jaksan odottaa kosintaa?
Olen miehelleni jo sanonut monestikin että menisikö hän kanssani naimisiin ym, mutta hän ei anna oikein minkäänlaista vastausta, ehkä hän miettii asiaa tai ehkä hän miettii jo kosintaa.
Olen päättänyt olla sanomatta eli painostamatta enää liikaa, tiedänpähän sitten että mies on todella tosissaan kun hän kosii, eikä vain minun painostama.
MUTTA kuinka kauan jaksan odottaa. Mielessäni on raa'asti sanottuna ero tai häät, jompi kumpi!? =)
Olen miehelleni jo sanonut monestikin että menisikö hän kanssani naimisiin ym, mutta hän ei anna oikein minkäänlaista vastausta, ehkä hän miettii asiaa tai ehkä hän miettii jo kosintaa.
Olen päättänyt olla sanomatta eli painostamatta enää liikaa, tiedänpähän sitten että mies on todella tosissaan kun hän kosii, eikä vain minun painostama.
MUTTA kuinka kauan jaksan odottaa. Mielessäni on raa'asti sanottuna ero tai häät, jompi kumpi!? =)
Vastaukset 16
Vanhimmat
Ei ainakaan kannata ruveta painostamaan, jos toinen ei ole valmis. Mun poikaystävä kyseli aina parin kuukauden välein, miltä musta tuntuis tulla rengastetuksi, ja se saattais olla tässäkin tilanteessa hyvä tapa edetä. Ite kun en oikein ensin meinannu lämmetä ajatukselle, mutta kunhan sitä aikani pähkäilin, niin siinä se mielikin muuttui.
Jos miehes ei oikeasti ole vielä valmis, niin painostaminen luultavasti vähentää sitä piilevää innostusta mennä naimisiin. Mitään aikarajaa on vähän vaikea sanoa, mutta jos susta tuntuu siltä, että naimisiin olis pakko päästä, niin ainahan sä voit paukauttaa miehelles kaks vaihtoehtoa ja käskeä valitsemaan toinen. Tosin siinä tapauksessa sun kannattaa varautua siihen kielteiseen vaihtoehtoon, joka saattaa johtaa eroon.
Kyse on kuitenkin loppu elämän sopimuksesta eikä mistään kirpputori ostoksesta. jos olet sitä mieltä niin enpä usko että olet liikkeellä oikeilla perjaatteilla olin itsekkin ensimmäisen kihlattuni kanssa hätäilevä kunnes ymmärsin että jos mies on SE oikea niin hosumalla tulee vain ongelmia joita joutuu vanhempana katumaan. et kertonut kuinka vanha olet joten jos sinulla on aikaa miettiä niin ajattele rauhassa asiat puhki ilman mitään pikaisia hätäilyjä. Onnea päätökselle
Minusta tuommoinen vetkuttelu on kyllä kummallista. Jotenkin musta tuntuu, että kun seksi ja kaikki muu intiimi suhteessa on niin arkipäiväistä heti tapaamisesta lähtien, niin monelle riittää, että on se joku ja säännöllistä seksiä. Enkä mä tällä tarkoita, että tarvitsisi elää "ei seksiä ennen avioliittoa" -linjalla. Ihmetyttää, että täällä jo samalle miehelle lapsen saaneet naiset mankuvat heiltä sitoutumista. Mulle lapsen hankkiminen ilman sitoutumista on todella vieras ajatus. Ja vaikka koko ajan mediassa valitetaan naisten (tai miksei miestenkin) vaateliaisuutta kumppanin suhteen, niin mä väittäisin pikemminkin, että ihmisiltä puuttuu syvällisemmät kriteerit kumppanin suhteen. He ovat valmiita syventämään suhteen vakavalle tasolle ennen kuin tietävät vastaako kumppanin toiveet omia toiveita. Musta niiden kartoittaminen on tapailuvaiheen päätehtävä ja niiden pohjalta päätetään, että jatketaanko tutustumista vakavammalla tasolla seurustelun merkeissä.
