Michael oli hyvin kiintynyt Jeaniin, joka tuntui palvovan maata hänen jalkojensa alla. Elämä tuntui jälleen hyvältä, eikä hänen tarvinnut pelätä enää. Hän oli ehtinyt tutustua Jeanin ystävistä vasta Erikiin ja Pauliin ja nautti heidän seurastaan suunnattomasti. Erik tuntui olevan hänelle kuin isoveli, joka piti huolta hänestä.
Hän oli ollut Pariisissa kuukauden kun Jean päätti järjestää juhlat, joissa hän tutustuisi muihin Jeanin ystäviin. Michaelia hermostutti hieman, menneisyys oli jättänyt häneen jälkensä, epävarmuuden. Eikä hän kyennyt peittoamaan kaikkia mielensä demoneja, jotka saivat hänet uskomaan olevansa jotenkin huonompi ja tahrittu. Jean kuitenkin tuntui olevan vakuuttunut hänen täydellisyydestään ja se ahdisti häntä jossain määrin. Michael pelkäsi, että loppujen lopuksi Jeankin oli vain rakastunut hänen ulkonäköönsä, eikä siihen kuka hän todella oli.
Juhlailta saapui ja asuntoon tuli paljon enemmän ihmisiä kuin mitä hän oli ajatellut. Hän jutteli Erikin ja Paulin kanssa, kun Jean tuli heidän luokseen toisen miehen seurassa. Mies, joka oli Jeanin ikäinen, hoikka, kapeakasvoinen ja huolitellusti pukeutunut, katsoi häntä ylimielisesti päästä varpaisiin. ”Patrick, tässä on Michael”
”Michael, tässä on hyvä ystäväni Patrick” Jean esitteli heidät. ”Hei” Michael ojensi kätensä tervehtiäkseen, johon Patrick vastasi katsomalla häntä alta kulmiensa ja ojentamalla sitten väsyneesti kätensä kätelläkseen häntä nopeasti. Michael kummastui miehen käytöstä itseään kohtaan. Miehen katse viipyi hänessä kauan, katse oli hyvin arvioiva eikä Michael pitänyt siitä tai miehen kasvoilla olevasta kummallisesta virneestä. Sitten Patrick kääntyi hetkeksi Jeanin puoleen ja sanoi hänelle jotakin ranskaksi, Jean hymyili ja nyökytteli päätään, katsoi sitten Michaeliin ja kommentoi jotakin takaisin Patrickille.
Michaelille tuli välittömästi epävarma olo, hän tiesi, että Patrick oli sanonut jotain hänestä, muttei tiennyt mitä. Hän vilkaisi nopeasti takanaan seisovaan Erikiin, joka katseli sekä Jeania että Patrickia paheksuvasti. Erik sanoi heille jotain, josta Jean tuntui närkästyvän. Michael ahdistui entisestään, häntä ärsytti se ettei ymmärtänyt kieltä, se muistutti häntä siitä kuinka ulkopuolinen oli tässä maassa. Jean sanoi jotain takaisin Erikille tiukkaan äänen sävyyn kurtistaen kulmiaan, jonka jälkeen hän käänsi katseensa takaisin Michaeliin ja ilme muuttui lempeämmäksi ”Menen juttelemaan tuonne muiden kanssa, toivottavasti sinulla on hauskaa kultaseni” Jean sipaisi kevyesti hänen kasvojaan ja hymyili. Sitten he menivät Patrickin kanssa.
