tapa kohdella Jumalaa, joka loi meidät, ja joka rakastaa meitä ja lähetti Poikansa kuolemaan meidän syntiemme puolesta? Rehellisesti tutki sinun omaa suhdettasi Jumalaan. Sitten käänny Kristuksen puoleen ja anna hänelle hänen oikea paikkansa elämässäsi. Kun teet tämän, sinä tulet löytämään ilon viikon yhden päivän viettämisestä kuten hän tarkoitti, varaamalla sen sekä lepoon että Jumalan palvontaan." 32
Tiesitkö, että Raamatun mukaan Lauantai on ainoa toistuva viikon päivä jonka Jumala erityisesti teki pyhäksi. Heti tämän maailman luomisesta Jumala varasi Lauantain, seitsemännen päivän, päiväksi levätä, päiväksi jumalanpalvelukseen ja hengellisiin kokouksiin. Tosiasiassa, Jeesus Kristus meni kirkkoon Lauantaisin. Kaikki Uuden Testamentin Apostolit, ja kaikki Uuden Testamentin Kristityt, ja kaikki Uuden Testamentin kirkot palvoivat Jumalaa Lauantaisin. Koko Raamatussa ei ole yhtä ainoata tekstiä joka käskisi Kristittyjä menemään kirkkoon Sunnuntaisin.
Sen tähden, jos me Kristityt aiomme hyväksyä Raamatun Jumalan arvovaltaisena Sanana, jos me Kristityt aiomme seurata Jeesuksen Kristuksen esimerkkiä ja kaikkien Uuden Testamentin uskovien esimerkkiä, silloin me pidämme jumalanpalveluspäivänä päivää, jonka Hän teki pyhäksi. On kerta kaikkiaan epäraamatullista pitää jumalanpalveluspäivänä Sunnuntaita, Lauantain sijasta.
Monet Kristityt eivät ole tietoisia, että Lauantai on Raamatun Sapatti.
Monet Kristityt eivät ole koskaan asettaneet kysymyksen alaiseksi nykyajan perinnäistapaa mennä jumalanpalvelukseen Sunnuntaina, Lauantain sijasta, sen vuoksi he eivät ole milloinkaan ottaneet aikaa tarkistaa tosiasioita.
Niinpä pyydämme sinua lukemaan edelleen, saadaksesi tosiasiat selväksi itsellesi. Tosiasiat, jotka tulevat suoraan Raamatusta ja historiasta. Tosiasiat, jotka sinä itse voit helposti tarkistaa. Löydä, milloin Lauantai tuli Jumalan pyhäksi päiväksi lepoa ja kirkossa käyntiä varten, sitten opi, milloin ja miksi Kristityt vähitellen vaihtoivat sen Sunnuntaiksi.
Miksi Kristityt palvovat Jumalaa Lauantaisin
Tässä ovat, lyhyesti listattuna aikajärjestyksessä, ne historialliset tosiasiat miksi Kristityt alkoivat viettää jumalanpalveluspäivänä Lauantaita ja miksi melkein kaikki vähitellen vaihtoivat sen Sunnuntaille.
4004 eKr.
Luomisviikon ensimmäiset kuusi päivää. Jumala työskentelee kuusi ensimmäistä päivää ( Sunnuntaista Perjantaihin ) luodakseen maailman (1.Moos. 1:1-31)
4004 eKr.
Luomisviikon seitsemäs päivä. Jumala lepää Hänen luomistyöstään seitsemäntenä päivänä ( Lauantai ). Jumala siunaa seitsemännen päivän ( Lauantai ) ja tekee sen pyhäksi ( 1.Moos. 2:1-3 ).
Huomaa: Mikä tahansa sanakirja ilmoittaa selvästi, että Lauantai on viikon seitsemäs päivä ja Sunnuntai viikon ensimmäinen päivä. Kuukausittaiset kalenterit näyttävät selvästi, että Lauantai on viikon seitsemäs päivä ja Sunnuntai ensimmäinen. ( Myös Suomen almanakat ja kalenterit vuoteen 1973 saakka näyttivät, että Lauantai on viikon seitsemäs päivä ja Sunnuntai ensimmäinen. Kääntäjän huomautus.) Mikä tahansa Raamattu selittää, että Jeesus nousi kuolleista viikon ensimmäisenä päivänä ( Sunnuntaina ). Kuka tahansa Kristitty puolustaa voimakkaasti tosiasiaa, että Jeesus nousi kuolleista Sunnuntaina, viikon ensimmäisenä päivänä. Nämä tosiasiat ovat kerta kaikkiaan kiistattomia.
1450 eKr.
Jumala antaa Hänen Moraalilakinsa, Kymmenen Käskyä Hänen kansalleen. Neljännessä käskyssä Jumala sanoo: " Muista Sapatin päivä pitämällä se pyhänä. … Seitsemäs päivä ( Lauantai ) on Sapatti. … Älä tee työtä Sapatin päivänä … koska Jumala lepäsi seitsemäntenä päivänä … ja Jumala siunasi seitsemännen päivän … ja Jumala teki Sapatin päivästä pyhän " ( 2.Moos. 20:8-11 ).
Huomaa: " Sapatti " on Heprealainen sana, joka merkitsee " lepoa." Jokainen sanakirja selvästi toteaa, että " Sapatin päivä " on viikon seitsemäs päivä, päivä jota me kutsumme " Lauantaiksi "
1450 eKr.
Herra puhuu kansalleen ja sanoo: " Ensimmäiset kuusi päivää ( Sunnuntaista Perjantaihin ) ovat tavallisia työpäiviä. … Seitsemäs päivä ( Lauantai ) on Sapatin päivä. … Seitsemäs päivä ( Lauantai ) on pyhän kokouksen päivä. … Älä tee työtä Sapatin päivänä " ( 3. Moos. 23:3 ).
Huomaa: Raamatun ja historian mukaan on aina ollut ihmisiä jotka ovat juhlineet Jumalan rakastavaa järjestelyä levätä työstä Lauantaina ja kokoontua yhteen rukoilemaan ja palvomaan Jumalaa.
29 jKr.
Jeesus Kristus sanoo: " Älkää luulko, että minä olen tullut lakia ( Kymmentä käskyä ) … kumoamaan. … Totisesti: laista ei häviä yksikään kirjain, ei pieninkään piirto, ennen kuin taivas ja maa katoavat, ennen kuin kaikki on tapahtunut. Sitä, joka jättää laista ( Kymmenestä käskystä ) pois yhdenkin käskyn, vaikkapa kaikkein vähäisimmän, ja siten opettaa, kutsutaan taivasten valtakunnassa vähäisimmäksi. Mutta sitä, joka noudattaa lakia ja niin opettaa, kutsutaan taivasten valtakunnassa suureksi " ( Matt. 5:17-19 KR-92 ).
29 jKr.
Jeesuksen elinikäinen tapa oli mennä kirkkoon Lauantaisin ( Luk. 4:16 ).
29 jKr.
Jeesus sanoo: " Sapatti luotiin ihmistä varten ( koko ihmissukua varten ). … Ihmisen Poika ( Jeesus Kristus ) on sapatinkin Herra " ( Mark. 2:27-28 ).
Huomaa: Jeesus on kristinuskon perusta ja perustaja. Hän on sekä Pelastaja että Herra. Sen tähden, koska Sapatti luotiin koko ihmiskuntaa varten, ja koska Jeesus on Sapatin Herra, silloin Sapatti on Kristillinen asetus ja ainoa päivä, jota Kristityt voivat oikeutetusti kutsua " Herran päiväksi. " Kristityille Jeesus Kristus on se, joka antaa Sapatille sen tarkoituksen !
30 jKr.
