Eli tilanne on se, että lapsen isä on oman kyvyttömyytensä takia menettänyt huoltajuuden jo aikaa sitten. Tapaa lasta epäsäännöllisesti, ehkä kerran kuussa, joskus ei sitäkään. Ihan miten sattuu muistamaan (tai on joku syy esittää jollekin "hyvää" isää.) No, huoltajuutta isällä ei siis ole. Sen myötä sellainen turhanpäiväinen häiriköinti on vähentynyt. Onneksi. Kohtuullisen rauhallinen tilanne siis.
Lapsella on jo vuosia ollut isäpuoli, ihan 1-vuotiaasta asti. Isäpuoli on lapselle enemmän isä, kuin mitä biologinen isä on koskaan halunnut olla. Isäpuoli on myös biologinen isä lapsipuolen sisaruksille.
Mietin että jos mieheni, eli lapsen isäpuoli, saisi myös huoltajan oikeudet, niin miten se tapahtuu? Tai mahdollisesti perheen sisäinen adobtio? Isäpuoli on halukas kumpaan tahansa. Hän on pitkään huolehtinut lapsesta tasapuolisesti toisena aikuisena lapsen elämässä, ja rakastaa lasta kuin omaansa.
Sitten se, että miten se vaikuttaa lapsen biologisen isän velvollisuuksiin. Eli jos lapsella olisi jo kaksi huoltajaa (äiti ja isäpuoli), niin maksaako isä silti edelleen elareita, vai loppuuko siihen isän elatusvelvollisuus, jos on toinen huoltaja ja/tai adobtiovanhempi?
Me pärjäisimme jokseenkin (tiukemmin) ilman sitä elariakin, mutta en halua päästää lapsen isää kuin koira veräjästä joka hemmetin hommassa. Oma lapsi kun ei tunnu kiinnostavan, vaikka on jaksanut kiusata vuosia. Hän maksaa n. 150e/kk, eli ei mitään kohtuutonta elaria.
Elari ei ratkaise sitä, haemmeko puolisolleni huoltajuutta tms, mutta kiinnostaa periaatteena. Muutenkin kuulisin aiheesta lisää infoa mielelläni. Senkin takia, että puolisoni haluaa lapsen olevan perinnön suhteen tasa-arvoinen muihin lapsiin nähden sitten aikanaan, joten adobtio auttaisi siihen. (Lapsen biologiselta isältä tuskin tulee perintöä jäämään.)
Lapsella on jo vuosia ollut isäpuoli, ihan 1-vuotiaasta asti. Isäpuoli on lapselle enemmän isä, kuin mitä biologinen isä on koskaan halunnut olla. Isäpuoli on myös biologinen isä lapsipuolen sisaruksille.
Mietin että jos mieheni, eli lapsen isäpuoli, saisi myös huoltajan oikeudet, niin miten se tapahtuu? Tai mahdollisesti perheen sisäinen adobtio? Isäpuoli on halukas kumpaan tahansa. Hän on pitkään huolehtinut lapsesta tasapuolisesti toisena aikuisena lapsen elämässä, ja rakastaa lasta kuin omaansa.
Sitten se, että miten se vaikuttaa lapsen biologisen isän velvollisuuksiin. Eli jos lapsella olisi jo kaksi huoltajaa (äiti ja isäpuoli), niin maksaako isä silti edelleen elareita, vai loppuuko siihen isän elatusvelvollisuus, jos on toinen huoltaja ja/tai adobtiovanhempi?
Me pärjäisimme jokseenkin (tiukemmin) ilman sitä elariakin, mutta en halua päästää lapsen isää kuin koira veräjästä joka hemmetin hommassa. Oma lapsi kun ei tunnu kiinnostavan, vaikka on jaksanut kiusata vuosia. Hän maksaa n. 150e/kk, eli ei mitään kohtuutonta elaria.
Elari ei ratkaise sitä, haemmeko puolisolleni huoltajuutta tms, mutta kiinnostaa periaatteena. Muutenkin kuulisin aiheesta lisää infoa mielelläni. Senkin takia, että puolisoni haluaa lapsen olevan perinnön suhteen tasa-arvoinen muihin lapsiin nähden sitten aikanaan, joten adobtio auttaisi siihen. (Lapsen biologiselta isältä tuskin tulee perintöä jäämään.)
Vastaukset 29
Vanhimmat
Hienoa että lapsellasi on tuollainen isäpuoli, joka oikeasti on ottanut "siipiensä suojaan."
ei elareita tipu... olisi kannattanut miettiä sotketaanko kuvioon vieras mies,
joka ei lapsen isä eikä oikeutta puuttua lapsen elämään..
