Haluiaisin tietää onko muilla nuorilla tai nuorilla aikuisilla kokemusta henkisestä väkivallasta parisuhteessa kuin mulla. On näet todella vaikea tilanne. Kumppanini on mustasukkainen, kun taas toisaalta juuri se maailman ihanin rakastettu ja kaikkea. No joo, kuitenkin nyt jo yli vuoden seurusteltuani, huomaan että hänen mustasukkaiset ja ilkeät kommenttina, todella pahanlaatuinen henkinen alistaminen ja vittuilu on lähes joka päiväistä. Hän saattaa kysyä esim. jättäisinkö hänet, ja yhdessä hetkessä katsookin minua halveksuen niinkuin itse olisi se päällepäsmäri ja mahdollinen jättäjä. Hän on kerran jo yrittänyt jättää minut kun otin puheeksi hänen kanssaan ihan asiallisesti keskustellen nämä hänen alituiset henkiset ilkeilyt, vittuilut, epäilyt ym. Hän ei kuitenkaan jättänyt, karkasi vain hetkeksi ja sitten kertoi ettei hänellä ollut aikomustakaan oikeasti edes jättää. Nauroi vieläpä päälle ja sanoi että kuinka voin edes sellaista kuvitella, kun olen hänen elämänsä tärkein ihminen. Kuninka sille ihmiselle sitten, joka todella on se elämän tärkein, voi olla niin epäileväinen ja alistava ja ilkeä? Hän oli niin ihana alussa, mutta sitten hän alkoi yhä enemmän ja enemmän syyllistämään minua, joka en häntä ikinä pettäisi, että kyllä minussa on sellainen ja sellainen puoli että voisin sen tehdä. Hän ei käytä minuun fyysistä väkivaltaa, mutta hän käyttäytyy välillä muuten kuin joku hullu skitsofreenikko tai psykopaatti. Hänenhän piti olla ihan normaali, ajattelen usein. En itse koskaan alista häntä tai osoita hänelle mitään henkisen väkivallan merkkejä. Olen nuori, 21-vuotias tyttö, ja pelkoni on suunnaton. Kukaan ei mielestäni ansaitse syyllistämistä yms. Vieläkö tulee se päivä jolloin tapahtuu jotain vielä kauheampaa. Kokemuksia?
Henkinen väkivalta
Minä pelkään
5300
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
mielestäni kaverisi on terapian tarpeessa. hän purkaa sinuun jotain mitä ei kuuluisi sulle. jotain menneisyydestään. hylätyksitulemisen kokemuksia ja tunteita. luultavasti ei itsekään tiedosta asiaa. Mielestäni jos hän ei tule tiedostamaan asiaa, niin se voi paisua fyysiseen väkivaltaan asti.
tiedän mitä tarkoitat pelkäämisellä..
henkinen väkivalta periaatteessa pahinta..ja pelko ei lähde millään...se jättää arvet syvälle kun se jatkuu,,olen jälkeen päin miettinyt että jo on kumma tapa näyttää rakkautta...
Ethän sinäkään semmoiseen mieheen rakastunut?
et, vaan maailman ihanimpaan ihmiseen...se vei sydämmesi...tiedän ettet ikipäivänä halua pettää miestäsi..haluat vain kaikkea hyvää ja että kaikki vielä muuttuu...
jos mies ei ´puhu asiasta ja kiistää koko asian...
voin kertoa että joudut tekemään paljon töitä sen eteen,että se sen tietää..ja ehkä yrittää asialle jotain tehdä...koita puhua mutta jos pelkäät se onhieman vaikeaa.
En osaa auttaa sinua muuten, haluaisin sanoa että mene ja elä elämääsi mutta tiedän ettet halua kuulla sitä.....ehkä vielä...toivon sinulle voimia jaksaa älä anna pelollesi valtaa.
Tutulta kuulostaa... olen itse sinua jonkin verran vanhempi, mutta tilanteeni on yhtä paha ellei pahempikin kuin sinulla.
Itse olen masennuksen kourissa, sairaslomalla ja suhteen jatkuminen/päättyminen mielessä joka päivä.
Kuten teillä, mekin rakastamme toisiamme, ja miehini kyllä välillä myöntää olevansa aivan liian mustasukkainen. Mutta kun helvetti vieköön se ei tajua (tai ainakin se sille tuntuu) sitä, että ei sen tunnustaminen paljoa lohduta, kun se kuitenkin jatkaa käytöstään...
Jos haluat, olisi ihan kiva kirjoitella enemmänkin...
Voiko hän silti rakastaa minua vaikka käyttäytyy välillä kuin joku hullu.Tiedätkö minä rakastan häntä ihan kamalastija minä ja hän, meillä on tarkoitus elää yhdessä elämäämme.Siis hän on mitä ihanin yleensä, kunnes taas alistaa henkisesti ja koen että olen tehnyt jotakin väärää ja se puolestaan saa mut kokemaan tätä ns. marttyyriutta joka sitten ei tippaakaan ole mun oikeaan persoonaan kuuluvaa. Hän itkee usein että rakastaa minua.Voisiko hänellä olla traumoja joista en tiedä tai lieviä skitsofreenisiaoireita koska hän ihan selvästi välillä on kuin ei olisi tästä maailmasta, siis järjissään.Ja kuitenkin hänen sukunsa ihan varmasti ei ole hänessä tällaista puolta, ainakin luulen, nähnyt, mitä heitä tunnen.He nimittäin kovasti puhuvat kumppanistani ainoastaan myönteiseen sävyyn´ja minä kuuntelen tuota kaikkea, sanomatta silti mitään. Olen myös hyvin uskonnollinen ihminen ja uskon että korkeimmalle kaikki on mahdollista, sillä, vaikkei kukaan tätä uskoisi, on rukouksiini tullut selviä vastauksia, mutta sen lisäksi että uskon näin, on myös hyvin vaativaa omalta itseltään panna kaikki likoon toisen ihmisen auttamiseksi. Tahtoisin tietää onko henkinen väkivalta ollenkaan rakkautta, kun kuitenkin rakkautta on, vaikka juuri noina hetkinä kun kaikki sumenee, tuntuu rakkaus todella merkityksettömältä, kunnes taas uusi päivä saapuu ja uudet tuulet.Siis, voiko henkisesti jotenkin tällä tavalla sairas ihminen kuitenkin rakastaa minua kaikesta huolimatta?
OLISI NIIN HIRVEÄÄ HUOMATA JONAIN PÄIVÄNÄ ETTEI MIKÄÄN OLLUTKAAN RAKKAUTTTA VAAN OLIN ALISTUKSEN KOHDE. Ps. hän kuitenkin osoittaa minulle hyvin intensiivisesti koko rakkautensa, kunnes...
noo..mulla on kans wähä tolleen..mutta mun poikakaveri on joskus väkivaltainen ja TODELLA MUSTIS!aina kun hän soittaa hän kysyy MISSÄ OLET?!
Ja silti olen hänen kans vaikka hän on tehnyt mustan silmän mustelmia ja kaikkee..
pettänyt,mutta niin minäkin(en tosin niin pahasti)
minä kyllä vittuilen hänelle entisistä akoista ja häntä ärsyttää,en voi unohtaa hänen tekojaan,siksi olisi parempi ettei me seurusteltaisi mutta hän ei päästä minusta irti!ja olen vasta 16.