Jeesus odotti Hänen väkensä jatkavan Lauantain pitämistä lepo- ja jumalanpalveluspäivänä vieläpä kun Rooman armeija tuhosi Jerusalemin vuonna 70 jKr. ( Matt. 24:1-3; 15-20 ).
30 jKr.
Raamatun mukaan meidän Pelastaja Jeesus Kristus ristiinnaulittiin julkisesti myöhään Perjantai iltapäivänä. Hänen ruumiinsa balsamoimiseen ei ollut tarpeeksi aikaa ennen Sapattia, joka alkoi auringon laskiessa. Kristityt uskovaiset hautasivat kiireellisesti Hänet, ja sitten lepäsivät Lauantain " totellen käskyä ". Heidän esimerkkinsä osoittaa; he eivät uskoneet että Kristuksen kuolema oli tehnyt lopun Jumalan neljännestä käskystä ( lepopäiväkäskystä ) ( Luuk. 23:55-56 ).
30 jKr.
Jeesus herätettiin kuolleista viikon ensimmäisenä päivänä, Sunnuntaina. Raamattu ei mainitse Sunnuntain tulemisesta Kristittyjen jumalanpalveluspäiväksi, seurauksena Kristuksen ylösnousemuksesta. ( Luuk. 24:1-7 ).
30 jKr.
Ylösnousemus Sunnuntaina Jeesus ilmestyi opetuslapsilleen juuri kun he kokoontuivat lukittujen ovien takana keskustelemaan kertomuksista että Hän olisi elossa. Raamattu on selkeä siinä, että tämä ei ollut jumalanpalveluskokous. Raamatussa ei ole mainintaa siitä, että Sunnuntain on määrä tulla Kristittyjen jumalanpalveluspäiväksi milloinkaan ( Luuk. 24:33; Joh. 20:19 )
30 jKr.
Viikkoa myöhemmin Jeesus ilmestyy uudelleen opetuslapsilleen tarkoituksena erityisesti rohkaista Tuomasta. Ei ole mainintaa, että jumalanpalveluspäivä oli vaihdettu Lauantailta Sunnuntaille. ( Joh.20:26 )
Huomaa: Monet Kristityt uskovat, että tämä ylösnousemuspäivän jälkeinen näyttäytyminen tapahtui Sunnuntaina ja he jatkavat päättelemällä, että " Koska Jeesus aina näyttäytyi opetuslapsilleen Sunnuntaina on selvää, että Sunnuntai oli tullut uudeksi jumalanpalveluspäiväksi ". Tämä todistelu ei ole Raamatullinen, sillä tosiasia on, että tässä Joh. 20:26, Jeesus tapasi opetuslapsensa Maanantaina, ei Sunnuntaina.
Tarkastelkaamme todisteita. Joh. 20:26 NIV käyttää sanoja " viikkoa myöhemmin " ( samoin suomalainen Raamatun käännös KR-92. KR-38 mainitsee saman asian sanoilla: " kahdeksan päivän perästä ". Kääntäjän huomautus.) yleisenä ilmauksena. KJV toteaa täsmällisemmin: " kahdeksan päivän jälkeen ". Kreikan kielellä ko. kohta sananmukaisesti luetaan: " ja jälkeen päivien kahdeksan ". Kahdeksan päivää eteenpäin Joh. 20:19 mainitusta Sunnuntai-illasta johtaa Maanantai-iltaan. Se tosiasia, että opetuslapset olivat jälleen ylähuoneessa Maanantai-iltana, ilmaisee, että he eivät liittäneet mitään erikoista merkitystä edellisen Sunnuntai-illan tapaamiseen.
Mietipä seuraava johtopäätöstä: Jos kokoontuminen ylähuoneessa Sunnuntaina ja Jeesuksen ilmestyminen heille Sunnuntaina sai aikaan Sunnuntain tulemaan uudeksi jumalanpalveluspäiväksi, eikö silloin kokous ylähuoneessa Maanantaina ja Jeesuksen ilmestyminen heille Maanantaina saa aikaan Maanantain tulemaan vielä uudemmaksi jumalanpalveluspäiväksi ? Tosiasia on, että Kristuksen ylösnousemuksen jälkeiset näyttäytymiset eivät tue Raamatun lepo- ja jumalanpalveluspäivän muuttamista Lauantailta millekään toiselle viikon päivälle.
50 jKr.
Kristityt jatkavat tavanomaisesti kokoontumista Lauantaisin synagoga jumalanpalveluksiin, yhdessä Juutalaisten kanssa. ( Apt. 15:19-21 ).
53 jKr.
Kuten Jeesus, Apostoli Paavali mainitsee, että hänellä on tapana käydä kirkossa Lauantaisin ( Apt. 17:1-3 ).
54 jKr.
Kaksikymmentä kolme vuotta Kristuksen ylösnousemuksen jälkeen, Paavali jatkaa tapaansa käydä kirkossa Lauantaisin ( Apt. 18:4 ).
59 jKr.
Paavali pyytää Kristittyjä Sunnuntaisin käyttämään aikaa laskeakseen sen summan, jonka he voivat lahjoittaa hyväntekeväisyyteen. Tämä on määrä tehdä heidän omissa kodeissa, omissa oloissaan, niin että ei tultaisi keräämään kirkkokolehteja kun hän saapuu. Tässä ei sanota mitään sellaista, että jumalanpalveluspäivä olisi vaihdettu Lauantailta Sunnuntaille ( 1.Kor. 16:1-2 ).
60 jKr.
Sunnuntaiaamun valjetessa Paavali kävelee Troasta Assokseen, koko yön kestäneen leivänmurtokokouksen jälkeen, jätettyään jäähyväiset Kristityille tovereilleen. Tässä ei mainita, että jumalanpalveluspäivä on siirretty Lauantailta Sunnuntaille. ( Apt. 20:7-14 ).
60 jKr.
Hänen oikeudenkäynnissä, kolmekymmentä vuotta Kristuksen ylösnousemuksen jälkeen, Juutalaiset eivät ollenkaan syytä Paavalia palvelemasta Jumalaa Sunnuntaina, tai repimästä pois Lauantaita Jumalan pyhänä jumalanpalveluspäivänä. Tosiasiassa hänen syyttäjänsä eivät väitäkään vääräksi Paavalin väitettä, että hän uskoo kaiken joka on yhtäpitävää Jumalan lain kanssa ( Apt. 24:14 ).
Huomaa: Huolimatta siitä että Juutalaiset vainosivat Kristittyjä, he eivät milloinkaan syyttäneet Uuden Testamentin Kristittyjä palvomasta Jumalaa Sunnuntaina, Lauantain asemasta. Jatkuvasti Raamattu esittää Lauantain, viikon seitsemännen päivän, päivänä, jonka Jumala teki pyhäksi, ja päivänä, jolloin Hänen kansansa ( sekä Juutalaiset että Kristityt ) lepäsivät ja palvoivat Jumalaa.
70 jKr.
Roomalaiset murskaavat Juutalaisten kapinan tuhoamalla heidän Temppelinsä Jerusalemissa ja kieltämällä kaiken jumalanpalveluksen Temppelin paikalla. Kristityt pelastuivat tuholta muistaessaan Jeesuksen profetian, jonka Hän antoi 40 vuotta aikaisemmin ( Mat. 24:1-3; 15-20 ).
80 jKr.
Kun olosuhteet Juutalaisten ja Kristittyjen välillä huononevat, Juutalaiset lisäävät kirouksen Kristityille päivittäiseen rukoukseen " Shemoneh Esreh ". Se oli tarkoitettu estämään Kristittyjen osallistuminen jumalanpalvelukseen Juutalaisissa synagogissa, kirous jouduttaa Kristillisten kirkkorakennusten perustamista.
