Jussi Valtonen sai Finlandian
mashiach
16203
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Kyllä. Hyvin taitavaa kirjoittamista. Malliesimerkki siitä, miten sivistynyt romaani voidaan kirjoittaa taiten. Pituus ei vaivannut minua, vaan tarinamaailman arkisuus, kielellinen taitavuus ja temaattinen johdonmukaisuus, kehittelu ja ristiriitaisten elementtien ratkaiseminen kiehtovalla tavalla toimii.
Hyväksi opiksi meille esikoisromaania tavoitteleville.
On hienoa, jos jotakuta kirja miellyttää. Minulle tuli tunne kuunneltuani kuvauksia kirjan sisällöstä', että nyt valittiin taas sellainen teos, joka nyt myy palkinnon voimalla, mutta joka unohtuu sinne samaan laariin, missä on jo nyt lukematon määrä lukemattomia Finlandia-voittajia.
Myös eräs toinen nimeltä mainitsematon kovasti hehkutettu tämän vuoden palkintoehdokas jäi puoliväliin. En jaksanut vaan jatkaa. Jos rakenne olisi ollut toisenlainen, niin olisin luultavasti lukenut sen varsin pikaisesti. Nyt silppu alkoi ärsyttää. Kirjan tarina sinänsä olisi ihan mielenkiintoinen.
Juuri näin. Meni yli horisontin iso osa siitäkin, mitä Hesari tänään voittajasta kirjoitti.
Jos tarkoitus oli vain valita teos, joka erottui muista, niin tämä kriteeri varmaankin täyttyi.
Pituudeksi romaaneille riittäisi pääsääntöisesti n. 300 sivua. Kun on pitempi, teksti, menee laverteluksi tai toisteluksi tai rakenteesta tulee vaikeasti hallittava. Eikä ihmiset jaksa lukea mitään tiiliskiviä.
Kyllä joskus menneinä vuosina Finlandia-voittajissa oli sellaisiakin, että tavallinen lukija ymmärsi, mitä luki. Sellaista tekstiä ei ilmeisesti enää kirjoiteta.
En ole ehtinyt lukea vielä.
Koskas täällä olisi jostain kirjasta tykätty? Ei koskaan varmaan. Kaikilla muilla on hengettömiä lauseita paitsi täällä kirjoittavilla :D
Onhan se ymmärrettävää, että jos täällä pyörivä porukka on Nobel-tasoa, niin Finlandia-palkittuja ei arvosteta.
En ole vielä lukenut, mutta aion lukea. Sinänsä ilahduttavaa, että voittajaksi ei valittu tätä suomalaisen tradition valtavirtaa, iänikuista kansankuvausta. Niitä on kirjoitettu jo aivan riittävästi. On uudenlaisen tekstin aika.
Milloin meillä on Finlandiavoittaja saanut voiton kansankuvauksella? Siis viimeisen noin 10 vuoden aikana?
Ja mitä on kansankuvaus? Heh. Täällä suomalaisen kirjallisuuden katsaukset ovat aina ihan omaa luokkaansa.
Vastauksena kysymykseesi koppasin Jyun Kopasta nämä kansankuvauksen luonnehdinnat:
- luonnon läheisyys niin ystävänä kuin vihollisenakin
- demokraattinen ihmiskäsitys
- tavallisen ihmisen merkityksen perusta on hänen oma käsityksensä ihmisarvostaan
- vaatimus yhteiskunnallisesta oikeudenmukaisuudesta
- päähenkilöt ovat individualistisia ja epäsosiaalisia
- huumorin ja realismin yhdistyminen
Lisäys, että "piirteet eivät toteudu puhtaina tarkasteltaessa yksittäisen kirjailijan tuotantoa".
Aivan. Kansankuvauksen käsite on niin laaja, että sillä voidaan tarkoittaa mitä tahansa suomalaisesta ihmisestä kirjoitettua kirjaa pl. scifi, fantasia, eläinfaabelit tai muu genrekirjallisuus. Informaatioarvo on nolla.
Aikoinaan muuan antiikin sananikkari - olikohan nimeltään Aisopos - kirjoitteli muutaman faabelin, elävät edelleen. Samaa tuskin voi sanoa suomalaisesta kansankuvauksesta parin tuhannen vuoden kuluttua. Kansankuvaus on ollut aikoinaan paikallaan. Sen loputon papukaijatoisto saisi Suomessa kuitenkin jo loppua. Eikä ainakaan pokaaleita sellaisille.
Noin kuudes miljardi kerta kuin luen tällaista tältä palstalta (papukaijatoistosta puheenollen).
Kansankuvaus-käsitteen käyttö on käsittääkseni jossain määrin vakiintunutta, vaikka face-value onkin merkitykseltään sinänsä laaja. Vakiintuneesta käytöstä esim. Laitisen Suomen kirjallisuuden historiassa. Terminus tekhnicus. Voisi jokin toinen termi parempi olla, mutta minusta tuo kuvaa hyvin tätä Kivi-Lehtonen-Linna-Salama jne. jne. jatkumoa. Miksi Suomessa ei ole kirjoitettu enemmän esim. Volter Kilven Alastalon salissa -teoksen tai Diktoniuksen Janne Kuution vanavedessä? Vallalla on ollut realistinen (realismin huumorin avoliitto) kerrontatraditio. Iso selitys löytyy varovaisista kustantajista. Mitään erikoisen omaperäistä ei haluta julki taloudellisista syistä. Tasapaksu kansankuvausharmaus sopii myös hyvin suomalaiseen harmauteen ja ilottomuuteen. Oman kirjallisuuskäsitykseni näkökulmasta se on kuitenkin huonoa, velttoa ja mielikuvituksetonta. Tylsää. Siispä pokaalit toisaalle.
Finlandian ratkaisee yhden henkilön maku. En ole lukenut tämän vuoden palkittua, mutta sehän kuulemma juuri poikkeaa valtavirran tarjonnasta moniaineksisuudellaan.
Runeberg-palkinnon raati on mielestäni useana vuonna nostanut esille erilaisia, vähemmän tunnettuja kirjailijoita. Se on mielestäni kirjallisuuden kannalta hyvä. Kun aina palkitaan samoja kirjailijoita, yleisökin kyllästyy.
Minusta oli hyvä kirja suomalaiseksi. Kaataa Raittiset ja Pulkkiset ja Ketut mennen tullen. Kerrankin kirja jossa jotain näkemyksen tapaista, visiointia eikä vain paikkojen ja nippelitiedon luettelointia, niinkuin moni viimeaikainen suomalainen ns. parempi romaani vaikuttaa olevan. Jonkin verran rakennellulta tämäkin vaikutti, mutta sepä näyttää olevan trendi kaikkialla maailmassa nykyään.