”En ole koskaan pitänyt tuosta Patrickista” Erik sanoi heidän mentyään. ”Äläkä sinäkään välitä hänestä, Patrick nyt vain on tuollainen” ”Mutta mitä tuo äskeinen oikein oli? mitä hän sanoi minusta?” Michael kysyi hieman tuohtuneen kuuloisena. Erik oli hetken aikaa hiljaa. ”Äs, ei mitään tärkeää, sellaista minkä voi antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Mitään järkevää tuolta mieheltä harvoin kuulee” Erik sanoi, hänen kasvojensa ilme muuttui tuimaksi hänen katsoessaan toisella puolella huonetta seisovaan Patrickiin. ”Mutta, unohdetaan se nyt ja jutellaan jostakin muusta” Erik huokaisi sitten. Michael ei kuitenkaan pystynyt unohtamaan sitä, hän halusi tietää, hän halusi ymmärtää mitä hänen ympärillään puhuttiin. Hän ei halunnut olla aina se ulkopuolinen, joku josta muut saattoivat vitsailla hänen läsnäollessaan.
Ilta kului, oli jo myöhä. Erik ja Paul tekivät lähtöään. ”No niin aika lähteä, väsyttää jo niin, eihän sitä jaksa enää juhlia samalla tavalla kuin nuorempana.” Erik sanoi. ”Hyvää yötä ja koita kestää noita kännikaloja, yritä olla välittämättä heistä vaikka he sanoisivatkin jotain typerää.” Erik sanoi vielä ja halasi häntä. ”Hyvä on yritän, hyvää yötä” Michael sanoi hymyillen. Hän tunsi välittömästi itsensä ulkopuoliseksi Jeanin asunnossa kun Erik ja Paul olivat menneet. Hän katseli hieman arasti Jeania ja hänen ystäviään jotka istuivat olohuoneessa jutellen ja naureskellen. Patrickin lisäksi asuntoon oli jäänyt neljä muuta Jeanin ystävää. Hän ajatteli mennä suoraan nukkumaan ja käveli kohti makuuhuonetta, kun Jean kutsui häntä ”Michael, minnes olet menossa? Tulehan tänne meidän kanssa” Jeanin äänestä huomasi heti hänen olevan vahvasti humalassa. ”Ajattelin mennä nukkumaan olen jo aika väsynyt” Michael vastasi, häntä ahdisti se että kaikki katsoivat häntä. Patrick hymähti ja sanoi jotain ivallisella äänellä muille, josta Michael ymmärsi ainoastaan sanan ”englantilaiset” muut naureskelivat hieman. Michael tunsi suuttuvansa ja hänen rohkeutensa kasvoi. ”Jos sinulla on jotain sanottavaa minulle Patrick niin voisit sanoa sen suoraan! Anna tulla, ihan mitä vain sinulla nyt sattuu olemaan minua tai ylipäätään englantilaisia vastaan niin sano se nyt!” Michael huusi. Patrick katsoi häntä hiljaa mutta pian hänen kasvoilleen kuitenkin nousi sama ärsyttävä virne. Jean näytti yllättyneeltä nähdessään hänen suuttumuksensa. ”Haluatko todella tietää? Hyvä on, en sanonut muuta kuin että te englantilaiset olette pirun ikävystyttäviä” Patrick vastasi katsoen suoraan häneen. ”Siinäkö kaikki Patrick? hyvä on, enhän toki halua ikävystyttää teitä sen enempää” Michael sanoi edelleen vihaisena ja vilkaisi nopeasti Jeania joka istui hiljaa katsoen häntä. Michael kääntyi poistuakseen ”Kultaseni älä nyt suutu noin vähästä leikkiähän se vain oli, vai mitä Patrick?” Jean sanoi. ”Niin aivan, etkö ymmärrä huumoria?” Patrick naurahti. ”Patrick lopeta” Jean sanoi hiljaa. Michael vilkaisi heitä nopeasti ”Hyvää yötä” Hän sanoi ja meni makuuhuoneeseen.
