Yhdysvaltalaistutkimuksen mukaan 90 % alkoholin suurkuluttajista ei ole alkoholisteja. Tämä perustuu siihen havaintoon, että suuri enemmistö runsaasti alkoholia käyttävistä pystyy vähentämään juomista tai lopettamaan sen ilman alkoholismiin liittyviä riippuvuusoireita. Miten tämä otetaan huomioon suomalaisessa alkoholismin määrittelyssä? Näyttää siltä, ettei meillä ole kunnollista alkoholismin määritelmää, vaan vain epämääräinen ja moralistisia sävyjä sisältävä olettamus runsaan juomisen ja alkoholismin välisestä yhteydestä.
"Vain kymmenen prosenttia alkoholin suurkuluttajista on alkoholisteja, kertoo Yhdysvalloissa tehty laaja tutkimus."
http://yle.fi/uutiset/tutkimus_vain_harva_alkoholin_suurkuluttaja_on_alkoholisti/7642805
Ehdotan, että lopetataan alkoholismin määritteleminen virheellisesti vain kulutuksen määrää katsomalla ja otetaan käyttöön tarkempi määritelmä, joka perustuu siihen, miten helposti yksilö voi olla juomatta niin päättäessään. Alkoholismista puhuttaisiin toisin sanoen vain silloin, kun juominen on pakonaomaista, mutta suurkulutusta ei käsiteltäisi alkoholismina, vaan samanlaisena yleisenä terveysriskinä kuin epäterveellisiä ravintotottumuksia. Suurkuluttajille voisi edelleen antaa tietoa runsaan alkoholin terveysvaikutuksista, mutta ilman alkoholistin leimaa.
"Vain kymmenen prosenttia alkoholin suurkuluttajista on alkoholisteja, kertoo Yhdysvalloissa tehty laaja tutkimus."
http://yle.fi/uutiset/tutkimus_vain_harva_alkoholin_suurkuluttaja_on_alkoholisti/7642805
Ehdotan, että lopetataan alkoholismin määritteleminen virheellisesti vain kulutuksen määrää katsomalla ja otetaan käyttöön tarkempi määritelmä, joka perustuu siihen, miten helposti yksilö voi olla juomatta niin päättäessään. Alkoholismista puhuttaisiin toisin sanoen vain silloin, kun juominen on pakonaomaista, mutta suurkulutusta ei käsiteltäisi alkoholismina, vaan samanlaisena yleisenä terveysriskinä kuin epäterveellisiä ravintotottumuksia. Suurkuluttajille voisi edelleen antaa tietoa runsaan alkoholin terveysvaikutuksista, mutta ilman alkoholistin leimaa.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Jotenkin noinhan sen pitäisi käytännössä olla. Suomessa pitkä perinne alkoholin demonisoimisesta, tuskimpa siihen muutosta ihan helpolla tulee, kiihkoilijat aina äänessä. Siis alkoholivastaiset ihmiset ja absolutistit. Net vaan tuomitsee kaikki alkoholia käyttävät syntisiksi ja se siitä. Kerran juoppo,aina juoppo jne.
Huvittanut tämä sukupuolineutralin avioliiton käsittely eduskunnassa. Jomoja nyt suomessa vähän. Uskonnolliset piirit vastustavat asiaa voimakkaasti. Uskovaisistakin vain pieni osa kiihkoilijoita, eriasteisia muita kajahtaneita kyllä paljonkin. Ja muita uskontoja, ateisteja jne maassa paljon. Homo asia lähti etenemään ikäänkuin komannen osapuolen suivaannuttua lain epäkohtaan. Siis niitten, jotka ei ite ole homoja, eivätkä mitään uskon kiihkoilijoita, ainoastaan ajattelevat asioita asioina.
