Mitä teen ko mulla on koko ajan itsetuhoisia ajatuksia? Menetin parhaan kaverini kaksi vuotta sitte ja näin tänä kesänä erään tyypin joka näytti samannäköiseltä ko se mun kuollu kaveri. Tämän viikon maanantaina aloin viillellä itteä puukolla. Tarvin apua!!!!!!
itsetuhoisuus
"hullu"
7532
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Lopettaa, sillä se ei auta ollenkaan.
Mä tiedän..tein sitä itse melkein 17 vuotiaana 18 vuotiaaksi saakka..luulin että se helpottaa, koska niin kaikki oli sanonut. Mutta ei, pahat jäljet, joita häpeän..ne ei lähe pois..
tai voisi ne ehkä lähteä jollain, mutta se tulee maksamaan aika paljon.
Jos voisin kääntää aikaa taakseppäin, niin tekisin. Mutta kai niiden jälkien kanssa pystyy elämään..ja lähteehän ne ajan myötä..mutta raskasta se on odottaa, kun muistaa ne kaikki pahat asiat ja sitten kun saa aina selittää kaikille.
Vaikka sitä luulee, että jos mä viiltelen itseäni, niin muut auttaa mua kun tietää että mulla on paha olo, mutta se on itsestään kiinni..ei muut pysty auttamaan..
--------------------------->
Surullista, kun rakas ihminen kuolee! On luonnollista, että suret sun ystävän menettämistä.
Ehkä tunnet, ettet halua elää ilman sitä. Jos yhtään helpottaa, niin kaverisi ei enää kärsi. Tuskinpa se olis halunnut sunkaan kärsivän noin.
Hyvä, että olet itse huomannut tarvitsevasi apua!
Itke vain, jos se helpottaa, äläkä jää yksin sun surun kanssa. Tunteiden tukahduttaminen olis haitallista.
Sulla on jäljellä ihania muistoja kaveristasi. Et ehkä pysty iloitsemaan niistä nyt, mutta myöhemmin huomaat, että olet onnekas, koska sulla on ollut sellainen ystävä.
niin mutta sitä itsetuhoisuutta ei aiheuttanu se että paras kaverini kuoli vaan se että tänä kesänä näin yhen tyypin joka näytti identtiseltä mun kaverin kanssa. Siinä on mun itsetuhoisuuden syy.
Toinen ihminen voi parantaa toisen vain hetkellisesti, mutta lopullinen parantuminen on henkilöstä itsestään kiinni.
Paraskeino on lähteä ulos tuulettumaan. Tiedän että se tuntuu ensin vastenmieliseltä ajatukselta, mutta se kannattaa. Lähde ulos elokuviin, tapaa kavereita ja juhli vähän. Tiedän että ensimmäinen ajatus on "en mä jaksa", "en mä halua", ala mennä jo siis! Ihmiset ympärillä saavat ajatuksesi muualle, ainakin hetkeksi.
Toiseksi avaudu jollekin. Puhuminen helpottaa aina, käsitelkää ajatuksiasi ja päätelmiäsi. Se helpotaa.
-Jos tahdot lentää, pystyt siihen.
Ei kannata kokeilla viiltelyä se ei ole oikea keino siihen jää koukkuun ja haluat vain koko ajan tehdä uusia jälkiä. Minä tiedän koska olen kokenut saman. Masennuin 13 vuotiaana kun äitini teki itsemurhan halusin kuolla. Viiltelin vedin viinaa, lääkkeitä ja päädyin sitten huumeisiinkiin. Sitten kun olin 15 olin niin huonossa kunnossa ensin jouduin lastenkotiin ja kun ne saivat tietää huumeista ja itsetuhoisuudestani joudun hoitoon siellä olin vuoden ja kun pääsin pois elämä tuntui vieläkin kamalammalta yritin itsemurhaa en onnistunut...Joiduin takaisin hoitoon ja sen jälkeen vieroitukseen. Mutta sitten tapasin pojan hän auttoi ymmärtämään miten ihanaa elämä on. Rakastuin ja saan kiittää että hän pelasti henkeni hän antoi minulle toivoa ja voimia lopetin huumeet ja viiltelyn. Hoitoon meneminen ei ole keino. Koita löytää elämästäsi hyviä asioita. Ole ystävien kanssa, käy elokuvissa ja pian elämä tuntuu paremmalta.
Mutta elä satuta itseäsi samalla satutat myös niitä jotka ovat lähellä sydäntäsi♥
Itekki viiltelen... Se vaa purkaa sitä pahaa oloo. Tiiän et ei kannata, mut en pysty lopettaa ja mistään terveydenhoitajasta EI OLE APUA! Ite jouduin juttelee, eikä se auttanu, vaa pahens. Onneks miul on ihanii ystävii, joiden avulla pystysin ehkä lopettamaan. Ehkä kaikki muuttuu paremmaks.