Moi! :)
Oon 21-vuotias nuorimies, joka on alkanut miettiä elämäntilannettaan. En ole kouluttautunut, historiassani on rankkoja taisteluja itsensä ja ongelmiensa kanssa. Olen kuitenkin erittäin hyvin selviytynyt ja henkisesti vahva nykyisin. Käyn työpajalla, yritän olla yhteiskunnallisesti aktiivinen ja seuraan aikaani. Olen myös melko sosiaalinen ja olen pyrkinyt laajentamaan verkostoja ja kontakteja, osittain hyötymielessä ;)
Mutta siis...olen miettinyt erinäisiä ratkaisuja, vuosisuunnitelmia jne. Mua kiinnostaisi lähteä opiskelemaan jossain vaiheessa nuoriso-ohjaajaksi koska koen viihtyväni nuorten seurassa ja olevani jotenkin "pikkuvanha" ikäisekseni :D Viihdyn ihmisläheisessä työssä, olin työharjoittelussa joskus palveluammatissa. Ongelma koulutussuunnitelmassani on se, etten tiedä kuinka kauan koulutus kestää, missä se on ja, että olenko vielä valmis sitoutumaan siihen. Sen sijaan mua houkuttaisi kovasti vaihtoehto tulla nuorena isäksi! Tämä ei ole lapsellista innostusta vaan todellista puntarointia. Jos pitäisin vielä välivuoden ja katselisin rauhassa maailmaa omistaen varhaislapsuuden jälkikasvulleni. Saisimme ainakin viettää aikaa yhdessä ja rakentaa hyvän kasvuperustan. Myöhemmin lapsen kasvaessa voisin kouluttautua muksun ollessa pp-hoidossa/päiväkodissa. Suuri ongelma tässä on se, että olen homoseksuaali enkä kiinnostunut naisista vaan miehistä. Mistä löytäisin (mieluusti läheltä) hyvän äidin lapselleni. Ja kuinka valmis joku nainen olisi sitoutumaan tällaiseen projektiin. Ja mitkä olisi meidän keskinäiset suhteet ja sopimukset lapsen tapaamisoikeuksien ja mahdollisten elatusten jne suhteen. Pystyykö tällaiset hommat hoitamaan riidatta? Kaikista ideaaleinta olisi mielestäni joku sateenkaari/apilaperhe, jossa äiti olisi lesbo ja mahdollisesti seurustelisi naisen kanssa. Tällöin ei myöskään olisi "ilkeää" isäpuolta tai mitään muita skismoja...Ja miten sitten käytännön toteutus alussa, pitäisi varmaan tutustua hyvin kyseiseen naiseen, käydä testeissä, valmistautua hyvin jne. Siinäkin tulee helposti paineita...
Mitä mieltä olette mahdollisesta tulevasta hankkeestani? Älkää tuijottako liikaa nuoruuttani tai rankkaa historiaa. Olen asioita paljon miettinyt ja koen, että tarvin muutenkin muutosta elämääni. Pysyvyyttä, vastuunkantoa, rytmiä...Ehkä olen aikuistumassa? :D Kuinka teidän mielestänne homous ja isyys sopii yhteen? Ja erityisesti nuori mies isänä?
Kiitos vastauksistanne etukäteen! :)
Oon 21-vuotias nuorimies, joka on alkanut miettiä elämäntilannettaan. En ole kouluttautunut, historiassani on rankkoja taisteluja itsensä ja ongelmiensa kanssa. Olen kuitenkin erittäin hyvin selviytynyt ja henkisesti vahva nykyisin. Käyn työpajalla, yritän olla yhteiskunnallisesti aktiivinen ja seuraan aikaani. Olen myös melko sosiaalinen ja olen pyrkinyt laajentamaan verkostoja ja kontakteja, osittain hyötymielessä ;)
Mutta siis...olen miettinyt erinäisiä ratkaisuja, vuosisuunnitelmia jne. Mua kiinnostaisi lähteä opiskelemaan jossain vaiheessa nuoriso-ohjaajaksi koska koen viihtyväni nuorten seurassa ja olevani jotenkin "pikkuvanha" ikäisekseni :D Viihdyn ihmisläheisessä työssä, olin työharjoittelussa joskus palveluammatissa. Ongelma koulutussuunnitelmassani on se, etten tiedä kuinka kauan koulutus kestää, missä se on ja, että olenko vielä valmis sitoutumaan siihen. Sen sijaan mua houkuttaisi kovasti vaihtoehto tulla nuorena isäksi! Tämä ei ole lapsellista innostusta vaan todellista puntarointia. Jos pitäisin vielä välivuoden ja katselisin rauhassa maailmaa omistaen varhaislapsuuden jälkikasvulleni. Saisimme ainakin viettää aikaa yhdessä ja rakentaa hyvän kasvuperustan. Myöhemmin lapsen kasvaessa voisin kouluttautua muksun ollessa pp-hoidossa/päiväkodissa. Suuri ongelma tässä on se, että olen homoseksuaali enkä kiinnostunut naisista vaan miehistä. Mistä löytäisin (mieluusti läheltä) hyvän äidin lapselleni. Ja kuinka valmis joku nainen olisi sitoutumaan tällaiseen projektiin. Ja mitkä olisi meidän keskinäiset suhteet ja sopimukset lapsen tapaamisoikeuksien ja mahdollisten elatusten jne suhteen. Pystyykö tällaiset hommat hoitamaan riidatta? Kaikista ideaaleinta olisi mielestäni joku sateenkaari/apilaperhe, jossa äiti olisi lesbo ja mahdollisesti seurustelisi naisen kanssa. Tällöin ei myöskään olisi "ilkeää" isäpuolta tai mitään muita skismoja...Ja miten sitten käytännön toteutus alussa, pitäisi varmaan tutustua hyvin kyseiseen naiseen, käydä testeissä, valmistautua hyvin jne. Siinäkin tulee helposti paineita...