Jotain tollasta pitäisi alkoholiasenteissa ja alkoholipolitiikassakin tapahtua, että kiihkoilijat saataisiin kuriin. Sitäpaitsi, mikään puolue tms ei aja alkoholistien asemaa tai vaadi heille oikeuksia. Sen berran pieni porukka, ei niitten äänet mitään ratkaise. Mutta siitä johtuen, ihan tavalliset kohtuukäyttäjät ja muut, vähän alkoholia käyttävät joutuvat kärsimään aivan syyttä kaikenmaailman rajoituksista, terveysterrorismista, mustamaalauksista jne. Kun tämä porukka joskus ottaa asiakseen puuttua alkoholipolitiikkaan ja alkoholia koskevaan luonnottomaan suhtautumiseen, jotain voi tapahtuakin.
Niettä taidampa työntää löylykauhan percesilmääni ja alkaa kiskomaan keskikaljaa illan ratoksi :D
Suomessa kohtuukäytön raja on 17 annosta per päivä.
Ei sinun juomisesi siitä vähemmäksi muutu vaikka miten lukisit tutkimuksia.
"Ei sinun juomisesi siitä vähemmäksi muutu vaikka miten lukisit tutkimuksia."
Kovin tarkkaan te juopot tunnutte tietävän ventovieraiden viinan käytön. Taidat olla niitä AA-kerholaisia, jotka ovat tulleet niin autuaiksi absolutismissaan, että pitävät kaikkea juomista jonkin asteisena alkoholismina.
Olen kuullut, että AA-kerhoissa on usein sellainen uskonnollis-moralistinen meininki, että kaikkien pitää alistua yhteiseen absolutistiseen ideologiaan tai muuten alkaa armoton syyllistäminen ryyppäämisestä. Eräskin kokouksissa käynyt kertoi, että jos hän jäi kerrankin pois, niin sitä pidettiin automaattisesti retkahtamisen merkkinä. Hän ei millään saanut ryhmän kiihkoisimpia jäseniä uskomaan, että kyllä kokouksesta voi olla pois muustakin syystä kuin ryyppäämisen takia.
Tieteellisesti toteutettu tutkimus ei muuten menetä arvoaan, vaikka kuinka moni juoppo käyttäisi sitä oman juomisensa puolustelemiseen. Tutkimustuloksia ei voi arvioida sen perusteella, mitä henkilökohtaisia ominaisuuksia on niistä kertovilla ihmisillä. Ko. tutkimus viittaa siihen, että valtava enemmistö paljon ryyppäävistä ei ole alkoholisteja sanan lääketieteellisessä mielessä, eikä asiaa muuta miksikään se, että joku juoppo kokee saavansa siitä siunauksen ryyppäämiselleen.
Toivottavasti suomessakin aletaan nojautumaan alkoholismin lääketieteellisesti pätevään määritelmään ja luovutaan uskonnollisen moralismin sävyttämästä alkoholismipuheesta.
"Olen kuullut" on samantasoinen lähdeviite kuin esimerkiksi "minun mielestäni". Minun mielestäni olet säälittävä juopporatti, joka yrittää vakuutaa - lähinnä itselleen - ettei sittenkään ole viinan orja.
Eräs parhaimista ja huvittavimmista kommenteista juopottelupalstalla aikoihin :S
Oikein mielipidekkin :DDD
Mikä katsotaan pakonomaiseksi juomiseksi? Kuinka pitkä omaehtoinen katko juomisessa pitää olla, jotta ei luokiteltaisi alkoholistiksi?
Olen elämäni aikana käyttänyt alkoholia erinäisiä määriä ja välillä jopa vuosia päivittäin. Aina olen kuitenkin työni ja perheeni hoitanut. Lapsen saanti ja imetys toivat luonnollisen katkon juomiseen ja nuorena ei päivittäistä juomista ollut. Mutta viimeisten 20 vuoden aikana on hyvinkin kaikki suurkulutuksen määrät olleet kohdallani totta. Siksi olinkin kaksi vuotta täysin juomatta. Sitten se taas lähti, ensin pienemmillä määrillä ja harvemmilla käyttökerroilla, ja muuttui taas päivittäiseksi juomiseksi. Nyt on taas pari kuukautta raittiutta takana ja ihan oma-aloitteisesti.
Olenko siis alkoholisti vai muuten vain suurkuluttaja? Terveyshaittoja juomisestani on.
