Miten voikaan näin paljon sattua kun rakastuu.
Olen rakastunut todella ihanaan mieheen.
Hän on joka suhteessa täydellinen ainakin minusta tuntuu sellaiselta nyt.
Haluaisin sanoa tämän hänelle suoraan kasvotusten mutta ei ole minulla nyt mahdollisuutta siihen, joten puran sen tänne. Koska sattuu liikaa.
Toivon, että hän lukee tämän.
Hän on kuin palapelin toinen puolisko minulle.
minä vain
Olen rakastunut todella ihanaan mieheen.
Hän on joka suhteessa täydellinen ainakin minusta tuntuu sellaiselta nyt.
Haluaisin sanoa tämän hänelle suoraan kasvotusten mutta ei ole minulla nyt mahdollisuutta siihen, joten puran sen tänne. Koska sattuu liikaa.
Toivon, että hän lukee tämän.
Hän on kuin palapelin toinen puolisko minulle.
minä vain
Vastaukset 13
Vanhimmat
Rakkaus erehtyy, jos pitää toista täydellisenä...
sama fiilis, mikset sano sitä hänelle?!
mahdollisuutta siihen nyt.
Miksei ole mahdollisuutta? Onko palapelin puoliskosi laittanut linjat poikki?
Mikään ei ole mahdotonta, antaa palaa vaan.
Ainakin oma olosi paranee kun saat purettua tunteesi ja kerrottua hänelle asian.
Rakkaus on patoutunutta tuskaa, kunnes voi jakaa sen:)
Pitää paikkansa.
Sitten kun tulee tilaisuus siihen.
Ällä odota liian kauan!
Nainen, jota rakastan teki valintansa ja sitoi itsensä omien sanojensa mukaan kolmeksi vuodeksi vanhaan liittoonsa, jossa on turvaa muutei rakkautta. Itse tiedän ketä rakastan, mutta en voi jäädä odotttamaan jotain, joka ei ehkä koskaan realisoidu. Haen vaimoksi hyvää kaveria ja tiedän vielä sellaisen löytäväni - rakkaudesta ei niin väliä kaiken tämän jälkeen.
Jos todella rakastat, niin kerro se, vaikka tulevaisuus olisikin epävarmaa.
Mies, joka ei ainoastaan tiedä mitä tahtoo, vaan tunnistaa myös omat tunteensa ja osaa ilmaista asian vielä sanoin..... Wau!
Älä luovuta, rakkautesi voi vielä löytyä jostain toisesta naisesta. Rakkauden löytäminen on harvinaista, mutta ei onneksi rajoitu vain yhteen ihmiseen, esiintyy vain eri muodoissa eri ihmisissä.
Ja elämä jatkuuuuuuuu.......
Hyvä hyvä. Tuon kun moni muukin tajuais. Että rakkaus voi kohdistua moneen ihmiseen eri tavoin. Jotenkin minusta "rakastan vain sinua" on hirveän lohduton sanonta. Koko elämä yhden ihmisen varassa.
Olen nelikymppinen, joten jotain on tullut nähtyä ja opittua. Tosin ensimmäinen kerta kun rakastuin oli vasta reilut pari vuotta sitten. Sitä ennen ehdin olla naimisissa pitkään ja parhaimmillaan tuossa liitossa varmaan rakastin vaimoani. Kaiken hässäkän jälkeen olen tavannut yhden naisen, josta olen välittänyt ja tiedän että tuo olisi voinut toisissa olosuhteissa kasvaa rakkaudeksi.
Eli minusta rakkautta on erilaista: pitää - välitttää - rakastaa - olla rakastunut. Olen kerran tuntenut tuon viimeksimainitun tunteen ja olen ikuisesti kiitollinen siitä Hänelle. Uskon kuitenkin seuraavan suhteeni olevan välittää - rakastaa osastoa, koska en varmaankaan avaudu enää täydellisesti.
Itseasiassa tuollainen välittää osaston tunne tuli vastaan, mutta siinä sattui olemaan liian paljon asioita molemmilla niin, että se olisi voinut kasvaa edes suhteeksi tai seurusteluksi, joten jatkamme ystävinä. Hän kuitenkin osoitti minulle, että tulevaisuutta on.
Minusta asia on ennemmin niin, että ensin ihastuu, sitten rakastuu ja vasta viimeisenä rakastaa. Rakastumisia voi sattua usein, vain muutamaa ihmistä elämässään voi aidosti rakastaa. Siis rakastaminen on rakastumista ehdottomasti voimakkaampi tunne..
Olen tuon oman luokitteluni kannalla. Olen joskus ihastunut, joten tiedän tunteen. Olen kasvanut rakastamaan kauan sitten naista, joka oli "hyvä kaveri". Kun tunsin ensimmäistä kertaa miten "olla rakastunut", se vain jysähti. Varoittamatta ja varkain nurkan takaa iski tunne, jollaista en edes voinut kuvitella.
Totta kai tiedän, että tuo tunne haalistuu aikanaan ja kypsyy lähelle "rakastamista". Lähtökohtien ero vain oli niin iso ja selvä myös ihastumiseen.
Kaikki loppui meistä riippumattomista syistä, joten pahinta tässä on, että sellaista normaalia liudentumista ei tapahtunut. Kaikki poikki kerralla ilman, että itse olisimme siihen voineet vaikuttaa. Tiedän, miltä tuntuu tavata ihastusta yli kahdenkymmenen vuoden takaa. Käymme aina silloin tällöin kahvilla vaihtamassa kuulumisia. Eivät ne syyt, miksi häneen aikoinaan ihastuin, ole mihinkään hävinneet. Elämäntilanteet vain nyt ovat toiset.
Pystyn yllämainittuun tunteeseen vertaamaan rakastumistani ja pelkään todella hetkeä, jolloin taas tapaamme. Sen vuoksi, vaikka haenkin naista josta välittää ja jonka tunteen toivon joskus kasvavan rakkaudeksi, niin tiedän tarvitsevani aika hyvän paketin kaiken kaikkiaan, jotta se kestää jälleen näkemisen elämäni naisen kanssa. Tiedän suurinpiirtein mitä haluan.
Naisen, johon olen rakastunut, viimeiset sanat minulle olivat: "julkisivu pitää". Uskon ja toivon, että se julkisivu pitää, kunhan minulla on toimiva suhde ja kenties vähän pesueen lisäystä. Tiedän hänen tuossa tapauksessa pysyvän poissa näkyvistä ja silloin itsellä on paljon helpompaa. Elää ja oppia rakastamaan jotakuta josta välittää.