Lasten isälle lahja, kakku, jne...
Isäpuolelle lahja ja siellä käynti..
Isä, ei mitään.
Ei edes kynttilää.
Haudalle liian pitkä matka, eikä ketään tuttuja siellä, jotta voisi edes yöpyä. Yhden päivän ajomatka liian pitkä. 800km.
Kaikista tärkein asia, ja aina siitä pitää tinkiä.
Ajatuksissa on kuitenkin koko ajan.
Isäpuolelle lahja ja siellä käynti..
Isä, ei mitään.
Ei edes kynttilää.
Haudalle liian pitkä matka, eikä ketään tuttuja siellä, jotta voisi edes yöpyä. Yhden päivän ajomatka liian pitkä. 800km.
Kaikista tärkein asia, ja aina siitä pitää tinkiä.
Ajatuksissa on kuitenkin koko ajan.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Omat isoisäni ovat molemmat poistuneet keskuudestamme juuri isänpäivänä. Mikä lie kohtalolla hauskuus... Molempia tahtoisin muistaa edes kynttilällä, mutta matka on liian pitkä. Omaa isälle voi vielä muistamisen kertoa ja ensi vuonna tähän aikaan hänkin on sitten jo isoisä :)
Varoitan heti alkuun, että jos joku ei tahdo lukea uskonnollista "hölynpölyä", voi poistua samantien ettei tarvitse siitä alkaa huomauttelemaan minulle... ;)
Eli minä olen ortodoksi ja meillä ei ole ollenkaan tapana käydä haudoilla, tai ainakaan kiikuttaa sinne kukkia, kynttilöitä tai muutakaan tavaraa. Meille siellä haudassa ei ole mitään muuta kuin kasa homeisia luita, kukapa niitä tahtoisi muistaa?
Se ihminen, meille läheinen ja tärkeä, jonka ruumis siellä on, hän on nyt ihan eri ulottuvuudessa ja sen takia hän pystyy seuraamaan meitä ihan kaikkialle. Sillä paikalla ei siis ole mitään merkitystä, missä sen kynttilän sytytät. Voit sytyttää sen vaikka omaan olohuoneeseesi ja silti pääset aivan yhtä lähelle isääsi kuin jos sytyttäisit sen isäsi haudalle. Tietysti paikan ja hetken tulisi olla rauhallinen, että voit keskittyä muistamaan kaiken isästäsi: hänen kasvonsa, kätensä, hymynsä, äänensä, tuoksunsa jne. Joku kuva tai muu hänestä muistuttava esine saattaa auttaa. Kun sinulle tulee tunne, että hän on taas siinä sinun vierelläsi, voit olla varma, ettei se ole vain omaa kuvitelmaasi, vaan hän todella on siinä, onnellisena siitä, ettei häntä ole vieläkään unohdettu!!
En ole minkään uskonnon edustaja, mutta kiitos! Niin minäkin teenkin. Sytytän kynttilän ja olen hetken isäni kanssa kaksin.
(itku tuli)
... on lapsillani isänpäivänä isän luo.
Olimme lasten kanssa suunnitelleet, että leivomme isälle yhdessä kakun ja lapset sitten mennessään onnittelemaan vievät sen lahjojen ja korttien kera isälle. Olimme miettineet jo valmiiksi mitä isälle ostamme ja nuorin oli jo monta viikkoa tehnyt itse lahjaa ja korttia. Odotti innolla isänpäivää ja suunnitteli josko hän nyt rohkenisi olla isän luona yötä (erosimme 2 kk sitten).
Suunnitelmamme ei käynyt toteen. Isä lähti kuukausi sitten tapaamansa uuden kumppaninsa kanssa kahdestaan matkalle. Uuden kumppanin viisi lasta jäivät kuulema keskenään kotiin.
Yritän selittää, että kyllä isä teitä rakastaa ja onnittelette sitten kun hän palaa kotiin. Ymmärrän kyllä lasten päätöksen, että he eivät halua muistaa isää mitenkään vaan haluavat viettää isänpäivän ukin kanssa. Sydämeen sattuu katsoessa lasten tuskaa.
Hyvää isänpäivää kaikille niille isille, jotka haluavat viettää isänpäivän lastensa kanssa.
ei isänpäivä ole ehdoton.
itse exän luo ängetäkään. Haluan opettaa lapset huomioimaan kaikkien läheisten (vanhempien, kummien, isovanhempien, ystävien jne.) juhlat.