107 jKr.
Kirkkohistorian Ignatius kannattaa Sapatin-pitämistä ( katso Ignatius ja Sapatti ). 1
119 jKr.
Historian Plutarch yrittää kiihottaa yleistä mielipidettä Sapattia vastaan väittämällä, että se on taikauskoinen ja barbaarinen tapa, joka edistää juoppoutta. 2
135 jKr.
Kirkkojohtaja Barnabas kirjoittaa Juutalaisia ja Sapattia vastustavat kirjoitelmat. 3
138 jKr.
Roomalainen valloittaja Hadrian kieltää Sapatin-pitämisen Jerusalemissa yrittäessään tukahduttaa Juutalaisten kapinat. 4
144 jKr.
Kristitty harhaoppinen Marcion kirjoittaa Juutalaisia ja Sapattia vastustavat aineistonsa, osoittaakseen halveksuntansa Juutalaisten Jumalalle. 5
160 jKr.
Kirkkohistorian Justin Martyr kirjoittaa, että Kristityt jatkavat painotusta pitää Lauantai lepo- ja jumalanpalveluspäivänä. Hän julkaisee Juutalaisvastaista kirjallisuutta, joka yrittää osoittaa, että Sapatti on tavaramerkki " Juutalaisesta pahuudesta ." Hän järjestää Lauantain paastopäiväksi tehdäkseen Sunnuntain houkuttelevammaksi Kristityille. Täydet 130 vuotta Kristuksen ylösnousemisen jälkeen, Justin Martyr kertoo ensimmäisen selvän historiallisen kertomuksen Kristityistä, jotka palvovat Jumalaa Sunnuntaina. 6
222 jKr.
Paavi Callistus tukee Lauantain pitämistä paastopäivänä. 7
234 jKr.
Kirkkojohtaja Hippolytus vastustaa paastoamista Lauantaina. 8
321 jKr.
Maaliskuun 7, Roomalaiskatolinen Keisari Constantine säätää ensimmäisen lain, tehden Sunnuntain lepopäiväksi työstä: " kunnioitettavana auringon päivänä ( Sunnuntai ) levätkööt korkeimmat viranomaiset sekä ihmiset jotka asuvat kaupungeissa, ja olkoot työpajat suljettuina." 9
340 jKr.
Kirkkohistorian Eusebius kirjoittaa: " Kaikki asiat, mitkä tahansa, jotka oli velvollisuus tehdä Sapattina, me olemme siirtäneet Herran päivälle ( Sunnuntai ) enemmän sopivampana kuulumaan sille, koska sillä on etusija ja on ensimmäinen arvossa, ja kunnioitettavampi kuin Juutalaisten Sapatti." 10
364 jKr.
Roomalaiskatolinen Kirkko kieltää Kristittyjä palvomasta Jumalaa Lauantaina. 11
400 jKr.
Kirkkohistorian Epiphanius kirjoittaa, että Kristityt edelleen jatkavat Jumalan palvomista Lauantaina. 12
417 jKr.
Paavi Sylvester tukee Lauantai-paastosuunnitelmaa tehdäkseen Sunnuntain houkuttelevammaksi Kristityille. 13
417 jKr.
Paavi Innocent saa väkipakolla voimaan paastoamisen Lauantaina ja kieltää nauttimasta Herran ehtoollista Sapattina. Kuitenkin Herran ehtoollinen voidaan nauttia Sunnuntaina, sen vuoksi Kristityt ovat velvollisia käymään kirkossa viikon ensimmäisenä päivänä nauttiakseen Herran ehtoollista. Tämä lisää sellaisten Kristittyjen joukkoa, jotka ovat halukkaita unohtamaan Sapatin ja palvomaan Jumalaa Sunnuntaina. 14
430 jKr. Kirkkoteologi Augustine tukee Sapatti-paasto ideaa. 15
435 jKr.
Munkki John Cassian yrittää ilman menestystä määrätä Lauantai-paaston kaikille Kristillisille yhteisöille. 16
440 jKr.
Kirkkohistorian Sozomen kirjoittaa, että Kristityt " lähes kaikkialla kokoontuvat yhteen sekä Sapattina että viikon ensimmäisenä päivänä, " paitsi " Roomassa ja Aleksandriassa " joissa Jumalan palvonta Lauantaina on käytännöllisesti katsoen tukahdutettu. 17
591 jKr.
Yrittäessään tukea Sunnuntaita pyhänä päivänä, Roomalaiskatolinen Kirkko alkaa levittää kertomuksia Jumalasta " rankaisemassa " ihmisiä, jotka kieltäytyvät lepäämästä työstä Sunnuntaina. 18
1054 jKr.
Itäinen Ortodoksinen Kirkko ja Roomalaiskatolinen Kirkko jakaantuvat. Vaikuttava seikka jakaantumisessa oli Roomalaiskatolisen Kirkon vaatimus Lauantaipaastosta. 19
1530 jKr.
Martin Luther, Protestanttisen Uskonpuhdistuksen isä, eroaa Roomalaiskatolisesta Kirkosta. Luther avustaa Melanchthonia Augsburgin Uskotunnustuksen kirjoittamisessa, joka selittää: " Herran päivän ( tarkoittaen Sunnuntaita ) viettoa ei löydetä mistään Jumalan käskystä, vain Kirkon vaikutusvallasta. " 20
[(seuraava on kääntäjän lisäys:) Suomen teologisen kirjallisuusseuran julkaisu 118, AUGSBURGIN TUNNUSTUS, 3. muuttamaton painos, v.1980, latinankielisestä alkutekstistä tehty käännös, sivu 45 ilmaisee asian näin: " He (piispat ja papit) viittaavat myös sapattiin, joka kymmenen käskyn vastaisesti näyttää siirretyn vietettäväksi Herran päivänä (sunnuntai). Mistään muusta esimerkistä ei tehdä niin suurta numeroa kuin sapatin muuttamisesta. Näin he korostavat äärimmilleen kirkon valtaa, koska se on kyennyt myöntämään vapauksia jopa kymmenen käskyn määräyksistä. Meikäläiset puolestaan opettavat tässä kysymyksessä, että piispoilla ei ole minkäänlaista valtaa antaa evankeliumin vastaisia käskyjä, kuten edellä on jo mainittu."]
1791 jKr.
John Wesley, Metodismin perustaja, mainitsee: " Kymmenessä käskyssä oleva moraalilaki, jota profeetat voimakkaasti korostivat, sitä ei Hän (Kristus) ottanut pois. Ei ollut tarkoitus, että Hänen tulemisensa kumoaa mitään osaa siitä. Se on laki, jota ei milloinkaan voida rikkoa. … Jokainen osa tästä laista täytyy pitää voimassa koko ihmiskunnalle ja kaikille ajoille. " 21
1879 jKr.
Roomalaiskatolinen Baltimoren Arkkipiispa James Gibbons kirjoittaa: " Sinä voit lukea Raamatun ensimmäisestä Mooseksen kirjasta Ilmestyskirjaan, ja et tule löytämään yhtä ainoaa riviä, joka valtuuttaa Sunnuntain pyhittämisen. Raamattu tähdentää voimakkaasti Lauantain uskonnollista pitämistä, päivää, jota me (Katoliset) emme koskaan pyhitä." 22
1882 jKr.
Kongregationalisti Kirkon teologi Lyman Abbott kirjoittaa: " Nykyinen uskomus, että Kristus ja Hänen apostolinsa arvovaltaisesti panivat ensimmäisen päivän seitsemännen sijaan, on ehdottomasti ilman mitään todistusta Uudessa Testamentissa. 23
1891 jKr.
