Olen todella ihastunut yhteen tyttöön, mutta en meinaa uskaltaa pyytää häntä ulos. Mikään ei tunnu oikein luontevalta, olen epävarma itsestäni niin ulkonäöllisesxti kuin muutenkin. Tämä tyttö on mua vielä jotain 4 vuotta vanhempi. Että tuntuu aika toivottomalta. Sain hänen numeronsa numeropalvelusta, mutta en uskalla soittaa tai lähettää viestiä, koska pelkään tämän naisen pitävän itseäni ihan luuserina. Ja jos hän torjuisi minut, en tiedä mitä tekisin. Antakaa jotain vinkkejä jos keksitte.
Pelkään tulevani torjutuksi
Rock
262950
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Yritä tutustua häneen ensin kaverillisesti, ja sitten on helpompi a) tietää onko hän luonteeltaan yhtä ihastuttava ja b) voisiko tunteillasi olla vastakaikua. Ilmeisesti olette samassa koulussa? Hakeudu jollain tekosyyllä vaikka ruokalassa samaan pöytään. Tsemppiä!
yrittää edes kyllä sen sitten näkee eihän sitä yrittämättä mitään saa;)
Samasa duuniharjoittelupaikassa. Niin, olenhan minä tuota ruokailusysteemiä ajatellut, mutta en jotenkin kehtaa... Haluaisin pyytää hänet jonnekin ulos että voisimme olla ihan kaksistaan. Tai siis silleen joo... Mutta hän on siis 25, ja minä en ole täyttänyt vielä edes 22. Ja en todellakaan halua pelkkää seksiä, vaan kokonaisvaltaisen ihmissuhteen.
ikäeroja ollut muutamilla tyypeillä jopa 5-10 nainen vanhempi tälläsiä on tuttava piirissäkin mies 24 ja nainen 27 esimerkiksi:) ja ihan tasapainosta suhdetta elävät. yrität vaan vakuuttaa sen naisen että olet tosissas:)
saisin hänet tajuamaan, että rakastan häntä? Entä jos hän ei pidä minusta:(
Tiedän, etten kehtaa hänelle soittaa, vaikka mieli tekisi ihan kamalasti. Mutta jos soittaisin, niin mitä kannattaisi sanoa? Mitä hän ajattelisi siitä, että olen ottanut hänen numeronsa selville? Pitäisikö hän minua ihan hulluna?
En usko että hän surffailee täällä netissä, mutta on silti aika kliffa ajatus, jos hän lukisi näitä ja tajuaisi mistä on kysymys;)
Oletteko jo hyvänpäiväntuttuja, tai siis pääsetkö yhtään juttelemaan hänelle luontevasti? Mistä tiedät hänen ikänsä?
Joo, me ollaan siis samassa työharjoittelupaikassa. Ja ollaanhan me juteltu ja mikään ei tunnu niin hyvältä, kun hän katsoo minua silmiin ja on ihan vieressäni. Mutta minusta tuntuu, että hän on ystävällinen kaikille ihmisille, koska hän vaikuttaa aika sosiaaliselta ihmiseltä.
Eniten mua huolettaa ehkä se, että mulla ei ole oikein mitään: ei omaa asuntoa, ei duunipaikkaa, ei rahaa... Ja tunnen itteni todella luuseriksi ja vaivaiseksi rumaksi ja muutenkin ihan paskaksi.
Kyllähän minä pääsen hänelle juttelemaan luontevasti, mutta minun pitäisi olla kyllä aktiivisempi. Ollaanhan me muutama sana vaihdettu tupakkapaikalla ja muutenkin juteltu ihan niitä näitä. Ja mikään ei tunnu niin hyvältä kuin jutella hänen kanssaan! Hän on maailman ihanin ihminen.
vaikka juttelet niitä näitä kutsut ehkä ulos jos homma alkaa luistamaan tai sit teet jonkun jutun ns olet huomaavainen tms jossain asiassa jos pääset juttuun kiini..
sekin on niin yksilöllistä miten ihmiset reagoi mut kannattaa kokeilla kumminkin:)
Heh, tuntuu hassulta lukea juttujasi, koska itse olen ihastunut työpaikalla tod. näk. itseäni nuorempaan mieheen, ja ajattelen hänestä ihan samalla tavalla kuin sinä tästä naisesta. Että on sosiaalinen ja ystävällinen kaikille jne. Melkein toivoin ensin että olisit hän! ;) Mutta tämä ei ole harjoittelupaikka, missä minä olen. Joka tapauksessa tiedän miltä sinusta tuntuu!
mä lopetan kuun lopussa siellä harjoittelupaikassa, että kannattais varmaan alkaa toimia. Mutta just tuo työympäristö luo sellaisia paineita... Olisi niin paljon helpompaa jutella jossain muualla.
niin ja mitä lähempänä ihminen on sitä enemmän pitää ja pupillit laajenee jos ihminen pitää näkemästään.
niit on niitäkin aika paljon.. noita pyrkii myös juttusille nauraa seurassa hymyilee jne. tos myös muutama noita.
koettuja on.
