Mieheni on erittäin jyrkästi lasta vastaan. Hänellä on kaksi aikuista lasta entisestä avioliitosta, minulla lapsia ei ole. Mieheni tulee hyvin lastensa kanssa toimeen samoin kuin ystävieni pienten lasten kanssa. Hän rakastaa lapsia. Mutta minun kanssani hän ei lasta halua. Olen surullinen ja vihainen siitä, että yhteiselämämme ei hänen mielestään ole sen arvoista, että siitä kannattaisi pitää kiinni. Samoin olen surullinen kun hän ei halua kokea perhe-elämää kanssani. Kompromissia ei lastenteossa valitettavasti ole.
Nyt olemme tilanteessa, jossa ei ole muuta vaihtoehtoa kuin ero. Minä haluaisin olla hänen kanssaan mutta hän ei suostu edes ajattelemaan tilannetta, että luopuisin omasta lapsesta hänen vuokseen. Olen yrittänyt puhua hänelle, etten halua lähteä suhteestamme, koska rakastan häntä, enkä halua löytää ketään toista mutta mikään ei auta. Hän ei saa päästään tätä ongelmaa. Olen yrittänyt pyytää, ettei asiasta koko ajan keskusteltaisi vaan annettaisiin asian olla hautumassa mutta hän nostaa asian jatkuvasti pöydälle. Ei kuulemma kannata puhua muista tulevaisuuden suunnitelmista tai suhteen jatkosta ennen kuin tämä asia on ratkaistu.
Ja ainoa ratkaisu on ero! Turha tässä hänen mielestään on tuhlata aikaa. Minusta hän juoksee oravanpyörässä eikä voi/osaa nähdä muuta kuin tämän ongelman ja siihen hänellä olevan valmiin ratkaisun. Ei väliä mitä minä yritän asiasta sanoa. Hän uhkailee johtimien katkaisulla, joka minusta on erittäin loukkaavaa.
Tilanne on ongelmallinen, koska olemme eronneet saman lapsiasian vuoksi jo aikaisemmin. Mitään muutosta ei keskusteluun ole tullut vaan se oli aikaisemmin aivan samanlaista. Erosta ei tullut mitään, kestimme sitä 3 kuukautta. Yhteen palatessamme toivoin, että hän olisi muuttanut mielensä mutta niin ei käynyt. Ja minulla on tunne, ettei ero kunnolla onnistuisi vieläkään, koska me rakastamme toisiamme. Tunteiden tappaminen väkisin ei onnistu vaatii vaan niin paljon voimia ja on minusta turhaa.
Miehelleni kävisi, jos minulla olisi toisen miehen lapsi kunhan hän itse ei joutuisi olemaan siitä päävastuussa. Itse en koskaan halua huijata häntä tulemalla vahingossa raskaaksi.
Nyt olemme tilanteessa, jossa ei ole muuta vaihtoehtoa kuin ero. Minä haluaisin olla hänen kanssaan mutta hän ei suostu edes ajattelemaan tilannetta, että luopuisin omasta lapsesta hänen vuokseen. Olen yrittänyt puhua hänelle, etten halua lähteä suhteestamme, koska rakastan häntä, enkä halua löytää ketään toista mutta mikään ei auta. Hän ei saa päästään tätä ongelmaa. Olen yrittänyt pyytää, ettei asiasta koko ajan keskusteltaisi vaan annettaisiin asian olla hautumassa mutta hän nostaa asian jatkuvasti pöydälle. Ei kuulemma kannata puhua muista tulevaisuuden suunnitelmista tai suhteen jatkosta ennen kuin tämä asia on ratkaistu.
Ja ainoa ratkaisu on ero! Turha tässä hänen mielestään on tuhlata aikaa. Minusta hän juoksee oravanpyörässä eikä voi/osaa nähdä muuta kuin tämän ongelman ja siihen hänellä olevan valmiin ratkaisun. Ei väliä mitä minä yritän asiasta sanoa. Hän uhkailee johtimien katkaisulla, joka minusta on erittäin loukkaavaa.