Lastenvalvojan luulisi tietävän?
Ex-isä ei maksa elatusmaksuja adoption jälkeen- hänellä ei ole mitään oikeuksia tai velvollisuuksia lapsen suhteen, jos tähän ratkaisuun päädytään.
Ei isältä esimerkiksi tapaamisoikeutta pois oteta, vaikka joku lapsen adobtoisikin. Näin olen ymmärtänyt. Ja eihän huoltajuudella ja tapaamisoikeudellakaan ole tekemistä keskenään. Elatusvelvollisuudesta en sitten tiedä...
Vieraannuttaja äiti taas vallassa. Miksi ihmeessä pitäisi toisen miehen adoptoida lapsi. Vaikka isä näkee lasta harvoin, on sekin parempi kuin ei ollenkaan. Lapselle se oma isä on aina se tärkein, vaikka harvoin elämässä olisikin mukana. t. nainen, joka nähnyt isäänsä lapsuusaikana vähän
kun äidillä yksinhuolto miksei sitä isää kiinnosta; ihan sairasta porukkaa..
lapsella on elossa kaksi biologista vanhempaa eli tällöin kuuluu olla mys
kaksi huoltajaa...vieraannuttaja äidit ja viranomaiset kuriin; aivan sairasta
..kyllä yksinhuoltauudet loppuu kun laitetaan laki, ettei elatusvelvollisuutta
ilman yhteishuoltoa ja kunnon laajoja tapaamisoikeuksia.
Isä oli menettänyt huoltajuuden omien töppäilyjen seurauksena.
kusipäisen äidin ja viranomaisten lapen edun ja oikeuksien vastaisen menettelyn
ja töpäilyjen vuoksi :)
Hymiöstä päätellen se oli sinusta hauskaa.
Ihan sama mitä isä on töppäillyt mutta lapsella on OIKEUS biologiseen isäänsä, eli nähdä häntä. Hän on tämän lapsi vaikka sinä kuinka vihaisit häntä. Isäpuoli tulee aina olemaan vain isäpuol vaikka hyvä semmoinen olisi.
Hei. Olen siis aloittaja ja täsmennän. Ei ole mitään tarkoitusta ottaa tapaamisoikeutta pois lapsen biologiselta isältä. Hän saa nähdä lasta, kun siihen kiinnostusta on, ja tapaamisesta on sovittu. Tähän asiaan emme ole muutosta hakemassa. Lapsen biologinen isä siis pysyisi lapsen elämässä ihan yhtä paljon (vähän...) kuin tähänkin saakka.
Ja jos kiinnostaa tietää, vaikka sillä nyt alkuperäisen asiani kanssa ei tekemistä olekaan, niin isän töppäilyjä ovat mm: lapsen jättäminen yksin minun oveni luokse 1-vuoden ikäisenä. Minun kotiini luvatta tunkeutuminen (siis jo useampi vuosi sitten) lukuisia kertoja. Sekä henkistä että fyysistä väkivaltaa minua kohtaan. Tarhan henkilökunnan häiriköinti ja henkinen väkivalta heitä kohtaan. Ajoittainen "katoaminen" mitään lapselle ilmoittamatta esimerkiksi 3 kuukaudeksi. Perättömien juttujen levittäminen jne. Sekä liuta asioita, joita en viitsi mainita, jotta sekä minun että muiden asianosaisten yksityisyyden suoja pysyy julkisella palstalla. MUTTA isä on siis saanut aina tavata lasta tapaamissopimuksen mukaisesti, mutta on tavannut vain murto-osan siitä. Siis ihan isän omasta päätöksestä.
Minä en ole koskaan puhunut lapselle pahaa hänen biologisesta isästään.
Syy miksi haluaisimme puolisolleni huoltajuuden on mm. se, että hänellekin helpottuu käytännön asioiden hoito. Minä olen kuitenkin joskus reissussa esim töiden ym takia, ja mieheni on lastemme kanssa kotosalla. Yms. Ja koska hän on ollut lähes aina läsnä lapsen elämässä, en näe syytä, miksi hänelle ei sellainen oikeus kuuluisi.
Toisekseen on se perintöasia... Eli adobtion kautta myös tämä esikoiseni olisi perinnön suhteen tasa-arvoinen sisaruksiinsa nähden. Vaikka toivon mukaan emme vielä pitkään aikaan kuole, mutta joskus kuitenkin. Asia olisi hyvä hoitaa kuntoon. Onhan se jonain päinävä hyvin ikävää, jos yksi lapsista saa perintöä vähemmän... Se jos joku, olisi lasta kohtaan väärin.