Kaikki edelliset ovat kehottaneet odottamaan, mutta onko se odottaminen aina hyvästä? Ja musta se on etenkin kummallista, että usein kommentoidaan, että miehen kasvamista päätökseen tulee odotella. Eikö naisen toive sitoutumisesta ole yhtä arvokas kuin miehen epävarmuus, toive vapaudesta ja sitoutumattomuudesta tai mitä tahansa se sitten onkaan? Ei sitä voi kukaan mennä sanomaan. Sehän on puhtaasti sinusta ja tavoitteistasi yms kiinni.
Omassa suhteessani halu sitoutumiseen on ollut alusta asti molemminpuolista. Ehkäpä johtuu siitä, että meillä kummallakin oli visio siitä, mitä me kumppaniltamme haemme.
Jos mies ei oikeasti ole vielä valmis, niin paras keino saada hänet juoksemaan h*lvetin kovaa karkuun on pakottaa hänet kosimaan/naimisiin.
Mutta hei, what ever works for you.
Ei, vaan jos miehellä ei ole sama mielikuva parisuhteesta ja muista asioista, niin ilmoitin, etten ole kiinnostunut enemmästä. Kosiminen ja avioituminen tulevat sitten myöhemmin kuvioihin sopivan ihmisen kanssa seurusteltua.
Aika yksinkertainen olet, jos et tuota tekstiä ymmärtänyt. Itseasiassa tämän päivän lehdissä on paljonkin tuota minun näkökulmaani tukevia ajatuksia...(mm. Iltalehdessä sen yhden palstan psykologi ja Rakel Liekki "puhuvat" parisuhteen säänöistä ja seksin merkityksistä siinä)
Eli jos mies ei ole kiinnostunut sitoutumaan ja nainen haluaa, niin silloin parisuhteen keskeiset tavoitteet ovat mielestäni järkyttävän ristiriidassa enkä koko miestä edes tavoittelisi. Puhuisin nimenomaan seksiin ja "siihen kun on joku" tottumisesta mieluummin tuollaisessa suhteessa molemminpuolin kuin rakkaudesta....kunnes jompikunpi löytää sen paremman tai kunnes huomataan, ettei enää ole mitään saumoja uusiin kuvioihin (ei kai niin ole koskaan, mutta..)... Eli tässähän on kyse siitä, mitä kukin käsittää rakkaudella ja sitoutumisella. Jos se on sinulle säännöllistä seksiä ja kunhan on joku -elämää, niin ok.
Kaikille tuo ei riitä. Ja osa haluaa olla rehellisiä sekä itselleen että kumppanilleen tunteidensa suhteen. Yhteisten linjausten sopiminen on tärkeää.
Sinuna olisin ihan hiljaa vain, ennen kuin rupeaisin kutsumaan ihmisia yksinkertaisiksi. Kullakin on omat mielipiteensä ja toisten ajatusten lynkkaaminen on aika hemmetin lapsellista.
No itsehän vahvistat tuollakin kommentilla yksinkertaisuuskäsitystä sinusta, koska en ole pyrkinyt lynkkaamaan mielipidettäsi, vaan esittämään omani. Mistä tulkitsit, että yritän lynkata?!?!?
Lukaseppa viestis uudestaan ja kysy sitten vasta, minkä takia tulkitsin sinun mielipiteesi "lynkkaavaksi". Ehkä sillä oli jotain tekemistä asian kanssa, että minua kutsuttiin yksinkertaiseksi. Tää koko asia on ajatunu asiasta kukkaruukkuun, ja on päätyny meidän kahden väliseks riidaksi (kiltisti sanottuna).
Mitäpä jos annetaan asian olla ja hyväksytään se, että olemme oman mielipiteen omaavia ihmisiä.
Ehkäpä se on vanhan sanonnan mukaan, että "se älähtää, johon kalikka kalahtaa". Eipä paljon muuta voi sanoa tästä. ;D
Voipi hyvin olla mahdollista :).
Jos olet ollut miehesi kanssa yhdessä jo useamman vuoden, eikä hän vielä tiedä haluaako hän viettää kanssasi koko loppu elämäsi, niin luultavasti et tule koskaan saamaan haluamaasi kosintaa.
Sinä itse tunnet kumppanisi parhaiten, onko hän valmis? Juttele hänen kanssaan ja kysy suoraan, miltä hänestä tuntuisi mennä joskus naimisiin. Jos hän sanoo, että voisi mennä esim. 5 vuoden päästä naimisiin, niin kysy, mikä teidän suhteessanne on muuttumassa seuraavan 5 vuoden kuluessa niin paljon, että hän on valmis menemään kanssasi silloin naimisiin, mutta ei vielä.
