Meillä on hyvin paljon perheitä, joissa on minun lapset, sinun kakarat ja meidän lapset.
Suhtautumisemme toisen lapsiin on usein ongelmallista.
Monet tunnustavat ettei suhtautuminen kumppanin jälkikasvuun on vaikeata eikä heidän kanssaan ole helppo tulla toimeen.
Miten te olette asia hoitaneet ja kuinka kokeneet
tapaamistilanteet ?
Suhtautumisemme toisen lapsiin on usein ongelmallista.
Monet tunnustavat ettei suhtautuminen kumppanin jälkikasvuun on vaikeata eikä heidän kanssaan ole helppo tulla toimeen.
Miten te olette asia hoitaneet ja kuinka kokeneet
tapaamistilanteet ?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Vanha tosi on, että
"Meidän lapset ja naapurin kakarat."
"Veri on vettä sakeampaa."
Omat ja toisten kertoma tukee kovin avaajan esiin tuomaa.
Näissä asioissa tulee usein sovittamattomia riitoja, eikä mustasukkaisuuskaan ole poissuljettu.
Minulle ei ole ollut minkäänlaista vaikeutta suhtautua vävyni entisestä olevaan poikaan, päinvastoin voisin sanoa välimme olevan lämpimät, mutta tyttäreni käytös on asiallista ei lämmintä.
Puhuttu on, mutta ei voi tunteelle mitään, kai se on mustasukkaisuutta. Ikävää, että äiti ei lähde kaikkien lasten yhteisille retkille, minä sen sijaan lähden. Lisäksi nämä lapset tulevat erittäin hyvin toimeen keskenään, pienemmät suorastaan palvovat isoveljeä. Usein olen huomannut, että naiset suhtautuvat paljon varauksellisemmin exän lapsiin kuin miehet, mistähän tuokin johtuu.
Olen aina " inhonnut" lähes kaikkia naapuruston/sisarteni jälkikasvua,
Nyt olen saanut oman lapsenlapsen. Minkähän takia juuri hän on minulle kaikkein rakkain?
Hävettää hieman.
Omat lapset ovat aina ihania, muiden taas ihan sietämättömiä.