Tilanne on ongelmallinen, koska olemme eronneet saman lapsiasian vuoksi jo aikaisemmin. Mitään muutosta ei keskusteluun ole tullut vaan se oli aikaisemmin aivan samanlaista. Erosta ei tullut mitään, kestimme sitä 3 kuukautta. Yhteen palatessamme toivoin, että hän olisi muuttanut mielensä mutta niin ei käynyt. Ja minulla on tunne, ettei ero kunnolla onnistuisi vieläkään, koska me rakastamme toisiamme. Tunteiden tappaminen väkisin ei onnistu vaatii vaan niin paljon voimia ja on minusta turhaa.
Miehelleni kävisi, jos minulla olisi toisen miehen lapsi kunhan hän itse ei joutuisi olemaan siitä päävastuussa. Itse en koskaan halua huijata häntä tulemalla vahingossa raskaaksi.
Vastaukset 9
Vanhimmat
...lähinnä teillä molemmilla.
Tuon samanhan voisi miehesi kirjoittaa kääntäen osat vain niin, että ihmettelee onko hänen luovuttava suhteesta koska ei riitä naiselle ilman lasta.
Tuossa tilanteessa ei oikeita vastauksia ole siihen pitäisikö lapsi hankkia vai ei. Molemmilla on oma vastauksensa, ja jos kumpikin pitää siitä kiinni niin eipä siinä juuri voi eroamista välttää.
Sama asia minulla. Haluaisin lapsen, mutta mies ei - vielä. Mutta tätä vielää olen kuullut jo 5 vuotta. Suunnittelen suhteesta lähtemistä, mutta kun rakastan silti niin kovasti. En tosiaan tiedä mitä tekisin. Minkä ikäinen sinä olet? Tikittääkö kello? Minä olen 31, ja sen takia en jaksaisi enää millään odottaa, että miehen mieli kääntyisi.
täälläkin. Minä kohta 33 ja viitisen vuotta ihmeen odottelua takana. Nyt luovuttamisvaihe jo päällä, ei jaksa enää kiusata itseään!Vaikeita tilanteita ja kamalia päätöksiä tehdä. Minut sai havahtumaan päätökseen tuttavani joka kertoi, että hän myös odotteli miehen päätöstä ja yhtäkkiä lapsentekoaika vaan lipui huomaamatta ohi.Olen kauhulla miettinyt myös sitä vaihtoehtoa, että pysyisin mieheni kanssa ilman lapsia ja sitten päälle nelikymppisenä tulisikin ero ja kaikki uhraukset turhia. Voisi kummasti katkeroittaa. Mekin olemme jo kerran eronneet asian takia ja palanneet yhteen, ja nyt kaduttaa miksi ero ei voimut silloin onnistua. Nyt olisi jo toipunut , ehtinyt aloittaa uuden elämän ja olisi kenties äiti. Itse yritän muistaa Tommy Hellstenin hienon lauseen: saat sen mistä luovut. Perhettä en saa kuin luopumalla tästä nykyisestä, tutusta ja turvallisesta parisuhteesta.Voimia päätöksentekoon sinulle!
Toi on kyllä visainen ongelma.
Mutta se on ihan varmaa että kummankin pitää haluta sitä lasta.
Huijaaminen ei olisi reilua ketään kohtaan.
Ymmärrän hyvin miestäsi mutta myös sinua.
Voimia.
Lupaileeko miehesi sinulle, että vielä joskus mekin... Vai sanooko suoraan, että ei halua? Jos mun mies sanois suoraan,että ei halua, ois asia selvä. Mutta kun sanoo, että ensin naimisiin, ja talo ja sitten joskus.... Epäilyttää että kuinkahan kauan tuo kestää ja että milloin sillä on kaikki materia sitten kerättynä.
eli sanoo ettei voi tietää haluaako tulevaisuudessa vai ei. Että mitään halua isäksi ei ole ja että kai pitäisi olla joku vahva tunne että haluaa lapsen.Siinä mielessä hyvä mies, että rehellinen, ei lupaile tyhjiä. Miehet kai enempi ajelehtii eri elämäntilanteista toiseen, naiset haluaa suunnitella ja tehdä päätöksiä.Ehkäpä miehesi todella pitää tärkeänä tuota "oikeata" etenemisjärjestystä, että naimisiin talo, lapset. Meillä ei sellaisesta tietoakaan, talo on mutta siihen tyssäs.
