Olen 15-vuotias tyttö. Riitelen usein, todella usein äitini kanssa ja emme tule yhteisymmärrykseen mistäkään asiasta. Emme koskaan sovi riitojamme ja se jään aina hautomaan asiaa. Tunnen ahdistusta riidoistamme, siitä kuinka olen pettänyt hänen odotuksensa, koulun käynnistä ja epäonnistumisesta. Tätä on ollut jo kahdekssannelta luokalta asti, mutta en ole uskaltanu avautua kenellekkään, olen viillellyt ahdistuksen takia, tahdoin pakoon inhottavasta ja kuristavasta tunteesta, mutta olen pyrkinyt ominkonstein sitä lopettamaan.
Nyt kuitenkin otin yhteyttä koulupsykologille, aikani olisi huomenna, mutta en olekkaan enään varma tahdonko mennä sinne. Olen hyvin huono avautumaan kasvotusten vieraiden kanssa, enkä tiedä miten kertoisin asiat hänelle. Miten aloittaisin ja miten asiat kertoisin?
Tekisi kokoajan mieli vain juosta pois siitä että edes koskaan laitoin viestiä hänelle ja varasin itselleni ajan. Tajusin vain tarvitsevani apua, mutta nyt sen vastaan ottaminen on hirveän vastenmielistä.
Miten siis kertoisin asiastani, koulunkäynnistäni ja sen laiminlyönnistä?
Nyt kuitenkin otin yhteyttä koulupsykologille, aikani olisi huomenna, mutta en olekkaan enään varma tahdonko mennä sinne. Olen hyvin huono avautumaan kasvotusten vieraiden kanssa, enkä tiedä miten kertoisin asiat hänelle. Miten aloittaisin ja miten asiat kertoisin?
Tekisi kokoajan mieli vain juosta pois siitä että edes koskaan laitoin viestiä hänelle ja varasin itselleni ajan. Tajusin vain tarvitsevani apua, mutta nyt sen vastaan ottaminen on hirveän vastenmielistä.
Miten siis kertoisin asiastani, koulunkäynnistäni ja sen laiminlyönnistä?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Minun mielestä sinä juuri tässä kertomuksessasi kerroit sen mitä sinun on kerrottava psykologille.Riidat pitäisi saada sovittua muuten niistä jää ikävää mieli pahaa.
Vois olla tarpeen käydä äitisi ja sinä yhtäaikaa myöhemmin puhumassa psykologin kanssa asioista yleensä toinenkaan osa puoli ei ole täysin syytön jos riitoja tulee.
Tiedän tässä mitä kertoisin, mutta kun tulisi aika kertoa tai ylipäätänsä mennä paikanpäälle alanjänistämään enkä saa sanaa suustani. En osaa enään siellä huoneessa kertoa näitä asioita ja siihen tarvitsisinkin apua. Miten kertoa asiat ilman ahdistusta?
jos pelon haluaa voittaa se täytyy kohdata silmästä silmään...asioiden puhuminen ei oo ketään tappanut, mikä on pahinta mitä voi tapahtua? rohkeutta ja voitat sen ahdistuksen, se on vain pieni mörkö sun mielessä.
http://www.youtube.com/watch?v=EHkozMIXZ8w