Moi!
Olen nyt 7 4 viikolla. Alkuviikosta minulla oli tosi kova pahoinvointi ja jouduin oksentaaankin muutamia kertoja päivässä. Nyt kuitenkin loppuviikko on helpompi, hiukan van etovaa oloa, kun vatsa on tyhjä. Onko tietoa, voiko elimistö jotenkin tottua hormonien määrään? Samoin rinnat on normaalimman tuntuiset kuin ihan alussa, tietty hiukan pinkeämmät kuin ennen raskaaksituloa. Vaihteleeko teillä esim. pahoinvoinnin määrä ajoittain, riippuen päivästä? Kun olen juolissani, ihan kuin oireet loppuisivat, onkohan kaikki ok?
T; Mie 7 4
Olen nyt 7 4 viikolla. Alkuviikosta minulla oli tosi kova pahoinvointi ja jouduin oksentaaankin muutamia kertoja päivässä. Nyt kuitenkin loppuviikko on helpompi, hiukan van etovaa oloa, kun vatsa on tyhjä. Onko tietoa, voiko elimistö jotenkin tottua hormonien määrään? Samoin rinnat on normaalimman tuntuiset kuin ihan alussa, tietty hiukan pinkeämmät kuin ennen raskaaksituloa. Vaihteleeko teillä esim. pahoinvoinnin määrä ajoittain, riippuen päivästä? Kun olen juolissani, ihan kuin oireet loppuisivat, onkohan kaikki ok?
T; Mie 7 4
Vastaukset 2
Vanhimmat
Moi!
Jopas sattui! mä olen nimittäin nyt rv 7 1, eli vain 3 päivää susta jäljessä.
Mua on etonut sunnuntaista lähtien, mut onneks ei ole tarvinnut oksentaa :) Mutta hammasta olen kyllä purrut!
Rinnat on ollu sellaiset tasaisen kipeet. Välillä tuntuu kipeämmiltä ja välillä taas paremmilta. Ja huonon olon kannalta iltapäivät on yleensä parempia. Myös ihan pieniä finnejä on tullut suun ympärille, vaikken karkkia ole pystynyt syömään 2 viikkoon!
Mä ite olen ajatellut tota, että kroppa ehkä vähitellen tottuu hormoniin. Luulis, että hormonimäärä veressä kasvais tasaisesti ekat kuukaudet niin, ettei rv12 olis mikään "loppu", ja että sen vuoks pahat olot rv12 jälkeen loppuis.
Kävin muuten maanantaina ultrassa ja sydän jo löi!
joo tulen tähän teidän porukkaan mukaan. samoissa viikoissa ja päivämäärissä ja olotiloissa pyörin minäkin. pitää oikein keksimällä keksiä, että mikä olis sellainen ruoka, josta pitää... fanta on ihan jees... aina hetkittäin. mietin vain että kuinkahan kauan tätä kestää. psyykkinenkin puoli menee käsi kädessä tämän fyysisen olotilan kanssa ja erään elokuvan sanoin voisi todeta, että: mikään ei tunnu miltään, ei tv, kirjat, harrastukset, työ, koti jne. kaikki jotenkin vaan oksettaa ja kuvottaa. Eli tälläsisia ajatuksia itse tänne nollien ja ykkösten maailmaan heitän.