Avasin tänään miehen kanssa jälleen kerran tämän vauva-aiheen. Kysyin mitä hän pelkää lapsen saannissa ja perusteluja että miten asia paranis tulevaisuudessa. Luulen, että sain sen edes vähän ajattelemaan. Yritin perustella miksi lapsen saanti yli 35-v ei olisi suotavaa. Riskiraskaus jne. (Olen itse sairaanhoitaja- terveydenhoitaja) Puhuin vaihdevuosista, ja että ne voi tulla jopa ennen 40v.
Mulla on tilanne täysin pöydällä. Sanoin nimittäin viikko sitten, että marraskuussa on tultava jonkinlainen selvyys asiaan, muuten tulee ero. Häät olis nimittäin ens heinäkuussa suunniteltuna, mutta en halua mennä naimisiin, jos en voi olla varma että mies haluaa lapsia parin vuoden sisään.
Mulla on asiassa vielä semmonen pointti, että asun ulkomailla. Miehen kotimaassa. Kamala ois palata takasin, ei sais omia kamojaankaan ku murto-osan mukaan. Auto täyteen vaan...
On tuo mies kyllä semmonen, että jos sitä ei hiosta, niin se ei ajattele asiaa yhtään. Ei ollu viikossa pohtinu minkäänlaisia ratkaisuja. 2 viikkoo ois vielä aikaa. Kamala ajatella, että ero tulisi, mutta katkeroituisin kyllä lapsettomanakin.
Miten sun päätöksen teko edistyy? Sun mies on kyllä selkeästi kielteinen. Tykkääkö hän edes yhtään lapsista? Onko toivoa, että hän muuttaisi mielensä? Muuten taitaa jäädä sullekin vaihtoehdoksi, etsiä sellaista jolla on samat unelmat. Kai niitä perhettä haluavia miehiäkin jossain on! Toivon minä.
Että mies haluaa vain keksiä hyvän tekosyyn jotta saa sinut jättämään itsensä. Haluaa siis erota mutta ei itse halua olla se jättävä osapuoli.
Voi olla että rakastaakin, mutta kokee kuitenkin suhteessa olevan jotain mitä ei halua eikä kestä.
Mielestäni on loukkaavampaa että ei suostu hankkimaan lasta toisen kanssa kuin että toinen väkisin haluaisi lapsen ja pitää sitä suhteen ehtona.
Kyllä minun mielestäni kumppani on valittava niin että molemmat ovat samaa mieltä lasten hankkimisesta, muuten siitä voi tulla lopun ikää kestävä katkeruuden aihe. Ja todennäköisesti tuleekin. Lapsen saaminen on niin sisäsyntyinen tarve monelle naiselle, että jos sellainen tarve on niin se on myös täytettävä.
Minun neuvoni on että annat miehelle vielä kerran mahdollisuuden valita ja sen jälkeen vain teet sen päätöksen että haluatko pelkän parisuhteen vai kokonaisen perheen!
Ja jos miehesi lupaa lapsen hankkia, niin varmista ettei käy niin kuin taannoisessa elokuvassa: Mies lupaa että tehdään lapsi ja menee sitten sterilointiin salaa.
Jos päätät jäädä suhteeseen siitäkin huolimatta, että mies ei lasta halua... niin sinun pitää unohtaa kaikki lapsihaaveet pysyvästi. Pystytkö siihen?????
Luulempas, että eroatte kuitenkin. Ko. asiasta tulee ikuinen tikku väliinne. Asia tulee aina säännöllisesti väliinne jonkun toisen riidan mukana.
Kun luontoäiti sulkee mahdollisuuden lapsen saantiin, sinusta tulee katkera, kun ajattelet minkä ikäinen lapsi sinulla saattaisi olla.
Miehesi on myös hieman omituinen, kun kiristää tälläisellä asialla. Luulen, että hän etsii vain tekosyytä eroon. Sellaista selkeää syytä.
Pakkaa vaan tavarasi ja muuta kotikonnuillesi. Mikäli teidät on tarkoitettu yhteen, kyllä te vielä olette yhdessä.