Kirjoittanut Raimo Ilaskivi |
Pakottavatko vihamieliset ja toisen suun tukkimiseen pyrkivät kirkon papit minut kysymään, onko tämä enää minunkaan kirkkoni.
– – – – – – – – – –
Minun pitäisi oikeastaan kirjoittaa näillä palstoilla lähinnä taloudesta. Mutta talouttahan se homokeskustelukin kirkon kannalta nyt merkitsee. Niin ja niin moni eronnut, niin ja niin monta veroeuroa menetettyinä.
Minä kuulun niihin, jotka lähtökohtaisesti allekirjoittavan vanhan valtiomiehen ja ajattelijan lauseen: ”Olen täysin eri mieltä kanssasi, mutta teen kaikkeni, jotta saisit mielipiteesi vapaasti ilmaista.” Siihen sisältyy oikeus esittää erilaisia näkemyksiä, käyttää hyväksi sitä, jota pidetään kansanvallassa perusoikeutena, ja se on sananvapaus.
Minustakaan sateenkaarikansaa ei pidä syrjiä. Ihmisiä, Luojan luomia, he ovat siinä missä muutkin. Siksi rekisteröidyn parisuhteen tulee kuulua heidän oikeuksiinsa, kuten jo onkin asianlaita. Ei siitä enää sanottavammin riidellä
Riitaa on syntynyt sen sijaan siitä, pitäisikö kirkon siunata ja vihkiä sateenkaariliitot samaan tapaan kuin heterotkin. Kirkko nojaa edelleen Raamattuun ja sen sanomaan. Siksi sateenkaariväen siunaamista ja vihkimistä eivät kaikki ole hyväksyneet. Ja siitä jatkokysymys: Koska homot ja lesbot eivät hyväksy tätä kirkon oppia – kenties vanhakantaista ja mahdollisesti jopa lähiaikoina muuttuvaa – miksi he väenväkisin pyrkivät saamaan liitolleen siunauksen taholta, jonka opit eivät heille kelpaa? Eikö rekisteröity parisuhde sen antamine oikeuksineen riitä? Vai halutaanko liitolle vain seremoniallinen tilaisuus ajatellen, ettei kirkon nykyinen kanta heitä kuitenkaan sido.
Entisenä poliitikkona olen oppinut lukemaan myös rivien välistä, etsimään tarkoituksenmukaisuuksia. Ja eräs sellainen keskustelussa paistaa päivä päivältä yhä selkeämmin läpi. Se on informaatio siitä, kuinka kirkosta alettiin erota juuri sinä hetkenä, kun televisiokeskustelu oli päässyt alkuun, kun Päivi Räsänen oli esittänyt mielipiteitään. Yhtä nopeasti nimittäin sinkoilivat esiin myös selitykset kirkosta eroamisen syistä kirkosta eroamista ajavan järjestön työhönsä kutsuttujen päivystäjien taholta: Erojen syynä ovat nimenomaan Päivi Räsäsen lausumat. Eivät vakaasti asiaansa harkitsevat – ja sellaisiahan suomalaiset yleensä ovat – tällaista päätöstä minuuteissa tee, vaan pohtivat ja ajattelevat. Päätöksen tekee yleensä aivopesty joukko, joka on valjastettu tehtäväänsä.
Päivi Räsänen ei ollut mukana kirkon virallisena edustajana vaan omien sanojensa mukaan rivikansalaisena. Tästä häntä siis rangaistiin ja kirkkoa siinä sivussa. Ei olisi saanut sanoa, mitä ajattelee, ei yksityisenä kansalaisenakaan. Ja jos sanoo, sitten kerrotaan siitä rangaistavan eroamalla kirkosta. Minkälaista suvaitsevaisuutta sekä mielipiteen tai sanan vapautta tällainen edustaa? Mihin on unohtunut siteeraamani valtiomiehen lausuma?
”Leben und leben lassen” – elää ja antaa toistenkin elää. Sekin on huomionarvoinen näkökohta. Elää sovussa ja yhteishengessä. Mutta ei se ihan näin ole – osataan sitä tosiaan riidelläkin, nyt myös ihan kirkon omassa piirissä. Tällaisen ajattelun huippua edusti Kallion seurakunnan pastori Jaana Partti todetessaan IltaSanomissa: ”Hän voisi pitää suunsa kiinni:” Ja vt. kirkkoherra Riitta Männistö ilmoitti tulleensa vihaiseksi – siis vihaiseksi – tätä tv-ohjelmaa katsoessaan. Myös keskustelussa mukana ollut ja homopareja siunannut pastori Leena Huovinen hämmästeli Räsäsen kantoja.