Mitä mieltä olette mahdollisesta tulevasta hankkeestani? Älkää tuijottako liikaa nuoruuttani tai rankkaa historiaa. Olen asioita paljon miettinyt ja koen, että tarvin muutenkin muutosta elämääni. Pysyvyyttä, vastuunkantoa, rytmiä...Ehkä olen aikuistumassa? :D Kuinka teidän mielestänne homous ja isyys sopii yhteen? Ja erityisesti nuori mies isänä?
Kiitos vastauksistanne etukäteen! :)
Vastaukset 23
Vanhimmat
Aika jännää. Aivan kuin minä olisin kirjoittanut tuon viestin. Ainot erot vain tuo alasuuntaus ja ikä. Itse olen 20v.
Täysin samoja asioita olen itsekin miettinyt. Luulisin, että aika vaikeaa löytää sellaista naista, joka haluaisi ryhtyä tuollaiseen. En usko, että laittamalla ilmoituksen nettiin tyyliin "Etsitään äitiä tulevalle lapselleni" tuottaisi hirveen hyvää tulosta :D
Itse olen ystävieni kanssa keskustellut asiasta ja osa on sitä jopa miettinyt, mutta kaikilla vain on sellainen elämäntilanne, että kyseinen järjestely olisi miltein mahdoton.
Haluaisin kuitenkin, että äiti olisi tuttu, jonka kanssa tulee hyvin toimeen. Niin ja tietysti haluaisin, että lapsi olisi biologisesikin minun.
joo jännää luettavaa
"Ehkä olen aikuistunut".
Mitäpä jos miettisit noita lapsia sitten joskus, kun olet aikuistunut ja mielelläsi parantunut homoudestasi tai ainakin vakaassa parisuhteessa?
Miksei se äitipuoli muuten voi olla ilkeä? Vai ovatko vain heterot ilkeitä?
Eihän tuossa sekoilussa muuten mitään, mutta kun se lapsi. No, onhan niitä kahjoja heterovanhempiakin, mutta vastustan minä niidenkin lisääntymistä.
"...mielelläsi parantunut homoudestasi "
Tulihan se sieltä. Eheyttäjätyyppi, joka tiedettiin jo ennen kuin tulit palstalle!
No ei ole pakko parantua, jos et tahdo, mutta hanki nyt ainakin se vakaa parisuhde! Ja aikuistu, ettei ole lapsella lapsia.
AU-lapsien tarkoituksellinen tekeminen on joka tapauksessa väärin. Jos homon on ihan pakko lapsi saada, niin jonkun vähäosaisen hylätyn lapsen adoptoiminen homoPERHEESEEN voi olla lapsen tilannetta parantava ratkaisu.
Mutta mihinkään vuoroviikkoperheisiin ei lapsia pidä tieten tahtoen tehdä. Sellainen tilanne monelle tulee valitettavasti eteen. Ei saisi tulla, mutta sitä ei voi aina estää fiksusti. Sen sijaan se, että jo alunperin suunnittelee au- avioero- sekaviikkovauvaa, on rikos ihmisyyttä, sitä pientä ihmistä kohtaan.
Pliis, jos olet sitä mieltä, että homous on sairaus, niin kerro mulle, missä se parannetaan. Jos menen lekuriin ja se kysyy, että mikähän on ongelma ja vastaan, että olen homo, niin saanko lääkettä tai lähetteen kuntoutukseen tai terapiaan.
