Tämä runo on alunperin kirjoitettu lyriikaksi. Aiheena on viha, pahuus, sota, julmuus, toivottomuus, katkeruus ja niiden jatkuminen sukupolvelta toiselle, sekä tunteiden ristiriita.
Runoa ei ole kirjoitettu kenellekään yksittäiselle ihmiselle vihan tai katkeruuden vallassa, vaan yrityksenä, synkkänä ja ahdistavana matkana, sodissa julmuuksia tekevien mielenmaisemaan ja kalpeana kuvauksena siitä, millaisena sen kuvittelen heille avautuvan.
Jonkinlaisena oppaana tällä synkeällä matkalla olivat Balkanin sotaan ja Afrikan eri maiden kansanmurhiin osallistuneiden sotilaiden ja heidän komentajiensa haastattelut, kirjoitelmat ja muistelmat, sekä dokumentit näistä tapahtumista.
Surujen siittäjä
I
Alta
hallan nuoleman niityn
silmästä
usvan peittämän suon
minä tulen.
Sydämestä
sakean polttavan savun
pyörteistä
mustana vellovan veden
minä tulen.
Tuhkasta
hävityn sodan häpeän
kohdusta
raa'asti raiskatun lesken
minä tulen
II
Sinne saattajatta saavun
missä
pellot eivät satoa kanna
missä
toivo on suon silmään syötetty
Sinne saattajatta saavun
missä
katkera savu keuhkoja raastaa
missä
joen kita venhon nielee
Sinne saattajatta saavun
missä
hävinneet eivät armoa koe
missä
äidit häpeässä lapsensa hautaavat
III
Siellä
minä teille
käteni ojennan
ja
sylini avaan
Siellä
minä kanssanne
tuskaanne kärsin
ja
veriset kyyneleet vuodatan
IV
Enkä ole muuta vailla
kuin
nälkänne syötäväkseni
epätoivonne valokseni
tuskanne nautinnokseni
menetyksenne saatavikseni
koettelemuksenne voitokseni
häpeänne ylpeydekseni
V
Minä olen
ahneet hallayöt
suon pohjaton silmä
kuristava savu
petollinen pyörre
poltettu maa
kunnian viejä
Minä olen
armoton armahtajanne
surujenne siittäjä
Ja minä
vieraaksenne tulen
taloksi asetun
Ja te vielä kiitätte.
Weze s.a
Runoa ei ole kirjoitettu kenellekään yksittäiselle ihmiselle vihan tai katkeruuden vallassa, vaan yrityksenä, synkkänä ja ahdistavana matkana, sodissa julmuuksia tekevien mielenmaisemaan ja kalpeana kuvauksena siitä, millaisena sen kuvittelen heille avautuvan.
Jonkinlaisena oppaana tällä synkeällä matkalla olivat Balkanin sotaan ja Afrikan eri maiden kansanmurhiin osallistuneiden sotilaiden ja heidän komentajiensa haastattelut, kirjoitelmat ja muistelmat, sekä dokumentit näistä tapahtumista.
Surujen siittäjä
I
Alta
hallan nuoleman niityn
silmästä
usvan peittämän suon
minä tulen.
Sydämestä
sakean polttavan savun
pyörteistä
mustana vellovan veden
minä tulen.
Tuhkasta
hävityn sodan häpeän
kohdusta
raa'asti raiskatun lesken
minä tulen
II
Sinne saattajatta saavun
missä
pellot eivät satoa kanna
missä
toivo on suon silmään syötetty
Sinne saattajatta saavun
missä
katkera savu keuhkoja raastaa
missä
joen kita venhon nielee
Sinne saattajatta saavun
missä
hävinneet eivät armoa koe
missä
äidit häpeässä lapsensa hautaavat
III
Siellä
minä teille
käteni ojennan
ja
sylini avaan
Siellä
minä kanssanne
tuskaanne kärsin
ja
veriset kyyneleet vuodatan
IV
Enkä ole muuta vailla
kuin
nälkänne syötäväkseni
epätoivonne valokseni
tuskanne nautinnokseni
menetyksenne saatavikseni
koettelemuksenne voitokseni
häpeänne ylpeydekseni
V
Minä olen
ahneet hallayöt
suon pohjaton silmä
kuristava savu
petollinen pyörre
poltettu maa
kunnian viejä
Minä olen
armoton armahtajanne
surujenne siittäjä
Ja minä
vieraaksenne tulen
taloksi asetun
Ja te vielä kiitätte.
Weze s.a
Vastaukset 1
Vanhimmat
Todella hieno runo. Näettekö te muut tämän runon syvyyden ?