Jean tuli pian hänen perässään huoneeseen. Michael istui sängyllä ”Michael, älä ota tuota äskeistä niin vakavasti” Jean sanoi ja istui hänen viereensä sängylle. ”Olen pahoillani, mutten pidä hänestä enkä usko että mielipiteeni muuttuu” Michael sanoi. ”Pidät hänestä varmasti kun tutustutte toisiinne paremmin, odota vain” Jean sanoi ja suuteli häntä hyväillen samalla hänen vartaloaan. ”Hei Jean! Jäittekö naimaan sinne vai mitä?” Patrick huusi englanniksi ja nauroi perään. ”Sinun on parasta mennä ystäviesi luokse” Michael sanoi. Jean yritti vielä suudella häntä, mutta Michael vetäytyi kauemmaksi. ”Hyvä on sitten” Jean sanoi hivenen loukkaantuneeseen sävyyn ja lähti huoneesta sulkien oven perässään. Michael riisuuntui alusvaatteisilleen ja kömpi peiton alle. Hän kuunteli hetken olohuoneesta kantautuvaa äänekästä puheensorinaa ja naurua ennen kuin nukahti.
Kello oli neljä aamuyöllä He olivat kaikki jo hyvin juovuksissa, kaikki paitsi Patrick joka ei ollut juonut niin paljon kuin muut. Hän kuunteli huvittuneena Jeanin ja muiden humaltunutta keskustelua ja katsoi aina välillä makuuhuoneen suuntaan, jossa Michael nukkui. Lopulta hän nousi ylös ja hiipi muiden huomaamatta huoneen ovelle. Hän livahti nopeasti sisään ja katsoi sängyllä selällään nukkuvaa Michaelia. Hän nousi sängylle, Istui Michaelin jalkojen päälle ja laittoi kätensä hänen suunsa eteen. Michael heräsi säikähtäen, tuntui kuin hänen sydämensä olisi hypähtänyt kurkkuun. Hän katsoi Patrickia pelokkaana ja hämmästyksestä lamaantuneena. ”Tiedän kyllä mikä olet” Patrick kuiskasi ”Jean kertoi kaiken sinusta…olet vain englantilainen huora, taidat vain pitää siitä että vanhemmat miehet panevat sinua…Itseasiassa taidat haluta sitä nytkin” Patrick sanoi, siirsi toisen kätensä peiton alle ja puristi Michaelia haaroista. Michael pyristeli pois hänen altaan. ”Turha kertoa tästä Jeanille, hän uskoisi ennemmin minua, vanhaa ystäväänsä kun sanoisin että kerjäsit tätä” Patrick sanoi sitten. Michael keräsi voimansa ja työnsi Patrickin pois hänen päältään. ”Hullu, et tiedä mistään mitään, mene pois täältä.” Michael sanoi noustuaan ylös sängyltä. Patrick katsoi häneen ilkikurisesti. ”Hyvä on, minä menen” Hän sanoi sitten ja lähetti Michaelille lentosuukon ennen kuin poistui huoneesta.
Michael katsoi ovea typertyneenä, hänen hengityksensä oli kiihtynyttä. Hän mietti mitä Jean oli tarkalleen ottaen kertonut hänestä ja oliko Jean kertonut sen kaikille? Hän tunsi suuttumusta, menneisyys ei jättäisi häntä koskaan rauhaan, aina olisi joku joka muistuttaisi siitä. Hän tunsi itsensä typeräksi, kun oli hetken luullut voivansa unohtaa sen…
jatkuu...
Hän oli ollut Pariisissa kuukauden kun Jean päätti järjestää juhlat, joissa hän tutustuisi muihin Jeanin ystäviin. Michaelia hermostutti hieman, menneisyys oli jättänyt häneen jälkensä, epävarmuuden. Eikä hän kyennyt peittoamaan kaikkia mielensä demoneja, jotka saivat hänet uskomaan olevansa jotenkin huonompi ja tahrittu. Jean kuitenkin tuntui olevan vakuuttunut hänen täydellisyydestään ja se ahdisti häntä jossain määrin. Michael pelkäsi, että loppujen lopuksi Jeankin oli vain rakastunut hänen ulkonäköönsä, eikä siihen kuka hän todella oli.