Episkopaalinen Kirkkohistorioitsija kirjoittaa: " Uudessa Testamentissa ei ole säädetty ohjesääntöä sen (Sunnuntain) pitämiseen, eikä, todellakin, edes velvoitettu (käsketty) sen noudattamiseen." 24
1893 jKr.
Johtava Babtisti teologi Edward Hiscox kirjoittaa: " Ei ole Raamatullista todistetta Sapatti asetuksen muuttamisesta seitsemänneltä päivältä viikon ensimmäiseksi. " 25
1893 jKr.
Roomalaiskatolinen aikakauslehti toteaa: " Yli tuhat vuotta ennen kuin Protestantteja oli olemassa, Katolinen Kirkko muutti päivän Lauantailta Sunnuntaille, kirkon jumalallisen kutsumuksen nojalla. " 26
1899 jKr.
Johtava Protestanttinen evankelista Dwight L. Moody kirjoittaa: " Sapatti oli velvoittava Eedenissä, ja se on ollut voimassa aina siitä lähtien. Neljäs käsky alkaa sanalla ’muista’ , osoittaen, että Sapatti oli jo olemassa kun Jumala kirjoitti lain kivitauluille Siinailla. Kuinka ihmiset voivat väittää, että tämä yksi käsky on poistettu kun he myöntävät, että toiset yhdeksän ovat yhä velvoittavia?" 27
1931 jKr.
Episkopaalisen kirkon johtaja D. Morse-Boycott kirjoittaa: " Koko Uudessa Testamentissa ei ole käskyä Kristityille vaihtaa Sapatti Sunnuntaille." 28
1947 jKr.
Roomalaiskatolinen aikakauslehti toteaa: " Ei missään kohdassa Raamattua todellakaan havaita, että Kristus tai apostolit määräsivät, että Sapatti muutetaan Lauantailta Sunnuntaille. Meillä on Jumalan antama käsky Moosekselle pyhittää Sapattipäivä, joka on viikon seitsemäs päivä, Lauantai. Nykyään useimmat Kristityt pyhittävät Sunnuntain koska se on ilmoitettu meille (Roomalaiskatolisen) Kirkon kautta ulkopuolella Raamatun." 29
1949 jKr.
Episkopaalinen Philip Carrington kirjoittaa: " Raamatun käsky sanoo seitsemännestä päivästä; sinun pitää levätä. Tämä on Lauantai. Raamatussa ei missään määrätä, että Jumalanpalvonta pitäisi toimittaa Sunnuntaina." 30
1 970 jKr.
Roomalaiskatolinen Kirkko peruuttaa sen 1300 vuotta vanhan kiellon nauttimasta Herran ehtoollista Lauantaina ja hyväksyy Messu ylistyksen ja jumalanpalvelukset Sapattina.
1992 jKr.
Walter Kaiser, Jr., Trinity Evangelical Divinity koulun tuomiorovasti kirjoittaa: " Jumala on ajan Herra. Sellaisena hänellä on laillinen oikeus vaatia osa meidän ajastamme, samoin kuin hänellä on oikeus osuuteen meidän rahasta ja kyvykkyydestä. Neljännen käskyn kielto minkä tahansa muotoisesta tavallisesta työstä, otettiin niin vakavasti huomioon, että se ei koskenut ainoastaan Israelilaisen perhekunnan jäseniä vaan myös kaikkia muukalaisia, jotka asuivat maassa ja vieläpä maan karjaa. Heprealaiskirje luonnollisesti jatkaa pohtimista, merkityksen perusteella, Sapatin levosta Jumalan kansalle. Tämä Sapatti yhä pysyy. … Tätä käskyä ei saa katsella väheksyvästi palana muinaishistoriaa tai sovinnaisena näkemyksenä, jota voidaan käyttää kun joku näkee sopivaksi. Päinvastoin, se kutsuu Jumalan oman toiminnan seuraamiseen, ja se kuljettaa mukanaan siunauksen kaikille jotka noudattavat sitä. " 31
1993 jKr.
Baptisti evankelista tohtori Billy Graham kirjoittaa: " Nykyaikana me olemme suuressa määrin kadottaneet tajun Sapatista erillisenä ja ainutlaatuisena päivänä, päivänä, joka on säädetty erilleen kaikista toisista viikon päivistä. … Yksi Kymmenestä Käskystä toi tämän säännön Jumalan kansaa varten: ’ Muista Sapatin päivä pitämällä se pyhänä. Kuusi päivää sinun pitää tehdä kovasti työtä ja tehdä kaikki työsi, mutta seitsemäs päivä on Herran sinun Jumalasi Sapatti. Silloin sinä et saa tehdä mitään työtä’ (2.Moos. 20:8-10). … Varsinainen asian ydin on asema, joka Jumalalla on sinun elämässäsi. Jos hän on merkityksetön meille ja me olemme välittämättä hänestä tai pidämme hänet sivussa elämästämme, silloin meillä on vähän halua palvoa häntä ja oppia hänen Sanastaan. Mutta onko tämä oikea tapa kohdella Jumalaa, joka loi meidät, ja joka rakastaa meitä ja lähetti Poikansa kuolemaan meidän syntiemme puolesta? Rehellisesti tutki sinun omaa suhdettasi Jumalaan. Sitten käänny Kristuksen puoleen ja anna hänelle hänen oikea paikkansa elämässäsi. Kun teet tämän, sinä tulet löytämään ilon viikon yhden päivän viettämisestä kuten hän tarkoitti, varaamalla sen sekä lepoon että Jumalan palvontaan." 32
Vastaukset 10
Vanhimmat
Eipä taida autuus olla kiinni siitä mikä viikon päivänä vietämme lepopäivää lauantai oli 1600 luvulle asti yleinen sapattipäivä.
Kyllä Jeesus mainitsi, että ihminen on sapatin herra. Sapatti on annettu ihmistä varten eikä ihminen sapattia varten eli jos tuntuu, että lepoa ei tarvi niin ... hyvä on kuitenkin pyhittää aikaa Jumalalle ja taivasasioille ei muuten jaksa tässä maailmanajassa kovin pitkään.
lauantaisin klo 18, vielä nykyäänkin!
En voi olla ihmettelemättä miksi kirjoitit kyseisestä asiasta tälle palstalle? Pikaisesti läpiluettuna ja silmäiltynä kirjoituksesi näytti koskevan lähinnä katolista kirkkoa, jokunen maininta oli luterialisesta kirkosta sekä muista kirkoista.
Vanhoillislestadiolaiset ovat osa Suomen luterilaista kirkkoa ja kirkkovuoden pyhät ovat luterilaiset kirkon pyhäpäiviä. Kehotan siis laittamaan tekstisi esimerkiksi luterilaisuutta käsittelevälle palstalle, ehkä siellä joku kirkon käsityksistä oppineempi osaa ottaa kantaa asiaan ja kertoo miksi luterilaisessa kirkossa on juuri näin. Ja kyllä varmaan katolailaisetkin osaavat ottaa kantaa paaviensa päätöksiin....
No siksi laitoin tämän tänne, kun sanotaan vanhoillislestadiolaisuuden olevan ainoa oikea usko maan päällä.
Jos se on näin, silloin tämän ainoan oikean uskonnon pitäisi osata selittää, koska hehän ovat silloin kaikkitietäviä, eivätkä voi olla missän asiassa hakotiellä.
Miksi vl-liike seuraa orjallisesti luterilaista kirkkoa, vaikka tietää, etteivät kaikki sen opit ole oikeita.
Tämä on yksi kummallinen oppi lepopäivästä, eikä sitä ole koskaan selitetty, miksi vietetään väärää päivää.
Asia sivuutetaan vain olan kohautuksin toteamalla: "Samahan se on minkä päivän pitää, kunhan vaan yhden päivän viikosta pyhittää, olkoon vaikka mikä tahansa viikonpäivä."
peräisin?