"Olenko siis alkoholisti vai muuten vain suurkuluttaja?"
Mitä hiton väliä sillä on onko joku alkoholisti vai suurkuluttaja?
Terveyshaitat on tismalleen samat määritelmästä riippumatta.
Yksinkertaisempaa olisi jos puhuttaisiin vain alkoholiriippuvuudesta.
Ainakin sinulla on vielä järki tallella kun huomaat juomisesta olevan terveyshaittoja. Et siis taida olla alkoholisti, eli voit jatkaa juomista tai lopettaa tai pitää itsellesi sopivan pituisen tauon.
Kyllä omatkin käsitykseni ja kokemukseni tukevat tuota amerikkalaista tutkimusta. Juomisen määrä ei voi olla ratkaisevaa alkoholismissa, eikä pelkällä runsaalla juomisella liioin tulla alkoholistiksi. Muutenhan alkoholismi olisi hyvinkin ajoittainen sairaus, eli kun tänään en juo - en ole alkohlisti, mutta huomenna illalla olisin hyvinkin taas alkoholisti..?
Eräs kaveri sanoi mielestäni hyvin osuvasti, että alkoholismissa ratkaisevaa on se mitä tapahtuu ennen sitä kuuluisaa ensimmäistä ryyppyä, ja se mitä tapahtuu sen ensimmäisen ryypyn jälkeen.
Juuri nuo hetket kertovat hyvin ihmisen mahdollisesta alkoholiriippuvuudesta, ja suhtautumisesta alkoholiin.
"ratkaisevaa on se mitä tapahtuu ennen sitä kuuluisaa ensimmäistä ryyppyä, ja se mitä tapahtuu sen ensimmäisen ryypyn jälkeen."
Vastaus: ensin tekee mieli ottaa ryyppy ja sen jälkeen tekee mieli ottaa lisää.
Kuvio on ihan sama suurimmalla osalla alkoholikäyttäjistä, eikä pelkästään sen perusteella ketään voi luokitella alkoholistiksi.
Riippuvuudeksi sitä voi kyllä sanoa.
Se sun "eräs kaverisi" voi työntää löylykauhan syvälle percereikäänsä. Koskeekohan sillä "eräällä kaverilla" sitten anukseensa?
aloittaja kyl aivan oikees, suomes moni muukin asia tulkitaan päin persettä!
Tosiasia kylläkin on, että oikeasti moni "alkoholin suurkäyttäjä" onkin oikeasti alkoholisti.
Yksi yleinen oire alkoholismissa on juurikin sairautensa ja ongelmansa kieltäminen ja vähättely. Sitä ajattelee paljon mieluummin olevansa vain suurkuluttaja, selittellä että "Mä vaan tykkään juoda" ja uskotella itselleen ettei ole mitään ongelmaa, että viina maistuu, mutta kyllä sen lopettaakin voi. Itseään verrataan johonkin kymmeniä vuosia ryypänneisiin, ojan pohjalla makaaviin puliukkoihin ja oma ongelma siirretään mielestä pois.
Alkoholismi on oikeasti paljon luultua yleisempää. Kyseessä kuitenkin ehkä kaikista eniten häpeää aiheuttava sairaus jota ei haluta myöntää edes itselle, eikä varsinkaan hakea siihen apua. Ihan toista luokkaa kuin masennus tai syömishäiriö joihin saa ymmärrystä ja sääliä sekä apua.
Tunnistin täydellisesti itseni, juuri noin se menee. Sitten vielä psyykkisiin vieroitusoireisiin etsitään syytä ties mistä ja ne diagnosoidaan mielenterveysongelmiksi, kun lääkäreillekin valehdellaan paljonko alkoa todellisuudessa kuluu. Sitten syytetään ympäristöä, yhteiskuntaa, pahoja ihmisiä ja pahaa maailmaa kun menee huonosti.
Alkoholismi on fyysisen ja psyykkisen riippuvuuden lisäksi myös mielenterveysongelma, joka muuta väittää puhuu paskaa.
Heh.