Niin vastaan suoraan sinullekin. Siis ymmärsit jotenkin väärin. Tarkoitus ei ole ottaa tapaamisoikeutta pois. Siihen asiaan emme ole vaikuttamassa. Lapsen biologinen isä saisi olla aina yhtä paljon tai vähän lapsen kanssa, kuin mitä on halunnut olla tähänkin asti. Tarkoitus olisi vain saada lapsi tasa-arvoiseksi esimerkiksi perintöasioissa sisarustensa kanssa, sekä helpottaa puolisoni arjen roolia, koska minä en ole työni vuoksi aina paikalla.
Ymmärrän että olet itse nähnyt isääsi vain vähän lapsuusaikana. Syitä siihen en tiedä. Mutta vaikka sinulle se biologinen isä olisi ollut tärkein, niin toivon että ymmärrät, ettei niin läheskään aina ole. Joskus on, joskus ei. Lapseni tapauksessa on hyvin selvää, että "Iskä" on hänelle tärkeämpi kuin "isä". (Hän itse erottelee biologisen isän isäksi, ja isäpuolen iskäksi.)
Lapseni on asunut isäpuolen kanssa jo 1-vuotiaasta asti, ja tuntenut jo ennen sitä. Hän ei tiedä aikaa, ettei tuo isäpuoli olisi ollut toinen hänen kasvattajistaan. Isäpuoli myös hoisi tuota lasta kotona ollessaan vanhempainvapaalla yhden lapsemme kanssa kolmisen kuukautta. Lapseni on siis hyvin kiintynyt isäpuoleen, vaikka heillä ei biologista sidettä olekaan. Nyt lapsi on ollut jo useamman vuoden koululainen.
Lapsi itse olisi omien sanojensa mukaan halunnut vaihtaa isää joskus eskari-ikäisenä... Siinä hyvä esimerkki siitä, miten vähän omaa isäänsä arvostaa. Ja ei, minä tai puolisoni emme ole vieraannuttaneet, emme ole puhuneet isästä pahaa tms. Isä itse on tasapainoton, ja lapsi on oppinut isää vähän pelkäämään ja vieroksumaan. Tapaamisiin lähtee kyllä, mutta lähinnä vain siksi, että tapaa silloin isänsä luona muita itselleen tärkeitä ihmisiä. (Se on hyvä juttu, ja siksikin haluan tapaamisten aina jatkuvan.)
Lisäksi haluaisin taata sen, että jos minulle jostain syystä jotain tapahtuisi, niin huoltajana pysyisi puolisoni. Lasta ei siis riistettäisi pois omasta kodistaan, ja pois omien sisarustensa luota. Hän saisi kasvaa "iskänsä" ja sisarustensa kanssa, turvassa. Ja saisi tavata isäänsä samalla tavalla kuin ennenkin, isän kyvykkyyden mukaan.
Voitte tietysti antaa lapsen biologisen isän tavata lasta ihan niin paljon kuin haluatte, vaikka isäpuoli hänet adoptoisikin, mutta se on ihan vanhempien välinen sopimus, jonka tietty voi tehdä myös kirjallisesti. Adoptioon tarvitaan myös lapsen biologisen isän suostumus, koska se vie häneltä oikeuden tai päätäntävallan lapsen suhteen. Adoption jälkeen isäpuolella on lapseen yhtäläinen elatusvelvollisuus kuin muihinkin lapsiinsa vaikka tulisi ero, ei tämä elatusvelvollisuus lopu, joten se on loppuelämän sitoumus. Mahollisessa erotilanteessa adoptioisällä on sama tapaamisoikeus kuin lapsen biologisella isällä tai adoptioisästä voi myös tulla lapsen lähihuoltaja.
Tämä on tiedossa, että adobtion jälkeen isäpuolella olisi esim eronkin sattuessa oikeudet ja velvollisuudet suhteessa lapseen. Tai vaikka minun kuollessa isäpuolesta jäisi se huoltaja, ja lapsi asuisi hänen kanssaan. Tai isäpuolen kuollessa perintöasioissa. Niin juuri haluammekin olevan.
Käytännössä isäpuolella on jo vuosia ollut huoltajan oikeudet, siis arjessa. Hän on osallistunut kasvatukseen, tarhan ja koulun keskusteluihin, hoitanut lääkärikäyntejä yms... Lapsi on hänelle omien biologisten lastensa veroinen.