Olisi kiva jos olisit hän:) Millainen duunipaikka sulla sitten on kyseessä?
Mitä jos odottaisit että harjoittelu loppuu ja lähettäisit sitten viestin? Jos hän torjuu sinut, niin ainakaan et joutuisi nolostelemaan hänen kohtaamistaan. Itse tekisin ehkä niin.
Niin itsekin olen ajatellut, mutta kun haluan häntä niin kovasti, sydän hakkaa ja tuntuu että annan ajan ja elämän valua hukkaan.
Eihän ulos pyytämisessä mitään noloa ole. Ja eihän sen jälkeen mitään noloja tilanteita pakosti tule. Asiathan voi aina jutella selviksi. Minäkin olen pyytänyt samalla työpaikalla olevaa naista ulos ja vaikka hän ei lähtenytkään niin olemme silti vielä hyviä kavereita.
Hmm...jaa..pitääpä tänä iltana kattoo oikein tarkkaan niitä pupilleja ;) saakohan pimeessä mitään selvää.. :)
pimeessä mutta tota noi valaistuksesta riippumatta jos toinen katsoo sinua hänen pupillinsa laajenevat tai ovat laajat:)) koettu on:D
Olen sitä mieltä, että sun kannattaa rohkaista mielesi ja pyytää tyttöä ulos. Mitään ei elämässä saa jos ei koskaan uskalla yrittää! Ja ainakin mä haluan katua asioita jotka tein enkä asioita jotka jätin tekemättä...Kyllähän tuolla neuvolla voi takkiin tulla (niin mullekin on käynyt), mutta ainakin silloin tiedät että olet yrittänyt ja voit jatkaa elämääsi eteenpäin :)
Mitä teidän ikäeroon tulee, niin sillä tuskin on merkitystä. Itse olen seurustellut itseäni kuusi vuotta nuoremman kaverin kanssa (itse olen 29), enkä missään vaiheessa ajatellut ikää rajoittavana tekijänä...
Tsemppiä sulle. Ole rohkea! :)
Mutta entäs kokoero? Tää tyttö on mua jotain päätä lyhyempi ja minä olen aika tukeva ''äijä''.
...kaikista paras olisi pyytää tätä tyttöä ulos kasvotusten. Saat ainakin suoran vastauksen. Jos vastaus on kielteinen, niin se tuntuu pahalta sillä hetkellä, mutta ainakin sitten tiedät. Viesteihin on liian helppo jättää vastaamatta ja tilanne voi pahimmassa tapauksessa mennä välttelyksi...
Äläkä unohda että vastaus voi olla myös myönteinen! :)
Eikös se niinpäin ole paljon parempi kuin toisinpäin? ;) Rohkaise nyt vaan mielesi äläkä enää yritä keksiä tekosyitä asian lykkäämiseen... :)
Kun juttelet tytön kanssa tupakkapaikalla tai jossain muualla, livauta lähtiessä suupielestä, että 'Olisi tosi kiva jutella sun kanssa joskus pidempäänkin. Nähtäiskö vaikka kaffella joku päivä?' tai muotoile vastaava omaan suuhun sopiva teksti.
Toimi minuun aikanaan. Ei sen kahvipyynnön mitenkään hirmuisen monimutkainen tarvitse olla. Ja sellaiseen kutsuun on helppo vastata joo, vaikka kiinnostaisi ihan vähänkin. Eniten sie menetät, jos et kysy ollenkaan.
Toi kuulostaa jo aika hyvältä:)
Mulla sydän hakkaa koko ajan, tuntuu että se pomppii kurkkuun ja tulee kohta suusta ulos! Ei tämä voi olla kuin rakkautta.
Rock, rohkaistuitko pyytämään tyttöä ulos? Miten kävi?
Kyllä ehdotin kahville menoa. Siitä on kyllä jo jotain pari viikkoa, mutta hänellä oli muuta menoa. Että en sen jälkeen ole kysynyt. Mutta ollaan me aina silloin tällöin juteltu jotain ohimennen, niinkuin nyt ihmiset yleensä juttelee. Eli ei mitään sen kummempaa:(
Olisi vaan kiva tietää mitä toisen ihmisen päässä liikkuu. Muistaako se tyttö että pyysin häntä kahville vai onko hän unohtanut koko asian? Ja jos muistaa, niin mitähän hän on ajatellut?