Kristillinen jumalanpalveluspäivä ei ole koskaan ollut lauantai. Kristityt ovat aina alusta asti kokoontuneet viettämään ehtoollista Kristuksen ylösnousemuksen päivänä sunnuntaina.
Sen sijaan juutalaiskristityt kyllä kävivät aluksi synagogapalveluksessa lauantaina ja kokoontuivat sunnuntaina keskenään viettämään ehtoollista. Mutta juutalaiskristitythän katosivat varsin pian kuvasta, ja jäljelle jäivät ainoastaan pakanakristityt.
Lepopäivään kristinusko otti alussa sen kannan, että se koskee vain juutalaiskansaa eikä siis pakanakristittyjä (näin sanoo muuten myös Luther Isossa Katekismuksessaan). Kun Rooman valtakunnassa auringonjumalan uskontoon lukeutunut keisari Konstantinus (kääntyi kuolinvuoteellaan kristinuskoon) julisti auringonjumalan päivän sunnuntaina yleiseksi vapaapäiväksi, sunnuntaihin alettiin kristillisessä kirkossa vähitellen liittää myös lepopäivän ominaisuuksia, vaikka se alkujaan oli ollut nimenomaan jumalanpalveluspäivä eikä lepopäivä siinä merkityksessä kuin lauantai juutalaisuudessa.
Sapatti ja lauantai vai Herran päivä ja sunnuntai?
Monissa kristittyjen seurakunnassa siirryttiin jossakin vaiheessa viettämään lauantaisapatin sijasta Herran ylösnousemuksen muistopäivää eli sunnuntaita yleisenä lepopäivänä. Evankeliumien mukaan ei kuitenkaan voida täysin varmasti sanoa, nousiko Jeesus ylös viikon ensimmäisenä päivänä eli sunnuntaina vai viikkosapattina eli lauantaina. Selvää on silti se, ettei Jumala ole muuttanut Herran päivän eli lepopäivän paikkaa miksikään alkuperäisestä päivästä eli lauantaista.
Sapatti ja Herran päivä
Ylösnousemuksen päivä kuvaa erinomaisesti sitä toivoa, joka on meille annettu, ruumiin ylösnousemuksen toivoa. Vaikka Herran ylösnousemisen päivää ei ole Raamatussa käsketty viettämään, ei sen viettäminen ole syntiä, sille joka uskoo tämän tavan olevan hyvä ja jumalinen tapa. Mutta sunnuntain viettämisestä Herran päivänä tai yleisenä lepopäivänä ei ole Raamatussa annettu mitään käskyä. Viikkosapatti on alusta asti ollut lauantai ja myös kristittyjen on syytä pitää kiinni siitä päivästä, jonka Jumala on määrännyt eikä vaihtaa lepopäivää sunnuntaiksi perinnäissääntöjen mukaan. Sunnuntain viettämisestä lepopäivänä ei ole kuitenkaan syytä langettaa kenellekään kadotustuomiota. Kristityt erehtyvät tässä tavassaan tahattomasti, koska heitä on johdatettu harhaan eivätkä he ole voineet tarkistaa asiaa Raamatun perusteella, oppimattomia kun useimmat heistä ovat. Kansa noudattaa sitä, mitä papit ja yhteiskunta määräävät, ellei Jumala ilmoita heille taivaasta toista käytäntöä ja avaa heidän ymmärrystään käsittämään kirjoituksia, jotka on jumalattomien pappien toimesta pidetty pimennossa kansan syviltä riveiltä.
Juutalaiset ja monet kristityt viettävät edelleen lauantaita sapattina, mikä se onkin, mutta monet uskovaiset viettävät sapatin sijasta sunnuntaita Herran päivänä ja lepopäivänä. Älköön heitä tuomittako siitä syystä, sillä he valikoivat päiviä Herran tähden, jonka edessä he joko seisovat tai kaatuvat. Minä olen varma Herrassa siitä, että Jumala on voimallinen pitämään pystyssä ne, jotka sunnuntaita Herran päivänä viettävät: olenhan itsekin vielä elävien kirjoissa, vaikka olen tällä tavalla aiemmin ajatellut. Uskon nyt, että lauantai on Herran päivä ja todellinen lepopäivä, miksi Jumala on sen tarkoittanut. Sunnuntaita ei pidä sotkea viikkosapattiin, joka on luomakunnan alusta asti ollut lauantai eikä laki ole siitä miksikään muuttunut. Jeesus ei tullut kumoamaan lakia vaan täyttämään sen. Matt.5:17-20 Kun hänen sanottiin kumonneen sapatin, niin sillä tarkoitettiin ainoastaan sitä tapaa, miten juutalaiset fariseukset ja saddukeukset vääristivät oikean sapatin viettämisen ja tekivät sen raskaiksi ihmisille, niin ettei mitään hyvää saanut sapatin päivänä tehdä. Joh.7:23-24; 5:18; Matt.12:1-12
Sapatti on Raamatussa erityinen päivä, jolloin seurakunnalla oli tapana kokoontua pyhään kokoukseen. 2Moos.12:16; 3Moos.23:3,21 Tämä on ikuinen säädös Israelille ja Jumalan seurakunnalle. Uusi Testamentti kertoo, että ensimmäiset opetuslapset kokoontuivat pyhäkössä sekä kodeissa myös muina päivinä kuin lauantaina, mutta tämä ei kumoa lauantaita viikkosapattina. Päivistä ei ole silti sopivaa riidellä kristittyjen kesken vaan asioista voi keskustella sävyisästi ja etsiä sillä tavalla yhdessä Jumalan tahtoa, toinen toistamme kunnioittaen. Tärkeintä on se, että pyhät pitävät keskenään yhteyttä, ei se, minä päivänä yhteyttä harjoitetaan. Jumala siunaa jokaista kristittyä, uskoipa tämä minkä tahansa päivän olevan kaikkein paras seurakunnan kokousta silmällä pitäen. Pääasia on se, että Herran kasvoja etsitään yhdessä muiden pyhien kanssa ja Pyhä Henki saa toimia esteettömästi seurakunnassa, niin että jokainen virvoittuu, rakentuu, saa lohdutusta sekä rohkaisua hyviin tekoihin ja kaikilla on rauha sydämessään eikä keskinäistä riitelyä suvaita.
Raamattu on paikoin käännetty virheellisesti ja sillä tavalla tietämättömiä ihmisiä on johdettu harhaan. He ovat syyttömiä siihen, että jumalattomat papit ovat eksyttäneet heitä perinnäissäännöillään ja väärillä tulkinnoillaan. Tuon tässä kirjoituksessa esille joitakin kohtia, mitkä tulisi mielestäni kääntää sanalla "sapatti" eikä "viikon ensimmäinen päivä". Blue Letter Biblen mukaan kreikan kielen sana `sabbaton´ voi tarkoittaa sekä
1. lauantaita eli viikkosapattia
2. muuta vanhatestamentillista sapatin päivää, lakia sapateista tai
3. kokonaista viikkoa eli seitsemää päivää.
Näitä eri vaihtoehtoja ei tulisi käyttää mielivaltaisesti vaan tulisi pysyä siinä, mitä sanalla on alunperin tarkoitettu. Toki tässä tulkinnassa on suuria mahdollisuuksia erehtymiseen, ellei alkuseurakunnan tavoista ole varmoja tietoja talletettuna. Uuden Testamentin mukaan sanaa `sabbaton´ ei kuitenkaan tulisi aina kääntää `viikon ensimmäiseksi päiväksi´ vaan nimenomaan sapatiksi eli lauantaiksi. Tilanteesta riippuen se voidaan sitten kääntää myös viikon ensimmäiseksi päiväksi eli uuden viikon alkamiseksi.
