olisi se, mitä toivoisin hänelle, ja itsellenikin. On kuluttavaa elää tunneskaalan ääripäissä. Onnellisuutta toivon hänelle -asioita jotka edistävät sitä, kokemusta myötäelävästä lähimmäisenrakkaudesta. Tavallista elämää, rauhallisia hetkiä välillä sisimpänsä hiljaisuutta kuunnellen.
Levollinen sisäisen rauhan tunne,
Vilosohvi
11155
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Tämä palsta viljelee tunneskaalan ääripäitä vaikka muutoin elämä onkin aika tasaista ja sopusoinnussa sisäisen äänen kanssa. Silti ei tämä paikka koskaan kovin syvältä järisytä, koska olen hyvin selvillä itsestäni.
Tuota itse tavoittelen. Itse tunnen liian (?) voimakkaasti, olen ollut sellainen aina. Olen huomannut, että tunteiden tukahduttaminen vain voimistaa niitä, joten olen ottanut tavoitteeksi tunteiden säätelyn. Volyymi pienemmälle.
Eiköhän hän sen rauhan sisimpäänsä löydä kuuntelemalla itseään ja olemalla itselleen uskollinen. Rehellisyys, aitous ja luottamus itseensä...siinä ne tärkeimmät rakennusaineet levolliseen olotilaan...omalla kohdallani vielä se lisäys, että vastaisuudessa jätän hyvällä omalla tunnolla erään kamppailemaan omantuntonsa kanssa yksinään.
Ettekö voisi kokea sitä yhdessä. Ehkä kyse rauhattomuudessa on juuri kaipuu sen jonkun lähelle.
myötäelävästä lähimmäisenrakkaudesta"
luetut kirjoitukset enää hetkauta yhtään. Oli aika jolloin mielikuvani teki tepposet, oletin, luulin ja turhauduin pettymyksiin.
Nyt nämä on vain iltahupia, seurailua toisten kamppailusta löytää se oma, rakkaaksi tullut ikävän kohde jollain keinolla täältä kaiken seasta.
Se on poissa niin kauan kuin asia junnaa paikoillaan.
Kaunis toive. Sitä itsellenikin toivoisin kuin myös muille. Omalta osalta tuo balanssin löytyminen taitaa olla mahdotonta.
Kauniisti ajateltu.
Rakkautta ilman pyrkimyksiä.
Rakkaus ei etsi omaansa.