Kirkon palveluksessa olevat naiset siis kirkolle veroja maksavaa seurakuntalaista, naista, Päivi Räsästä vastaan, melkeinpä tukassa kiinni. Niin sitä pitää – suvaitsevaisuus on kaukana. Edelleen vt. kirkkoherra Kirsi Vainio-Korhonen kirjoitti Helsingin Sanomissa olevansa ylpeä siitä, että hänen seurakunnassaan sateenkaariväelle on kerran kuussa erillinen messu. Kaapissako hän haluaa homot ja lesbot pitää sen sijaan että toisi nämä yhteen muun seurakuntaväen kanssa, sovitellen, ennakkoluuloja karsien.
En mahda sille mitään, että keskustelu, jossa adrenaliini on noussut, on mielestäni ollut painostusta Päivi Räsästä kohtaan. Tuki suusi tai aiheutat kirkolle ikävyyksiä, erotaan vielä suuremmin joukoin. Ihan palaavat mieleen Suomen historian sodan jälkeiset vuosikymmenet: Jos joku uskalsi esittää ulkopoliittisesti omia, valtavirrasta tai liturgioista poikkeavia näkemyksiään, hänelle annettiin ei-suvaitun äärioikeistolaisuuden ja Neuvostovihamielisyyden leima. Oli kuin Pietari hiilivalkealla.
Leimakirves heiluu nytkin, tuskin rakentavia ja yhteisiä tuloksia aikaan saaden. Jos kirkon palvelijat käyttäytyvät siteeramillani tavoin, joudun kysymään, onko tämä enää minunkaan kirkkoni.
Pakottavatko vihamieliset ja toisen suun tukkimiseen pyrkivät kirkon papit minut kysymään, onko tämä enää minunkaan kirkkoni.
– – – – – – – – – –
Minun pitäisi oikeastaan kirjoittaa näillä palstoilla lähinnä taloudesta. Mutta talouttahan se homokeskustelukin kirkon kannalta nyt merkitsee. Niin ja niin moni eronnut, niin ja niin monta veroeuroa menetettyinä.
Minä kuulun niihin, jotka lähtökohtaisesti allekirjoittavan vanhan valtiomiehen ja ajattelijan lauseen: ”Olen täysin eri mieltä kanssasi, mutta teen kaikkeni, jotta saisit mielipiteesi vapaasti ilmaista.” Siihen sisältyy oikeus esittää erilaisia näkemyksiä, käyttää hyväksi sitä, jota pidetään kansanvallassa perusoikeutena, ja se on sananvapaus.
Minustakaan sateenkaarikansaa ei pidä syrjiä. Ihmisiä, Luojan luomia, he ovat siinä missä muutkin. Siksi rekisteröidyn parisuhteen tulee kuulua heidän oikeuksiinsa, kuten jo onkin asianlaita. Ei siitä enää sanottavammin riidellä
Riitaa on syntynyt sen sijaan siitä, pitäisikö kirkon siunata ja vihkiä sateenkaariliitot samaan tapaan kuin heterotkin. Kirkko nojaa edelleen Raamattuun ja sen sanomaan. Siksi sateenkaariväen siunaamista ja vihkimistä eivät kaikki ole hyväksyneet. Ja siitä jatkokysymys: Koska homot ja lesbot eivät hyväksy tätä kirkon oppia – kenties vanhakantaista ja mahdollisesti jopa lähiaikoina muuttuvaa – miksi he väenväkisin pyrkivät saamaan liitolleen siunauksen taholta, jonka opit eivät heille kelpaa? Eikö rekisteröity parisuhde sen antamine oikeuksineen riitä? Vai halutaanko liitolle vain seremoniallinen tilaisuus ajatellen, ettei kirkon nykyinen kanta heitä kuitenkaan sido.
Entisenä poliitikkona olen oppinut lukemaan myös rivien välistä, etsimään tarkoituksenmukaisuuksia. Ja eräs sellainen keskustelussa paistaa päivä päivältä yhä selkeämmin läpi. Se on informaatio siitä, kuinka kirkosta alettiin erota juuri sinä hetkenä, kun televisiokeskustelu oli päässyt alkuun, kun Päivi Räsänen oli esittänyt mielipiteitään. Yhtä nopeasti nimittäin sinkoilivat esiin myös selitykset kirkosta eroamisen syistä kirkosta eroamista ajavan järjestön työhönsä kutsuttujen päivystäjien taholta: Erojen syynä ovat nimenomaan Päivi Räsäsen lausumat. Eivät vakaasti asiaansa harkitsevat – ja sellaisiahan suomalaiset yleensä ovat – tällaista päätöstä minuuteissa tee, vaan pohtivat ja ajattelevat. Päätöksen tekee yleensä aivopesty joukko, joka on valjastettu tehtäväänsä.