Apostolien teot:
20:7 Ja kun viikon ensimmäisenä päivänä (=sapattina; kreikaksi `sabbaton´) olimme kokoontuneet murtamaan leipää, niin Paavali, joka seuraavana päivänä aikoi matkustaa pois, keskusteli heidän kanssansa ja pitkitti puhettaan puoliyöhön saakka.
Tässä ei puhuta siitä, että seurakunta olisi kokoontunut erityisesti sunnuntaisin leipää murtamaan. Kokoontuminen alkoi ilmeisesti kreikan kielen sanan "sabbaton" mukaan jo lauantaina, sapatin puolella, ja venyi myöhäiseen yöhön asti, viikon ensimmäiseen päivään, jolloin Paavalin oli tarkoitus matkustaa pois paikkakunnalta. Vaikka asia on näin ja kristityt viettävät erheellisesti sunnuntaita lepopäivänä, niin päivistä ei sovi riidellä. Jumalan tahtoa tulee etsiä viikon joka päivä ja joka hetki rupeamatta kiistelemään mielipiteistä. Tärkeintä on se, että seurakunta kokoontuu ja etsii Herran kasvoja. Leivän murtaminen on kuva Jumalan sanasta ravituksi tulemisesta sekä todellisesta ehtoollisyhteydestä. Lauantai sopii sikäli paremmin ehtoolliskokouspäiväksi kuin sunnuntai, että muistamme ehtoollista nauttiessamme ensisijaisesti Herran kuolemaa emmekä ylösnousemusta! 1Kor.11:18-34 Huomaan tässä, että joku on mennyt todellakin muuttamaan ajat ja lain vasten Herran selkeitä käskyjä eikä sunnuntaita pidä siitä syystä viettää lepopäivänä, sapattina, vaan lauantaita, niin kuin se Herran sanassa ilmoitettu on. Adventistit ja monet kristityt ovat olleet tässä asiassa alusta asti oikeassa eikä aikoja ja lakeja tule muuttaa katolisen kirkon tai minkään muunkaan uskonnollisen yhteisön painostuksesta pois siitä, mitä Jumala on säätänyt. Näin on kirjoitettu.
Daniel:7:25 Hän (=jumalaton kuningas, antikristus) puhuu sanoja Korkeinta vastaan ja hävittää Korkeimman pyhiä. Hän pyrkii muuttamaan ajat ja lain, ja ne annetaan hänen käteensä ajaksi ja kahdeksi ajaksi ja puoleksi ajaksi.
Herran päivää eli sapattia tulee myös kristittyjen kunnioittaa ja viettää sitä lepopäivänä, ei sunnuntaita. Lepopäivää ja luomistyön muistopäivää on Raamatun mukaan sopivaa pitää lauantaina, niin kuin alusta asti on ollut.
2 Mooseksen kirja
20:8 Muista pyhittää lepopäivä.
20:9 Kuusi päivää tee työtä ja toimita kaikki askareesi;
20:10 mutta seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti; silloin älä mitään askaretta toimita, älä sinä älköönkä sinun poikasi tai tyttäresi, sinun palvelijasi tai palvelijattaresi tai juhtasi älköönkä muukalaisesi, joka sinun porteissasi on.
20:11 Sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaikki, mitä niissä on, mutta seitsemäntenä päivänä hän lepäsi; sentähden Herra siunasi lepopäivän ja pyhitti sen.
Jesaja:
58:13 Jos sinä pidätät jalkasi sapattia rikkomasta, niin ettet toimita omia asioitasi minun pyhäpäivänäni, vaan kutsut sapatin ilopäiväksi, Herran pyhäpäivän kunnioitettavaksi ja kunnioitat sitä, niin ettet toimita omia toimiasi, et aja omia asioitasi etkä puhu joutavia,
58:14 silloin on ilosi oleva Herrassa, ja minä kuljetan sinut maan kukkuloitten ylitse, ja minä annan sinun nauttia isäsi Jaakobin perintöosaa. Sillä Herran suu on puhunut.
Seuraavaa Raamatun kohtaa on erheellisesti pidetty todisteena siitä, että alkuseurakunta olisi kokoontunut erityisesti sunnuntaisin eikä lauantaisin. Vaikka kohta voidaankin kääntää siten, että rahaa pantiin talteen viikon ensimmäisenä päivänä, ei se todista mitään sen puolesta, että seurakunta olisi kokoontunut nimenomaan sunnuntaisin ja vaihtanut sen päivän yleiseksi lepopäiväksi lauantai-sapatin tilalle.
1.Korinttolaiskirje:
16:2 Kunkin viikon ensimmäisenä päivänä (`kata mia sabbaton´; sapatin päivän jälkeen) pankoon jokainen teistä kotonaan jotakin talteen, säästäen menestymisensä mukaan, ettei keräyksiä tehtäisi vasta minun tultuani.
Paavali kehottaa korinttolaisia panemaan kotonaan ("tykönään") rahaa syrjään avustamistarkoitusta varten. Kun opetuslapset keräsivät avustuksia köyhille, oli varat tuotava jonakin päivänä yhteiseen seurakunnan kokoukseen, mistä ne toimitettiin myöhemmin perille avustuskohteeseen. Sapatti eli lauantai sopi rahojen keräystarkoitukseen vallan mainiosti, koska seurakunta kokoontui silloin pyhään kokoukseen ja leipää murtamaan.
Tärkeämpää kuin oikean viikonpäivän viettäminen Herran päivänä ja lepopäivänä on kuitenkin se, että meillä on lepo Herrassa, koska olemme saaneet syntimme anteeksi ja olemme tulleet osallisiksi Pyhästä Hengestä. Meillä on jatkuva sapatti Kristuksessa, sillä me olemme saaneet levon teoistamme niin kuin Jumalakin omistaan. Hebr.4:8-11; Matt.11:28-30 Kun ahkeroimme Jumalan palvelustyössä ja noudatamme lepohetkiä Jumalan suomina oikeuksina, kristityn vapaudessa, emme lisää sillä mitään Jeesuksen veren ansioon. Kun rikomme Jumalan lakia vastaan, emme ota sillä mitään pois Kristuksen sovituksen tuomasta pelastuksesta. Me emme pysy iankaikkisessa elämässä hurskaan vaelluksen ansiosta vaan yksin uskosta. Room.11:17-23 Tämä on Raamatun selkeä opetus uskon vanhurskaudesta ja Jumalan armosta pelastetuksi tulemisesta.
On vain yksi evankeliumi, joka voi meidät pelastaa ja kymmenen käskyn tai yhden käskyn osittaisellakaan pitämisellä emme voi taivaspaikkaa ansaita. Tämä ei tietystikään anna lupaa rikkoa tahallaan mitään käskyä. Käskyjen pitäminen ei ole kuitenkaan iankaikkisen elämän ehto vaan se, että emme luovu pois lujalta pohjalta, Kristuksen verestä ja rististä: emme saa hylätä uskoa ja vaihtaa sitä tekojen tieksi, raskaaksi lain orjuudeksi. Jumalan Pojan uhrin halpana pitäminen on sama kuin Pyhän Hengen pilkka ja johtaa jumalattomuuteen sekä kadotukseen. Hebr.10:1-31 Omasta mielestään viisas ja hyvä ihminen on kaikkein suurimmassa vaarassa, koska hän lankeaa helposti tekopyhyyteen ja kaikenlaiseen teeskentelyyn sekä valehteluun eläen jatkuvassa itsepetoksessa. Ellei ihminen tunnista syntistä puolta itsestään ja sitä, että helvetin tuomio on hänelle itselleen täysin oikeudenmukainen myös uskon vaelluksen aikana, ei hänen toivonsa ole paljon mistään kotoisin.