Juhlailta saapui ja asuntoon tuli paljon enemmän ihmisiä kuin mitä hän oli ajatellut. Hän jutteli Erikin ja Paulin kanssa, kun Jean tuli heidän luokseen toisen miehen seurassa. Mies, joka oli Jeanin ikäinen, hoikka, kapeakasvoinen ja huolitellusti pukeutunut, katsoi häntä ylimielisesti päästä varpaisiin. ”Patrick, tässä on Michael”
”Michael, tässä on hyvä ystäväni Patrick” Jean esitteli heidät. ”Hei” Michael ojensi kätensä tervehtiäkseen, johon Patrick vastasi katsomalla häntä alta kulmiensa ja ojentamalla sitten väsyneesti kätensä kätelläkseen häntä nopeasti. Michael kummastui miehen käytöstä itseään kohtaan. Miehen katse viipyi hänessä kauan, katse oli hyvin arvioiva eikä Michael pitänyt siitä tai miehen kasvoilla olevasta kummallisesta virneestä. Sitten Patrick kääntyi hetkeksi Jeanin puoleen ja sanoi hänelle jotakin ranskaksi, Jean hymyili ja nyökytteli päätään, katsoi sitten Michaeliin ja kommentoi jotakin takaisin Patrickille.
Michaelille tuli välittömästi epävarma olo, hän tiesi, että Patrick oli sanonut jotain hänestä, muttei tiennyt mitä. Hän vilkaisi nopeasti takanaan seisovaan Erikiin, joka katseli sekä Jeania että Patrickia paheksuvasti. Erik sanoi heille jotain, josta Jean tuntui närkästyvän. Michael ahdistui entisestään, häntä ärsytti se ettei ymmärtänyt kieltä, se muistutti häntä siitä kuinka ulkopuolinen oli tässä maassa. Jean sanoi jotain takaisin Erikille tiukkaan äänen sävyyn kurtistaen kulmiaan, jonka jälkeen hän käänsi katseensa takaisin Michaeliin ja ilme muuttui lempeämmäksi ”Menen juttelemaan tuonne muiden kanssa, toivottavasti sinulla on hauskaa kultaseni” Jean sipaisi kevyesti hänen kasvojaan ja hymyili. Sitten he menivät Patrickin kanssa.
”En ole koskaan pitänyt tuosta Patrickista” Erik sanoi heidän mentyään. ”Äläkä sinäkään välitä hänestä, Patrick nyt vain on tuollainen” ”Mutta mitä tuo äskeinen oikein oli? mitä hän sanoi minusta?” Michael kysyi hieman tuohtuneen kuuloisena. Erik oli hetken aikaa hiljaa. ”Äs, ei mitään tärkeää, sellaista minkä voi antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Mitään järkevää tuolta mieheltä harvoin kuulee” Erik sanoi, hänen kasvojensa ilme muuttui tuimaksi hänen katsoessaan toisella puolella huonetta seisovaan Patrickiin. ”Mutta, unohdetaan se nyt ja jutellaan jostakin muusta” Erik huokaisi sitten. Michael ei kuitenkaan pystynyt unohtamaan sitä, hän halusi tietää, hän halusi ymmärtää mitä hänen ympärillään puhuttiin. Hän ei halunnut olla aina se ulkopuolinen, joku josta muut saattoivat vitsailla hänen läsnäollessaan.