Se on hankalampi juttu, että adobtioon tarvitaan biologisen isän lupa, vaikka hän ei ole huoltaja... Jospa vapautus elatusmaksuista saisi isän suostumaan, kun on niin pihi mies. Ja siis aiemmin kommentoineille toistan, tapaamisoikeuksia emme häneltä pois ottaisi.
lapset varmasti aikuisena kiittää viedessäsi heiltä oman isän vieraannuttamalla ja manipuloimalla narsistina:)
Ensinnäkin kyseessä on vain yksi lapsi, ei lapset. Ja toisekseen tärkeimpänä, onko nyt todellakin niin vaikea ymmärtää luettua, eli lapsi saisi AINA tavata biologista isäänsä ihan niin paljon kuin ennenkin, eli niin paljon kuin lapsen isä "ehtii", eli viitsii ja jaksaa, tapaamisia itse sopia. Minä en ole lasta isästään vieraannuttanut ikinä, vaan isä on tehnyt sen ihan itse. Minä en ole yhtäkään isän haluamaa tapaamista koskaan estänyt.
asumaan..
Miksi. Onhan sillä äiti, joka haluaa olla huoltaja.
Siis ihan oikeasti... Siis edelleen nyt puhutaan yhdestä lapsesta, ei monista. Ja kun isä ei viitsi huolehtia edes siitä määrästä tapaamisia, mihin hänellä olisi täysi oikeus, niin miksi ihmeessä kuvittelet, että sellainen isä jaksaisi huolehtia lapsesta, jos lapsi asuisi hänen luonaan??? Sitäpaitsi lapsen isä tekee reissutöitä, eli vaikka olisi ns. kunnollinen isä, niin silti ei olisi mahdollista, että lapsi asuisi isällään.
Ja kolmanneksi, lapsen sisarukset asuvat meillä, eli lapsen kanssa samassa kodissa. Lapsi ei missään nimessä haluaisi asua eri kodissa kuin sisaruksensa, sekä vanhemmat jotka ovat hänestä aina huolehtineet (minä ja mieheni).
Ei lasta noin vain anneta asumaan jollekin, joka juuri ja juuri jaksaa joskus lasta tavata. Ja sekin tuntuu olevan sekä isälle että lapselle jo varsin vastentahtoista.
isä myös
ja sinä et ymmärrä lukemaasi. Isää ei ole tähänkään asti kiinnostanut oma lapsi.
Miksi vänkäät asiasta.
halutessasi narsistina vieraannuttaa lapsen isästään..
käännetään toisin päin ja lapsi isälle, sinä maksat isälle
elatusmaksut ja tapaat lastasi muutaman hassun päivän/ kk..
kiinnostaako? ja sisarukset voi myös mennä isälle asumaan;
älä selitä ja sekoile ja voithan sinä muuttaa vuoroviikoin lapsen
isän kanssa, jolloin lapsen ei tarvitse muuttaa..
isä tulee sitten joka toinen viikko sinun kotiisi ja sinä menet
isän kotiin asumaan... helppoa, luulisi yhäriruikunkin oivaltavan:)
ite et ymmärrä...tää yhäri jauhaa narsistina halutessaan viedä lapselta isän vainoharhaisena...
Oletkohan mahtanut lukea tilannettamme lainkaan?
Siis muut perheen lapset asuvat biologisen isänsä kanssa, sillä nuoremmat lapset olen saanut mieheni kanssa. Asumme siis yhdessä.
Ja jos minä ja exä vaihtaisimme kotia vähän väliä, niin asuisiko sitten minun exä välillä minun mieheni ja minun sekä mieheni lasten kanssa?
Ei minun ja mieheni lapset voisi muuttaa esikoisen isän luokse, koska eivät ole koskaan tuota miestä edes tavanneet. Eivät ole sukua keskenään.
Ja tärkeimpänä: lapsen biologinen isä EI ITSE HALUA TAVATA LASTA YHTÄÄN ENEMPÄÄ, KUIN JOSKUS SATUNNAISESTI. Päätös on ollut täysin hänen oma. Paperillakin hänellä olisi oikeus hyvin säännöllisiin tapaamisiin, mutta isä ei halua niistä pitää kiinni. Ja niin, jos tilanne olisi toisinpäin, että itse joskus olisin jollekin lapsistani etävanhempi, niin tapaisin heitä aina niin paljon kuin mahdollista. Toisin kuin esikoiseni biologinen isä.
Vaikka turhahan tämä vastaukseni on, koska et tunnu oikeasti ihan täysillä käyvän, etkö tilannetta ymmärtävän.
loppuu biologisen isän elatusvelvollisuus...
sinä maksat isälle!!!
ysinhuoltajille ei elatusmaksuja tipu..
Höpö höpö.