Joka elää laista, joutuu ojasta allikkoon, sillä yksikin rike tietää sitä, että pelastuksen tie katkeaa. Mutta joka elää joka hetki armossa, saa pelastuksen uskon kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, vaikka epäonnistuisi pahastikin Jumalan käskyjen pitämisessä. Kristuksen veri ja syntien anteeksisaaminen katkaisevat kirouksen, syyn ja seurauksen lain, mitä iankaikkiseen tuomioon tulee. Toki jokainen niittää sekä ajallisesti että iankaikkisesti sitä hedelmää, mitä siementä hän "peltoonsa" kylvää: jumalaton niittää tuskan ja ahdistuksen, mutta vanhurskas iankaikkisen elämän. Pelastuminen riippuu kuitenkin siitä, mihin toivo pannaan: omaan hyvään vaellukseen vai Jeesuksen ristin työhön. Lain alla vaeltavat "hyvät ihmiset" näyttävät ulospäin hurskailta, mutta heidän sydämensä on kaukana Kristuksesta, koska he eivät tarvitse ristiinnaulittua Jeesusta syntiensä anteeksisaamisen vuoksi. Heillä ei ole omasta mielestään enää mitään kadottavaa syntiä, koska he eivät elä tahallisesti synnissä tai pitävät kymmenen käskyä tai yhden käskyn: sapattikäskyn.
Seurakunnalla oli mm. Jerusalemissa tapana olla "joka päivä yksimielisesti pyhäkössä ja murtaa kodeissa leipää". Apt.2:46-47 Tätä kohtaa ei pidä ymmärtää täysin kirjaimelliseksi totuudeksi. "Koko seurakunta" ei varmaankaan kokoontunut Jerusalemin pyhäkössä joka päivä, koska se oli juutalaisten ylipappien hallussa ja uskovaisia oli kaupungissa tuhatmäärin. Kodeissa saatettiin kokoontua useinkin, jopa päivittäin, mutta tärkeintä on se, että uskovaiset olivat jatkuvasti joka päivä hengen yhteydessä Isään Jumalaan Herran Jeesuksen Kristuksen kautta. Yhteys Jumalaan on mahdollista vain Pyhän Hengen temppelissä eli sydämessä, näkymättömässä henkimaailmassa. Aito Jumalan pyhäkkö on ihmisen sisällä, sydämessä, missä me palvelemme Herraa uhraten hänelle hengellisiä uhreja, kiitosta ja ylistystä Jeesuksen Kristuksen pyhälle nimelle. Kun Jeesus täyttää meidät Pyhällä Hengellä ja tulella, niin saamme taivaasta rauhan valtakunnan sydämeemme, jonka valtaa ilo, rauha ja vanhurskaus. Me saamme levittää telttamme köydet laajalle ja riemuita Israelin pyhästä. Näin on kirjoitettu.
Hesekiel:
37:26 Minä teen heidän kanssansa rauhan liiton - se on oleva iankaikkinen liitto heidän kanssansa - istutan ja runsaasti kartutan heidät ja asetan pyhäkköni olemaan heidän keskellänsä iankaikkisesti.
37:27 Minun asumukseni on oleva heidän yllänsä, ja minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani.
37:28 Ja pakanakansat tulevat tietämään, että minä olen Herra, joka pyhitän Israelin, kun minun pyhäkköni on heidän keskellänsä iankaikkisesti."
Ilmestyskirja:
21:3 Ja minä kuulin suuren äänen valtaistuimelta sanovan: "Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä! Ja hän on asuva heidän keskellänsä, ja he ovat hänen kansansa, ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan, heidän Jumalansa;
(Tässä puhutaan tulevasta lopullisesta majasta, hengen huoneesta sisällämme, joka täyttyy kokonaan Kristuksesta uudessa maassa ja uusissa taivaissa, missä vanhurskaus asuu, tuonpuoleisessa paratiisissa. Me saamme kokea tästä jo esimakua tässä ajassa, kun Pyhä Henki täyttää meitä yhä uudestaan ilolla ja rauhalla sekä Jumalan voimalla.)
7:15 Sentähden he ovat Jumalan valtaistuimen edessä ja palvelevat häntä päivät ja yöt hänen temppelissään, ja hän, joka valtaistuimella istuu, on levittävä telttamajansa heidän ylitsensä.
13:6 Ja se avasi suunsa Jumalaa pilkkaamaan, pilkatakseen hänen nimeänsä ja hänen majaansa, niitä, jotka taivaassa asuvat.
15:5 Ja sen jälkeen minä näin: todistuksen majan temppeli taivaassa avattiin;
Todellinen ilmestysmaja on sydämessämme, missä Herra Jeesus asustaa uskon kautta jo nyt täyttäen meidät ilolla, rauhalla ja vanhurskaudella Pyhässä Hengessä.
Saarnaaja:
3:11 Kaiken hän on tehnyt kauniisti aikanansa, myös iankaikkisuuden hän on pannut heidän sydämeensä; mutta niin on, ettei ihminen käsitä tekoja, jotka Jumala on tehnyt, ei alkua eikä loppua.
Johanneksen evankeliumi:
1:14 Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, ja me katselimme hänen kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja hän oli täynnä armoa ja totuutta.
Efesolaiskirje:
3:14 Sentähden minä notkistan polveni Isän edessä,
3:15 josta kaikki, millä isä on, taivaissa ja maan päällä, saa nimensä,
3:16 että hän kirkkautensa runsauden mukaisesti antaisi teidän, sisällisen ihmisenne puolesta, voimassa vahvistua hänen Henkensä kautta
3:17 ja Kristuksen asua uskon kautta teidän sydämissänne,
3:18 niin että te, rakkauteen juurtuneina ja perustuneina, voisitte kaikkien pyhien kanssa käsittää, mikä leveys ja pituus ja korkeus ja syvyys on,
3:19 ja oppia tuntemaan Kristuksen rakkauden, joka on kaikkea tietoa ylempänä; että tulisitte täyteen Jumalan kaikkea täyteyttä.
Luukkaan evankeliumi:
17:20 Ja kun fariseukset kysyivät häneltä, milloin Jumalan valtakunta oli tuleva, vastasi hän heille ja sanoi: "Ei Jumalan valtakunta tule nähtävällä tavalla,
17:21 eikä voida sanoa: 'Katso, täällä se on', tahi: 'Tuolla'; sillä katso, Jumalan valtakunta on sisällisesti teissä."
Jesaja:
54:1 Riemuitse, sinä hedelmätön, joka et ole synnyttänyt, huuda ilosta ja riemahda, sinä, joka et ole synnytyskivuissa ollut. Sillä hyljätyllä on lapsia enemmän kuin aviovaimolla, sanoo Herra.
54:2 Tee avaraksi telttasi sija, levennettäköön sinun majojesi seinien kangas. Älä säästele! Pidennä telttaköytesi ja vahvista vaarnasi.
54:3 Sillä sinä olet leviävä oikealle ja vasemmalle, sinun jälkeläisesi ottavat omiksensa kansat ja tekevät autiot kaupungit asutuiksi.
54:4 Älä pelkää, sillä et sinä häpeään joudu; älä ole häpeissäsi, sillä et sinä ole pettyvä. Nuoruutesi häpeän sinä olet unhottava, leskeytesi pilkkaa et ole enää muistava.
54:5 Sillä hän, joka sinut teki, on sinun aviomiehesi, Herra Sebaot on hänen nimensä, sinun lunastajasi on Israelin Pyhä, hän joka kaiken maan Jumalaksi kutsutaan.