Huvittavaa. Mun tietääkseni psyykkiset riippuvuudet on mielenterveysongelmia. Miton hitossa onnistuit tuonkin asian vääristelemään ? Menikö löylykauha vahingossa poikieetan percereikään kerholla ?
"Mun tietääkseni psyykkiset riippuvuudet on mielenterveysongelmia."
No ei se nyt ihan noin mene, psyykkinen riippuvuus voi kehittyä lähes mihin tahansa toimintaan, eikä se tarkoita aina negatiivisessa mielessä.
Ja mitä löylykauha (aa?) kerhoon tulee niin ei voisi vähempää kiinnostaa.
olenko alkoholisti kun olen juonut vuosikymmeniä putkeen mutta aina olen myöntänyt käyttäväni alkoholia väärin? olen myös useasti hakenut apua alkoholinkäytön vähentämiseksi/lopettamiseksi, mihin on myös kova halu itsellä. toistaiseksi en ole vielä pystynyt lopettamaan, mutta en missään nimessä kiellä ongelmaani.
Nuorena kun aloin käyttää alkoholia, ihan vaan pari pulloa olutta, niin sitä alkoi tehdä mieli ja oikein odotti seuraavaa kertaa kun ehti mennä kuppilaan.
Jos rupean nakertamaan joka ilta hapankorppua, en selviä uutisiin asti nakertamatta. Sama juttu on homejuustolla, kinuskilla, pähkiöillä ja muutamalla muulla ruoalla.
Jos olen ilman kahvia enemmän kuin 8 tuntia, niin tulee puutteellinen olo.
Jos alan urheilla, niin siitä ei meinaa loppua tulla.
Hesarin lukemisen loettaminen runsaiden matkojen takia oli tavaton kärsimys.
Tupakoin aikanaan askin päivässä ja luulin etten ikinä selviä ilman.
Avioeron jälkeen nukahtaminen ilman rakkaan kainaloa oli musertavaa.
Eli kaikkiin voi tulla riippuvuus, ihmisen vain pitää itse päättää kuinka pitkälle päästää. Syökö niin että lihoo, juoko niin että riippuvaisuudesta tulee koukuttava tapa. Kaikki tapahtuu pikkuhiljaa.
Nyt kun on elämää takana 58 vuotta, en toki naarmuitta ole selvinnyt. Viina on pahin, jonka kanssa pitää taiteilla, mutta usein livahtaa liian puolelle. Ruokaa säännöstelen etten lihoisi, pääasiassa onnistun. Liian liikkumisen onneksi ikä pelastaa kun ei jaksa.
Mutta näillä mennään kilvoitellen. Työhulluudesta en näköjään pääse, toivottavasti pääsen eläkeikään mennessä. Tunnen olevani turha kapistus jollen ole hirveäsi suorittanut ja siitäkös työnanataja tykkää.
"Eli kaikkiin voi tulla riippuvuus, ihmisen vain pitää itse päättää kuinka pitkälle päästää. Syökö niin että lihoo, juoko niin että riippuvaisuudesta tulee koukuttava tapa. Kaikki tapahtuu pikkuhiljaa."
Ei se ihan noin mene, valitettavasti. Kun sairaus ottaa ihmisestä vallan, ei hän voi enää itse päättää miten toimii. Epätoivoisis yrityksiä voi olla, mutta päätyvät useimmiten epäonnistumiseen. Alkoholismi, syömishäiriöt, pakko-oireilu ym. ovat kaikki sairauksia joita ei voiteta millään tahdonvoimalla tai omalla päätöksellä. Niillä ei ole mitään tekemistä tahdonvoiman kanssa.
Eihän kukaan mene syöpäsairaalle tai halvaantuneellekaan paasaamaan, että ota itteäs niskasta kii ja päätä että palannut ni paranet.
"Eihän kukaan mene syöpäsairaalle tai halvaantuneellekaan paasaamaan, että ota itteäs niskasta kii ja päätä että palannut ni paranet."
No huh huh, tuo halvaantuneen tai syöpäsairaan vertaaminen alkoholistiin on jo niin paksua kuin olla ja voi.
