Muistan kun kesällä lupasit olla mun ystävä ja auttaa mua jos mulla on vaikeaa. Sanoit että nyt ymmärrät mua paremmin, et tuominnut, hyväksyit. Monet kerrat kaksin istuttiin ja valvottiin, juotiin viiniä, laulettiin ja naurettiin. Otit mut kerran kainaloon, pidit kädestä kiinni, silloin mä aavistin että jotakin tulee tapahtumaan. Aikaa kului, pari kertaa mä välttelin, tiesin jo etten voisi vastustaa kiusausta jos tulee tilaisuus koskettaa sua. Sitten tuli tuomio, tekemättömästä teosta, suutuin, hajosin osiin. Päätin etten enää välttele, toteutan sen mikä olisi pitänyt tehdä jo kauan sitten. Tulin ja suutelin sua...loput sä tiedät itsekkin. Mutta mitä sen jälkeen? Jäin yksin, nyt ei ole enää ystävää. On vain kiusallisia kohtaamisia joita on edessä tuhansia. Syyllisyys jonka kaadoit mun niskaan. Ja ei, en kadu hetkeäkään. Mä korjaan tän vielä, en tiedä miten, mutta korjaan. Niin paljon mä susta välitän, olet rakas ja tiedät sen.
Monet vuodet toisemme tunnettu, nyt vasta alettu tutustumaan...
Pojalle, tytöltä.
2134
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ei tule onnistuin paitsi jos haluat olla kerjäläinen.
Kerjäläinen?