Kerro nyt perkele, mitä pitäis tehdä, muutakuin, että lue raamattua tai eheydy. Olenko siis parantumattomasti sairas, kun lääkärit eivät voi tehdä mitään :(
Oikeesti, ajatelkaa vähän ennenkuin sanotte mitään, vittu kun itkettää ja masentaa :( :(
Vielä huomauttaisin, että lapsen kehitykselle on hyödyksi, että hänellä on sekä isä ja äiti. Siis erilaisia, eri sukupuolta edustavia ihmisiä. Näin lapsi oppii enemmän jo vauvasta lähtien.
"No ei ole pakko parantua, jos et tahdo, mutta hanki nyt ainakin se vakaa parisuhde!"
Tuttua Aslan-uskiksen jorinaa.
Mistä muuten tiedät, ettei mulla ole homoparisuhdetta? Nimittäin mulla on sellanen!
Olisit ainakin saanut ennen kuin hippiaikakausi ja homotus tuli ja homoutta ei enää saanut sanoa sairaudeksi. Silloin lääkäritkin paransivat homoja, joskus menestykselläkin.
Onhan tuo eheytys joskus joihinkin toiminut. Mutta se ei nyt ollut tässä jutun ytimessä, että miten paranet homoudesta. Ota itse selvää. Minä haluan vain pelastaa ne pienet syyttömät lapset.
Aloittajalla ei ole.
ja se ei sulle kuulu!
Kuuluupas, jos kyseessä on pienen viattoman lapsen elämä. Se kuuluu kaikille.
Ei kuulu sulle, onko aloittajalle homoparisuhde vai ei.
Kuuluu, jos aikoo tehdä lapsia.
Seli seli! Ei kuulu sulle aloittajan asiat!
Se lapsi ei ole mitään aloittajan yksityisomaisuutta. Helvetin itsekäs fägäri!
Hehe, ja sut tunnetaan eheyttäjänä!
SE on mun oma asiani.
Eikä sitäpaitsi tunneta.
Eheyttäjät tunnetaan.
Ei tässä mitään vuoroviikkovauvoja ole suunnitteillakaan. Lapsi olisi minun biologinen ja näkisi äitiään usein ja vanhemmiten juuri niinkuin itse haluaa.
Ja minkä ihmeen takia siinä täytyisi olla kumppanina joku toinen. Oli se sitten mies tai nainen? On niitä yksinhuohuoltajia muutenkin. Kerrotko miten tälläinen järjestely olisi lapsen kannalta huono ja kuinka se poikkeaa näistä "paremmista" perhemuodoista?
Terv. Ensimmäinen viestiketjuun vastannut
No juuri sen takia, että lapsen kehitykselle on suotuisaa kaksi vanhempaa, kuten juuri kerroi aiemmin. Ole hyvä ja perehdy aiheeseen ihan oikean alan tieteellisen kirjallisuuden kautta ennen kuin menet ottamaan riskiä pienen ihmisen elämällä.
Lisäksi vauvan läheisin suhde on väkisinkin aluksi äiti (synnytys ja imetys), joten siitä hyppääminen yh-isyyteen on myös haitallista.
YH-äitejä ja kaikenlaisia erikoisempia perheitä tosiaan on, mutta ei se ole ihanteellista, eikä siihen pitäisi kenenkään tieten tahtoen pyrkiä. Jos niin käy, niin käy, parempi yh:kin kuin riitaisa narkkariperhe, mutta ei se ole mikään peruste sille, että tehdään tietentahtoen lapsia olosuhteisiin, jotka tiedetään optimaalista huonommiksi.
Vaikka se olisi SINULLE niin kauhean tasa-arvoista, kivaa ja kasvattavaa hankkia oma lapsi, yritä ymmärtää, ettei ole kyse vain sinusta.
Ainakin aloittajaa kun katsoo, apukoulun käynyt tukityöllistetty mielenterveysongelmainen kakara, niin päivänselvää on, ettei hänellä edes riitä kapasiteetti tällaisten asioiden harkitsemiseen. Tuskin hän edes pystyy lukemaan yhtäkään 500-sivuista kirjaa vauvan kehityksestä.
Tämän takia esimerkkiä näyttävä Jani Toivola imettämässä vauvaansa sohvalla, on erittäin haitallista. Pitäisi julistaa rikolliseksi. Mutta ei, media vain ihastelee, kun pienen lapsen elämä on alistettu narsistihomon tarpeiden tyydyttämiseen.
Kuule kulta, ei sinussa ole mitään vikaa. Homoilu on ihanaa, tosimiesten hommaa:)