Jokainen voi onnistua

Ompa yllättävää, että ihmiset valitsevat mukavuuden tunteen mieluummin. Noin yleensä ottaen ihminen on onnellinen, jos elämä on suurimmaksi osaksi kivaa. Kukapa meistä ei haluais olla onnellinen?

Jos lihoo paljon ylipainoiseksi, elämässä on todennäköisesti muitakin elämänhallinnallisia ongelmia kuin syöminen. On aivan turha syyllistää, itsekuri kun ei näissä tapauksissa hirveästi auta koska ongelmat on pääosin muualla. Feedereitä lukuunottamatta, mun on vaikea ymmärtää, miksi kukaan haluais tieten tahtoen lihoa, kyllä kyse on enemmänkin siitä, että sen huonon ruokavalion vaikutukset ei ole mielen päällä ensimmäisenä. Jos on, niin enemmän ne taas lisää sitä syyllisyyden ja häpeän tunteita.

Mun mielestä painon pudottaminen ei ole ollut mitenkään työlästä. Ehkä ensimmäisen kuukauden ajan kyllä. Mä en ole laskenut kaloreita enkä punninnut ruokia ensimmäisen kahden viikon jälkeen ja liikunnan määräkin pikemminkin väheni. Mä en koe, että olen mistään luopunut, mutta prioriteettien muuttaminen elämässäni ja koko ajatusmaailman kääntyminen ympäri veikin varmaan pari vuotta. Paino putosi sitten alle vuodessa. Koko projektiin voi kokonaisuudessaan katsoa aikaa kuluneeksi kolmisen vuotta.

Mitä ajanpuutteeseen tulee, ei mullakaan ollut aikaa. Vasta kun mulle selvisi, ettei mun tarvitse yrittää tehdä kaikkea, aikaa alkoi löytyä. Tosin vieläkin aikaa pitää varastaa muualta esimerkiksi siivoamiseen. Ihminen kun on siitä kumma eläin, että se tekee asiat mitä ei haluaisi tehdä aivan viimeisenä.

14+9 kirjoitti:

Ompa yllättävää, että ihmiset valitsevat mukavuuden tunteen mieluummin. Noin yleensä ottaen ihminen on onnellinen, jos elämä on suurimmaksi osaksi kivaa. Kukapa meistä ei haluais olla onnellinen?

Jos lihoo paljon ylipainoiseksi, elämässä on todennäköisesti muitakin elämänhallinnallisia ongelmia kuin syöminen. On aivan turha syyllistää, itsekuri kun ei näissä tapauksissa hirveästi auta koska ongelmat on pääosin muualla. Feedereitä lukuunottamatta, mun on vaikea ymmärtää, miksi kukaan haluais tieten tahtoen lihoa, kyllä kyse on enemmänkin siitä, että sen huonon ruokavalion vaikutukset ei ole mielen päällä ensimmäisenä. Jos on, niin enemmän ne taas lisää sitä syyllisyyden ja häpeän tunteita.

Mun mielestä painon pudottaminen ei ole ollut mitenkään työlästä. Ehkä ensimmäisen kuukauden ajan kyllä. Mä en ole laskenut kaloreita enkä punninnut ruokia ensimmäisen kahden viikon jälkeen ja liikunnan määräkin pikemminkin väheni. Mä en koe, että olen mistään luopunut, mutta prioriteettien muuttaminen elämässäni ja koko ajatusmaailman kääntyminen ympäri veikin varmaan pari vuotta. Paino putosi sitten alle vuodessa. Koko projektiin voi kokonaisuudessaan katsoa aikaa kuluneeksi kolmisen vuotta.

Mitä ajanpuutteeseen tulee, ei mullakaan ollut aikaa. Vasta kun mulle selvisi, ettei mun tarvitse yrittää tehdä kaikkea, aikaa alkoi löytyä. Tosin vieläkin aikaa pitää varastaa muualta esimerkiksi siivoamiseen. Ihminen kun on siitä kumma eläin, että se tekee asiat mitä ei haluaisi tehdä aivan viimeisenä.

Lue lisää

Kyllä painon pudottaminen sinänsä on helppoa, kulutat enemmän, kuin syöt, mutta itselle vaikeinta siinä oli se uuden elämän oppiminen, siinä kun pienestä asti olet omannut ne huonot tottumukset, vie todellakin aikaa sisäistää kunnolla ne uudet niin, että niissä pysyy koko lopun elämää eikä vain sen hetken kun laihduttaa.