Ilta kului, oli jo myöhä. Erik ja Paul tekivät lähtöään. ”No niin aika lähteä, väsyttää jo niin, eihän sitä jaksa enää juhlia samalla tavalla kuin nuorempana.” Erik sanoi. ”Hyvää yötä ja koita kestää noita kännikaloja, yritä olla välittämättä heistä vaikka he sanoisivatkin jotain typerää.” Erik sanoi vielä ja halasi häntä. ”Hyvä on yritän, hyvää yötä” Michael sanoi hymyillen. Hän tunsi välittömästi itsensä ulkopuoliseksi Jeanin asunnossa kun Erik ja Paul olivat menneet. Hän katseli hieman arasti Jeania ja hänen ystäviään jotka istuivat olohuoneessa jutellen ja naureskellen. Patrickin lisäksi asuntoon oli jäänyt neljä muuta Jeanin ystävää. Hän ajatteli mennä suoraan nukkumaan ja käveli kohti makuuhuonetta, kun Jean kutsui häntä ”Michael, minnes olet menossa? Tulehan tänne meidän kanssa” Jeanin äänestä huomasi heti hänen olevan vahvasti humalassa. ”Ajattelin mennä nukkumaan olen jo aika väsynyt” Michael vastasi, häntä ahdisti se että kaikki katsoivat häntä. Patrick hymähti ja sanoi jotain ivallisella äänellä muille, josta Michael ymmärsi ainoastaan sanan ”englantilaiset” muut naureskelivat hieman. Michael tunsi suuttuvansa ja hänen rohkeutensa kasvoi. ”Jos sinulla on jotain sanottavaa minulle Patrick niin voisit sanoa sen suoraan! Anna tulla, ihan mitä vain sinulla nyt sattuu olemaan minua tai ylipäätään englantilaisia vastaan niin sano se nyt!” Michael huusi. Patrick katsoi häntä hiljaa mutta pian hänen kasvoilleen kuitenkin nousi sama ärsyttävä virne. Jean näytti yllättyneeltä nähdessään hänen suuttumuksensa. ”Haluatko todella tietää? Hyvä on, en sanonut muuta kuin että te englantilaiset olette pirun ikävystyttäviä” Patrick vastasi katsoen suoraan häneen. ”Siinäkö kaikki Patrick? hyvä on, enhän toki halua ikävystyttää teitä sen enempää” Michael sanoi edelleen vihaisena ja vilkaisi nopeasti Jeania joka istui hiljaa katsoen häntä. Michael kääntyi poistuakseen ”Kultaseni älä nyt suutu noin vähästä leikkiähän se vain oli, vai mitä Patrick?” Jean sanoi. ”Niin aivan, etkö ymmärrä huumoria?” Patrick naurahti. ”Patrick lopeta” Jean sanoi hiljaa. Michael vilkaisi heitä nopeasti ”Hyvää yötä” Hän sanoi ja meni makuuhuoneeseen.
Jean tuli pian hänen perässään huoneeseen. Michael istui sängyllä ”Michael, älä ota tuota äskeistä niin vakavasti” Jean sanoi ja istui hänen viereensä sängylle. ”Olen pahoillani, mutten pidä hänestä enkä usko että mielipiteeni muuttuu” Michael sanoi. ”Pidät hänestä varmasti kun tutustutte toisiinne paremmin, odota vain” Jean sanoi ja suuteli häntä hyväillen samalla hänen vartaloaan. ”Hei Jean! Jäittekö naimaan sinne vai mitä?” Patrick huusi englanniksi ja nauroi perään. ”Sinun on parasta mennä ystäviesi luokse” Michael sanoi. Jean yritti vielä suudella häntä, mutta Michael vetäytyi kauemmaksi. ”Hyvä on sitten” Jean sanoi hivenen loukkaantuneeseen sävyyn ja lähti huoneesta sulkien oven perässään. Michael riisuuntui alusvaatteisilleen ja kömpi peiton alle. Hän kuunteli hetken olohuoneesta kantautuvaa äänekästä puheensorinaa ja naurua ennen kuin nukahti.
