Taidekoululaiset vs itsenäiset taiteilijat

Minua on pistänyt mietityttämään taidealalle kouluttautuvat vs itsenäisesti oppineet nuoret maalarit ja taiteilijat. Opiskelen itse taidetta kolmatta vuotta ja tiedän monia jotka ovat menestyneet paljon paremmin itsenäisenä taiteilijana menemättä sen kummemmin taidekouluihin. Ovat päässeet mm. nuorten taidepajoille, kulttuuriseuroihin ja taideyrityksiin töihin kouluttautumatta juuri mihinkään ja maalaavat ällistyttävän hyviä tauluja: juuri sellaisia mitkä nyky-yleisöä kiinnostavat ja joita kaikki haluaisivat ostaa. He ovat mielenkiintoisia, inspiroivia ja positiivisia ihmisiä, ovat mukana työelämässä ja ovat paljon sosiaalisempia kuin monet taideopiskelijat. Monet ovat elelleet sossulla vain jonkin aikaa ja sitten ilman mitään peruskoulua kummempaa koulutusta ovat silti juuri tuon taidelahjan ansiosta saaneet heti jostain töitä. Ja jos totta puhutaan niin eivätpä taidekoululaisten työt niin ihmeellisiä olekkaan, suurin osa on vielä henkisesti keskenkasvuisia jotka piirtelevät mangaa tai liian käsittämättömiä tai vanhanaikaisia aiheita jotka eivät juuri paljoa huomiota töillään saa. On sitten vähän pistänyt katkerasti miettimään että ovatko minä ja lähes kaikki muutkin taideopiskelijat lähteneet opiskelemaan tätä alaa aivan turhaan? Itsenäisesti oppineiden töitä arvostetaan paljon enemmän kuin valmistuneiden taidekoululaisten. He tietävät mitkä aiheet ihmisiä kiinnostavat, tekevät tilaustöitä tilaustöiden jälkeen ja rahaa tulee. Koulutustani on usein kritisoitu ja sanottu että se on joko jatkokoulutus, alanvaihto tai työttömyys itselläni vaihtoehtoina koulun loputtua. Kuulostan ehkä katkeran kateelliselta luuserilta mutta joskus tämän yhteiskunnan arvoja ja ihmisten meininkiä työ- ja koulutuselämässä on vaikea ymmärtää. En edes koe tutkinnostani olevan juuri mitään hyötyä, jos vaihdan alaa ja jään ikuisesti kateelliseksi muille menestyville taiteilijoille ja itselleni että petin unelmani, - mutta jos jään alalle ja yritän hakea papereillani töitä jään köyhääkin köyhemmäksi todennäköisesti ja minulle naureskellaan että olen vain toivoton haaveilija joka ei ymmärrä mitään todellisesta työelämän realiteeteista. Olisi pitänyt heti peruskoulusta mennä suoraan oikean ammatin opiskeluun niin minulla olisi jo lupaavamman koulutuksen paperit ja silti taidelahjat tallella. Niin sitä nuorena kuvittelee että vanhenee kuin viini ja että ikuisesti on aikaa ja mielenterveyttä opiskella ja töitä tehdä, vaan kun ei ole.