Päivi Räsänen ei ollut mukana kirkon virallisena edustajana vaan omien sanojensa mukaan rivikansalaisena. Tästä häntä siis rangaistiin ja kirkkoa siinä sivussa. Ei olisi saanut sanoa, mitä ajattelee, ei yksityisenä kansalaisenakaan. Ja jos sanoo, sitten kerrotaan siitä rangaistavan eroamalla kirkosta. Minkälaista suvaitsevaisuutta sekä mielipiteen tai sanan vapautta tällainen edustaa? Mihin on unohtunut siteeraamani valtiomiehen lausuma?
”Leben und leben lassen” – elää ja antaa toistenkin elää. Sekin on huomionarvoinen näkökohta. Elää sovussa ja yhteishengessä. Mutta ei se ihan näin ole – osataan sitä tosiaan riidelläkin, nyt myös ihan kirkon omassa piirissä. Tällaisen ajattelun huippua edusti Kallion seurakunnan pastori Jaana Partti todetessaan IltaSanomissa: ”Hän voisi pitää suunsa kiinni:” Ja vt. kirkkoherra Riitta Männistö ilmoitti tulleensa vihaiseksi – siis vihaiseksi – tätä tv-ohjelmaa katsoessaan. Myös keskustelussa mukana ollut ja homopareja siunannut pastori Leena Huovinen hämmästeli Räsäsen kantoja.
Kirkon palveluksessa olevat naiset siis kirkolle veroja maksavaa seurakuntalaista, naista, Päivi Räsästä vastaan, melkeinpä tukassa kiinni. Niin sitä pitää – suvaitsevaisuus on kaukana. Edelleen vt. kirkkoherra Kirsi Vainio-Korhonen kirjoitti Helsingin Sanomissa olevansa ylpeä siitä, että hänen seurakunnassaan sateenkaariväelle on kerran kuussa erillinen messu. Kaapissako hän haluaa homot ja lesbot pitää sen sijaan että toisi nämä yhteen muun seurakuntaväen kanssa, sovitellen, ennakkoluuloja karsien.
En mahda sille mitään, että keskustelu, jossa adrenaliini on noussut, on mielestäni ollut painostusta Päivi Räsästä kohtaan. Tuki suusi tai aiheutat kirkolle ikävyyksiä, erotaan vielä suuremmin joukoin. Ihan palaavat mieleen Suomen historian sodan jälkeiset vuosikymmenet: Jos joku uskalsi esittää ulkopoliittisesti omia, valtavirrasta tai liturgioista poikkeavia näkemyksiään, hänelle annettiin ei-suvaitun äärioikeistolaisuuden ja Neuvostovihamielisyyden leima. Oli kuin Pietari hiilivalkealla.
Leimakirves heiluu nytkin, tuskin rakentavia ja yhteisiä tuloksia aikaan saaden. Jos kirkon palvelijat käyttäytyvät siteeramillani tavoin, joudun kysymään, onko tämä enää minunkaan kirkkoni.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Amen.
Up.
Onko Raimo Ilaskivi nykyään vl?
Voisiko avaaja kertoa, mistä juttu on kopattu ja milloin se on ilmestynyt.
Kokoomus-edustajista suurin osa painanee JAA-nappia ylihuomenna eduskunassa. Puolueen kanta homoliittoihin on myönteinen. Tämä on yksi soraääni n. 85-vuotiaalta veteraani-politikolta. Juna meni jo. Kirkko, uskonto, isänmaa -tematiikka ei enää arvomaailmassani assosioidu ensisijaisesti Kokoomukseen. Kokoomus-johtoisten hallitusten politiikka on ollut mukana viemässä suomalaisten rahoja kankkulan kaivoon miljardikaupalla SDP-Urpilaisen hymyillessä taustalla. Ei vakuuta. Eduskunnassa kok-ed. Lasse Männistö on ollut yksi vahvimpia homoliittojen kannattaja.
Mikä soraääni? Hänhän vaan kertoi että Päiviä syytettiin jo ennen kuin oli edes juuri kukaan vielä edes eronnut kirkosta!
Ei edusta varmaan Lasse Männistön (kok.) arvomaailmaa ko. kirjoitus. Sitä tarkoitin.