Kello oli neljä aamuyöllä He olivat kaikki jo hyvin juovuksissa, kaikki paitsi Patrick joka ei ollut juonut niin paljon kuin muut. Hän kuunteli huvittuneena Jeanin ja muiden humaltunutta keskustelua ja katsoi aina välillä makuuhuoneen suuntaan, jossa Michael nukkui. Lopulta hän nousi ylös ja hiipi muiden huomaamatta huoneen ovelle. Hän livahti nopeasti sisään ja katsoi sängyllä selällään nukkuvaa Michaelia. Hän nousi sängylle, Istui Michaelin jalkojen päälle ja laittoi kätensä hänen suunsa eteen. Michael heräsi säikähtäen, tuntui kuin hänen sydämensä olisi hypähtänyt kurkkuun. Hän katsoi Patrickia pelokkaana ja hämmästyksestä lamaantuneena. ”Tiedän kyllä mikä olet” Patrick kuiskasi ”Jean kertoi kaiken sinusta…olet vain englantilainen huora, taidat vain pitää siitä että vanhemmat miehet panevat sinua…Itseasiassa taidat haluta sitä nytkin” Patrick sanoi, siirsi toisen kätensä peiton alle ja puristi Michaelia haaroista. Michael pyristeli pois hänen altaan. ”Turha kertoa tästä Jeanille, hän uskoisi ennemmin minua, vanhaa ystäväänsä kun sanoisin että kerjäsit tätä” Patrick sanoi sitten. Michael keräsi voimansa ja työnsi Patrickin pois hänen päältään. ”Hullu, et tiedä mistään mitään, mene pois täältä.” Michael sanoi noustuaan ylös sängyltä. Patrick katsoi häneen ilkikurisesti. ”Hyvä on, minä menen” Hän sanoi sitten ja lähetti Michaelille lentosuukon ennen kuin poistui huoneesta.
Michael katsoi ovea typertyneenä, hänen hengityksensä oli kiihtynyttä. Hän mietti mitä Jean oli tarkalleen ottaen kertonut hänestä ja oliko Jean kertonut sen kaikille? Hän tunsi suuttumusta, menneisyys ei jättäisi häntä koskaan rauhaan, aina olisi joku joka muistuttaisi siitä. Hän tunsi itsensä typeräksi, kun oli hetken luullut voivansa unohtaa sen…
jatkuu...
Vastaukset 7
Vanhimmat
Älkää naiset/tytöt kirjoittako näitä homotarinoita kun ette kerran näköjään tiedä mikä miehiä kiihottaa. Tän pitäis olla seksinovellisivusto eikä tossa tarinassa oo ollu seksiä just nimekskään, ei tollasta ihmissuhdesaippuaoopperaa jaksa lukee, tai ainakin se kuuluis jonnekin ihan muualle. Ottakaa mallia vaikka tosta Faijalla ratsastaen ja muista saman kirjoittajan jutuista, ne saa veren kiertämään oikeessa paikassa!
ei tarvitse lukea ellei kiinnosta ;)
mutta mistä sitä voi tietää lukematta minkälainen tarina mikäkin on? Varsinkin kun otsikkosi "tarina" ei paljon sisältöä kuvaile. Enkä minä sano, että tarinasi olisi tarinana huono, minusta se on vain väärällä palstalla. Ja tähän asti olen elänyt toivossa, että jossakin myöhemmässä osassa olsi enemmän sitä actionia mutta taitaa olla turha toivo kun kuudes osa on jo meneillään...
tuskin ja kirjoitukset ovat parempia kuin "söimme aamiaiseksi kaverin kyrpää".
Jeps. Ymmärrän kyllä pointtisi. Heh, mutta eipä tuota viitsi minnekkään muuallekkaan siirtää kun tavallisilla novellisivustoilla älähtäisivät siitä että seksiä kuitenkin on jossain määrin ja tulee olemaan. Joten ehkäpä jatkan suosiolla pöytälaatikkokirjoittelijana :)
Tämä tarina on loistava! Mä olen jo kyllästyny pelkkiin panokuvailuihin, jotka tuntuu niin kylmiltä ja epärealistisilta.
Jatka toki tarinaa edes mun iloksi :)
kiitos kommentista, siinä tapauksessa jatkan toki mielelläni :)