Sinun on parasta kysyä itseltäsi, pystytkö tai haluatko päästää hänestä irti siinä tapauksessa, että hän ei halua tehdä liitostanne sitovaa.
Kun se sormus siinä sormessa ei sun elämääs muuta millään tavalla, niin älä ahistele. Tai sitte eti uusi mies.
...tuota "ero tai häät" -mentaliteettia. Miten naimissa olo voi mennä ihmisen itsensä edelle?
Miehesi ole se oikea, jos olet valmis eroamaan kun tämä ei täytä lapsuuden barbileikkiesi jatkumoa, unelmaa päivästä prinsessana.
Olet puistattavan lapsellinen. Kun ikää tulee lisää ja löydät sen oikean, huomaat, että hillitön kiire saavuttaa parisuhteessa naimisiinmenot ja lapset ja kaikki mahdollinen, häipyy. On vain se toinen ihminen, joka täyttää kaikki tarpeesi pelkällä olemassaolollaan. Sen jälkeen asiat kyllä etenevät omalla painollaan, ilman stressiä ja odottamisia ja erosuunnitelmia. Asiat tuntuvat oikeilta juuri niin kuin ne ovat.
Kyseinen kirjoittaja haluaa naimisiin, ei pelkkiä häitä (näin ainakin oletan). Jos naimisissa olo olisi miehelle yksi ja sama, niin eikö olisi sama mennä naimisiin, jos oma kulta haluaa, ja on itsekin aikonut olla kyseisen henkilön kanssa loppuelämänsä. Jos minun poikaystäväni (jolta odotan kosintaa noin vuoden päästä) sanoisi, ettei kolmen vuoden seurustelun jälkeen tiedä tahtooko viettää minun kanssa loppuelämänsä (tai, että katellaan viiden vuoden päästä) niin pistäisin miehen tiukoille. Ainakin meidän seurustelu alkoi jo ajatuksella, että naimisiin mennään. En tuhlaisi elämästäni viittä vuotta ihmiseen, joka ei sitten loppujen lopuksi tahdokaan olla minun kanssa. Meillä tosin avioliitto tuo yhden mahtavan lisän muutenkin mahtavan suhteeseemme ;)
Tokihan se on selvää, että jos kyse on siitä, että mies ei selkeästi todellakaan tiedä, haluaako olla kanssani vai ei, niin kyllähän se ikävälle tuntuisi. Yleensä asia vaan on niin, että mies ei itse koe ajatelevansa ihan niinkään. Nämä "jollei se kerta tiedä haluaako se minun kanssani edes elää..." -jutut on yleensä naisten päänuppien aikaansaannoksia, samaan aikaan mies on täysin tyytyväinen parisuhteeseensa, hän ei vaan oikeasti KÄSITÄ että mikä hillitön kiire tässä nyt on.
Ehkä hän kokee, että hän haluaa nauttia tämänhetkisestä parisuhteen tilasta vielä pitkään ennen lasten tekoa ja talon rakentamista, joiden hän kokee olevan luonnollinen jatkumo aamenelle. Jotka hän nekin toki itsekkin joskus haluaa, mutta kokee ahdistavaksi, kun nainen vaatii, että pitää tietää milloin näitä asioita oikein alkaa haluamaan ja jollet sä nyt tiedä niin et sä halua elää mun kanssa vai ja BYÄÄ...
Lukkoon mies ei mene siksi, etteikö haluaisi koskaan naimisiin, vaan siksi, että hämmentyy kun nainen kiukuttelee ja pilaa kaiken mitä nyt on jollain kosintakitinöillä.
Kyllä minä uskon, että mies ihan vilpittömästi rakastaa, hän vain ei voi käsittää, että mikä issue se kosinta nyt oikein on. jos kerran kaikki on hyvin. Kyllä, minusta tuntuu, että se on todellakin näin yksinkertaista. Naisethan on monimutkaisia ajattelijoita, miehille asiat on niin kadehdittavan yksinkertaisia. Voitaisiin ottaa vähän oppia miesten ajattelutavasta, siskot. Vähemmän stressiä =o)