niin paljon kahdessa vuodessa. Sinulle ei olisi koskaan pitänyt käydä niin. Kohtasit ongelman, joka oli sinulle liian vaikea.
Olet muuttunut
Tunnistat itsesi
12369
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
kyllä on enimmäkseen ollut yhtä ongelmaa...
Mikä on ongelma?
parempaan suuntaan tai se on ollut vain luonnollista kehityskulkua ei niinkään radikaalia muutosta. en nyt oikein tiedä tiedätkö mistä puhut mutta tuskin olikan mulle.
ylös vai alaspäin?
Säähän sen paremmin tiedät sitten.
Tämä on niin perinteistä Suomessa. Esimerkiksi itse en juuri omasta elämästäni kenellekään "huutele", mutta silti aina joku muka tietää minun paremmin, millaista elämää elän jne. Kertoo juuri siitä, kuinka pientä on tämä elämä täällä Suomessa. Onneksi pääsen pian ulkomaille, siellä ei ole kenelläkään aikaa miettiä miten elämääni elän,koska he tajuavat, että se on vai minun elämä.,,
No ei tosta kyllä tunnista itseään :D Paitsi, sen että kuvaus sopii itseeni, mutta loppuosa mietityttää. Ja kuinkahan monelle suomalaiselle tuo kuvaus oikein sopii. "Tunnistat itsesi" hahahahah.
Hänellä on asiat ilmeisen huonosti.
Noin paljon vaivaa näkee, niin muutoksen pitää olla erityisen huono asia. Ja sitten mietimme kenen kannalta huono.
Heräsin hirveään mielitekoon ja tätä on kestänyt vuosia. Huomaan muutoksen itsessäni. Menin ihastumaan ... vai mitä lie..vielä varattuna täysin mahdottomaan tapaukseen.
Aina oon ihmetellyt ihmisiä kun ne kysyy " mitä mä teen" ikäänkuin ei yhtään omaa ratkaisua löytyisi päästä. Nyt melkein tekis mieli kysyä, mutta en kysy.
Sydämessä vai onko vaan mielessä ..tuo mies " tuntuu" niin hyvälle. Ikänä ei tule oleman mitään muuta kuin tämä ikuinen riutuminen, joka joskus tuntuu itsestänikin hullun hommalta. Voi että.. mä yritän elää niin kuin ei mitään .., vähän vaikeeta on kun hän on mielessä. En meinaa lukea yhtäkään " terävää vastausta" koska mikään ei niistä ei kuitenkaan kelpaa mulle.
Jospa nyt tämän sanottuani yritän nukkua aamuun.
Heräsin hirveään mielitekoon ja tätä on kestänyt vuosia. Huomaan muutoksen itsessäni. Menin ihastumaan ... vai mitä lie..vielä varattuna täysin mahdottomaan tapaukseen.
Aina oon ihmetellyt ihmisiä kun ne kysyy " mitä mä teen" ikäänkuin ei yhtään omaa ratkaisua löytyisi päästä. Nyt melkein tekis mieli kysyä, mutta en kysy.
Sydämessä vai onko vaan mielessä ..tuo mies " tuntuu" niin hyvälle. Ikänä ei tule oleman mitään muuta kuin tämä ikuinen riutuminen, joka joskus tuntuu itsestänikin hullun hommalta. Voi että.. mä yritän elää niin kuin ei mitään .., vähän vaikeeta on kun hän on mielessä. En meinaa lukea yhtäkään " terävää vastausta" koska mikään ei niistä ei kuitenkaan kelpaa mulle.
Jospa nyt tämän sanottuani yritän nukkua aamuun.
Niin olen, satua odotan ;)
Pakko uskoa vinkit. oon olllu satussa kiinni, onneks on ajellu ohi ja muutenkin moni seikka liittyy satuun