54:6 Sillä niinkuin hyljätyn, syvästi murheellisen vaimon on Herra sinut kutsunut - nuoruuden vaimon, joka on ollut halveksittu, sanoo sinun Jumalasi.
54:7 Vähäksi silmänräpäykseksi minä hylkäsin sinut, mutta minä kokoan sinut jälleen suurella laupeudella.
54:8 Ylitsevuotavassa vihassani minä peitin sinulta kasvoni silmänräpäykseksi, mutta minä armahdan sinut iankaikkisella armolla, sanoo Herra, sinun lunastajasi.
54:9 Sillä tämä on minulle, niinkuin olivat Nooan vedet: niinkuin minä vannoin, etteivät Nooan vedet enää tulvi maan ylitse, niin minä vannon, etten enää vihastu sinuun enkä sinua nuhtele.
54:10 Sillä vuoret väistykööt ja kukkulat horjukoot, mutta minun armoni ei sinusta väisty, eikä minun rauhanliittoni horju, sanoo Herra, sinun armahtajasi.
54:11 Sinä kurja, myrskyn raastama, sinä lohduton! Katso, minä muuraan sinun kivesi kiiltokivellä, panen sinun perustuksesi safiireista,
54:12 minä teen sinun harjasi rubiineista ja sinun porttisi kristalleista ja koko sinun ympärysmuurisi jalokivistä.
54:13 Sinun lapsesi ovat kaikki Herran opetuslapsia, ja suuri rauha on sinun lapsillasi oleva.
54:14 Sinut vahvistetaan vanhurskaudella; sinä olet oleva kaukana väkivallasta, sillä ei sinulla ole pelkäämistä, ja kaukana hävityksestä, sillä ei se sinua lähesty.
Johanneksen evankeliumi:
14:26 Mutta Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä on lähettävä minun nimessäni, hän opettaa teille kaikki ja muistuttaa teitä kaikesta, minkä minä olen teille sanonut.
14:27 Rauhan minä jätän teille: minun rauhani - sen minä annan teille. En minä anna teille, niinkuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä peljätkö.
Kun uskovaiset kokoontuivat yhteen, oli heillä Pyhän Hengen yhteys keskenään rauhan yhdyssiteellä, eikä riitaisuuksia ja eriseuroja suvaittu kodeissa kokoontuvissa seurakunnissa. Kukaan ei saanut korottaa itseään muita paremmaksi erityisen hyvän jumalanpalveluksensa ja lain pitämisen johdosta. Lain alla oleville ihmisille tällainen elämän käytäntö on jokseenkin vierasta, koska ihmistä mitataan näkyvien mittapuiden mukaan, ei sen mukaan, kuka sydämessä asuu. Lankeilevia veljiä ja sisaria ei nosteta ylös vaan heidät surmataan jumalattomalla nyrkillä ja erotetaan yhteydestä, vaikka he katuisivat syntejään, mutta eivät pääse niistä eroon. Sapattiopetuksen kannalta keskeistä on se, että kristittyjen seurakunta kokoontui kodeissa launtaisin. Apostolit menivät ensin julistamaan evankeliumia juutalaisille heidän synagoogiinsa, mutta kun nämä torjuivat heidät luotaan pois, joutuivat he kokoontumaan "ulkopuolella leirin" muissa tiloissa. Apt.19:9; 13:14-52
Olen jo kertonut Jumalan tahtona sen, ettei sapatin rikkominen ole sen kummempi synti kuin minkä tahansa muun käskyn rikkominen. Synnit saa anteeksi uskomalla Herraan Jeesukseen, vaikka kuinka pahasti lankeaisi, mutta katuu sitten jäljestä päin Jumalan mielen mukaisella murheella syntejään ja muuttaa mielensä synnin tekemisen oikeutuksen suhteen.
Pelastusta ei voida ansaita sapattikäskyn pitämisellä eikä minkään muunkaan lain käskyn pitämisen kautta. Kukaan ei pysty sapattikäskyä kirjaimellisesti noudattamaan, mutta sen noudattaminen Jumalan tahdon mukaan on hyvä asia. On vain tiedettävä, milloin ja miten Herran lepopäivää tulee viettää. Me ymmärrämme sen, että esimerkiksi kotieläimet eivät vietä sapattia. Lehmät on lypsettävä ja pilttuut siivottava joka ikinen Herran luoma päivä. Sapatin kirjaimellinen noudattaminen on siis täysin mahdoton tehtävä. Jonkun on tehtävä sapattinakin työtä, jotta yhteiskunta voisi toimia eikä tehtäisi syntiä ja jätettäisi eläimiä sekä apua tarvitsevia ihmisiä oman onnensa nojaan. Jumalan lain tulkinnassa on tärkeintä sen hengen ymmärtäminen, ei lain kirjain.
Me kristityt emme elä kuitenkaan lakiliitossa vaan rauhan liitossa Jumalan kanssa, mikä perustuu Jumalan lahjaan ansiottomille lainrikkojille ja syntisille. Iankaikkisen elämän toivo tulee Jumalan lupauksista, ei siitä, miten hyvin onnistumme uskovaisina lakia noudattamaan. Yleensäkin on hälyttävää, jos kymmenen käskyn laki ei osoita kristittyä toistuvasti syylliseksi vaan hän luulee noudattavansa kaikkia näitä hyviä käskyjä lainkaan niitä rikkomatta. Ellei ihminen tunne syntisyyttään ja sitä, että hän ansaitsee vain helvetin tulen eikä mitään muuta, niin tuskinpa sellainen ihminen on terveessä uskossa. Hän elää silloin laista ja on lain alla eikä hän saavuta pelastusta, jos perustaa taivastoivonsa nuhteettomaan vaellukseensa eikä Jeesuksen vereen ja syntien anteeksisaamiseen.
On olemassa vain yksi sapatti. Siksi 'mia ton sabbaton' olisi täysin absurdia kääntää 'ensimmäisenä sapattipäivänä'. Kreikkalaisessa kulttuurissa ei ollut olemassa viikkokäsitettä. Nykyään seitsenpäiväinen viikko tuntuu itsestäänselvyydeltä, koska se on levinnyt kaikkialle maailmaan, mutta itse asiassa se on alkujaan juutalainen keksintö. Esim. kun keisari Konstantinus määräsi auringon jumalan päivän sunnuntain yleiseksi vapaapäiväksi valtakunnan kauppapaikoilla, se oli sikäli vallakumouksellista, että sitä ennen oli ollut käytössä kahdeksanpäiväinen kierto, jossa joka kahdeksas päivä oli ollut vapaapäivä. Ja lainattaessa seitsenpäiväisen viikon käsitteen, kreikkalaiset lainasivat myös heprealaisen sapattia tarkoittavan sanan tarkoittamaan myös koko seitsenpäiväisen viikon käsitettä.
Siten 'mia ton sabbaton' tulee kääntää 'viikon ensimmäisenä päivänä'.
Mitä tulee lepopäivän eli sapatin pitämisen lopettamiseen, niin totta puhuen en ymmärrä parhaalla tahdollanikaan, miksi alkukristillisyydessä katsottiin, ettei se koske muita kuin juutalaisia. Mutta nykyäänhän sillä ei enää ole merkitystä, koska lauantai on vapaapäivä joka tapauksessa ja siten lepopäivä.
oletkin aika nero.. kerroit kahdeksanpäiväisestä viikosta, josta en ollut ennen kuullut, enkä lukenut.Sanoit, ettet ymmärrä alkukristillistä ajattelutapaa. Tästä voi tulla vain siihen käsitykseen, että heidät pakoitettiin näin ajattelemaan... minkä vuoksi yhä vielä selitetään, että apostolit olivat muka saaneet Kristukselta vallan muuttaa lepopäivän.