Taidat olla joku sekopää trolli tai AA uskovainen.
Kyllä alkoholistit ja muut riippuvuuksista kärsivät pääsevät tavoistaan eroon vain ja ainoastaan omalla päätöksellä muuttaa kurssia terveellisempään suuntaan ja siihen tarvitaan tietenkin aimo annos tahdonvoimaa.
Jos ei joku niin yksinkertaista asiaa kykene ymmärtämään niin sitten joutaa kuolla vaivoihinsa.
kyllä se on selvä merkki, jos ei itse huomaa muutosta eli alkaa änkyröimään kaikkien kanssa jos on selvänä..
Ja tietysti luulee olevansa muita älykkäämpi, myös ulkonäöstään ei välitä vaikka arvostelee muiden ulkonäköä..
Huvittaa jahkailu ollako suurkuluttaja vai alkoholisti. Olisiko asia henkilökohtainen?
Minulle on ihan sama kumpi olen. Häpesin aikanaan, kun lähdin myllyhoitoon, ettei kukaan olisi tiennyt, että lähdin hakemaan apua ko asiaan. Myllyhoito auttoi minua ja juomisenhalu jäi sinne. Ei siellä kukaan kysynyt olenko alkoholisti vai suurkukuttaja vai tissuttlelija. Riitti, kun halusin lopettaa! Koen olevani mies paikallaan, kun en ota ensimmäistä ryyppyä. Miehellä tarkoitan henkilöä, joka hoitaa asiansa..
Lopetin säännöllisen alkoholinkäytön 8 vuotta sitten ja
täysin raittiina olen ollut kohta 2 vuotta.
Silti on alkoholistin leima otsassa kun käyn lääkärissä,
kysellään juomisesta.
Kai olet iloinen kun voit sanoa, että et juo vaan olet lopettanut.
Suomessa olisi siis 30.000 - 50.000 alkoholistia. Alkoholiin kuolee vuodessa melkein 10 % alkoholisteista. Pian 10 vuodessa meillä ei ole lainkaan alkoholisteja, ellei uusia synny.
Olin vain suurkuluttaja jolle sattui maksakirroosi. Siis minulle joka en ollut edes juoppo. Kyllä näin jälkikäteen on sanottava että se suhtautuminen lääkärissä/sairaaloissa ym. on hieman leimaavaa. Hävetä saa ja kunnolla. Edelleenkin kolmen raittiin vuoden jälkeen on noloa tarvittaessa selvitellä sairauksiaan milloin missäkin. Niin se vaan on. Mieti omaa suhtautumistasi...
Ennen vähätteli juomista, nyt sen seurauksia. Pieni maksatulehdus...joo, askites ja verenvuodot, kaikki käyty läpi mutta selvitty ainakin tähän päivään. Niin se käy.
Alkoholiton elämä on antoisaa mutta turha kieltää etteikö pikku humala tekisi joskus terää. Suomessa on näissä asioissa todella vahva sosiaalinen verkko.
Minulla on tapana juoda humalanhakuisesti joka viikonloppu, yleensä vain lauantaisin, joskus sekä pe että la. Kuulin aikoinaan että tästä syystä olen alkoholisti. Vaikka viikossa olisi se 5-6 täysin selvää päivää niin olen kuitenkin alkoholisti koska kerralla juon siihen pisteeseen asti että sammun enkä jälkeenpäin muista loppuillasta yhtään mitään.
Olenko siis alkoholisti vai en?
Minä olin aivan samanlainen alkoholin käyttäjä, ennen. Tuolla määrällä mulle tuli halu lopettaa. Yrititin lopettaa, mutten pystynyt. Hain apua ja sain sitä. Onnistuin ja sain raittiudesta kiinni. Vierastin sanaa alkoholisti, ennenkuin raitistuin. Ymmärrän tänään, että olin alkoholisti, koska en pystynyt lopettamaan.
En halua nimittää sinua alkoholistiksi, koska se ei auta sinua. Puhuin itsestäni.
Veljeni joka joi paljon enemmän ei ollut alkoholisti omasta mielestään, mutta joi itsensä hautaan...