Tricolour collie ja pureminen

Epävarma koira menee vieraan luo varmistamaan, ettei ole uhkaa. Vieras olettaa koiran pyytävän silitystä. Koira osoittaa näykkäsyllään, että oletus on väärä.

Koiran pitäisi saada itse tutustua vieraaseen ja siten kerätä hyviä kokemuksia. Tilanteessa ei vieras eikä omistaja saa huomioida ollenkaan koiraa, jotta koira saa rauhassa tutkia. Jo muutamasta haistelu kerrasta koiralle jää muistijälki hajun perusteella. Näin koira oppii tuntemaan vieraan ja hyväksymään hänet. Vasta sen jälkeen voi vieras osoittaa koiralle hyväksyntää esim silitys.

Sinun koirallasi ei ole mitään hätää, kun sillä on sinun kaltainen esimerkillinen omistaja! Vastuullisuutesi ja se, miten huolehdit ja olet kiinnostunut eläimen hyvinvoinnista, on koskettavaa. Olisipa kaikilla lemmikeillä sinun kaltaisesi emäntä/isäntä!

Itselläni ei ole ollut collieita, mutta koirakokemusta on sitten 1998 alkaen. Kokemukseni perusteella lupaan sinulle, että ihan suotta hätäännyt, koska koirasi elämän perusta on niin hyvä kuin vain toivoa sopii. Se, miten olet kantanut tästä koirasta vastuuta siitä asti kun se hankittiin, tekee minuun vaikutuksen. Olet poikkeuksellinen ihminen ja lemmikkisi on onnen tyttö tai onnen pekka.

Pelkästään se, että se saa elää yhdessä kanssasi, rauhallisissa olosuhteissa, on parantavaa lääkettä rakkaalle ystävällesi. Älä suotta hätäänny ja hermoile, ole rauhallinen ja anna koirallesi aikaa. Vältä kokonaan tilanteita, joissa se alkaa näykkiä. Näykkiminen saattaa olla opittu refleksimäinen eli tavallaan vaistonvarainen käytösmalli, jonka se on omaksunut aikaisemmassa, stressaavissa elinympäristössään. Älä odota ja vaadi siltä välitöntä muutosta. Anna sen relata ja totutella elämään kanssasi. Jos asetat sille vaatimuksia, stressaat sitä edelleen ja näykkiminen jatkuu. Älä myöskään vahvista näykkimistä antamalla näykkimiskäytökselle huomiota. Taitavasti siirrä sen huomio näykkimisestä muuhun, esim johonkin kiinnostavaan leluun. Vertauksena: jos sinulla olisi itselläsi tapa punastua, niin tuskin sinua auttaisi se, että punastuessasi lähellä olevat ihmiset jäykistyisivät ja suhtautuisivat punastumiseesi jotenkin isosti reagoiden. Hermostosi jännittyisi siitä edelleen. - Rauhallinen ja hyväksyvä ympäristö ja ilmapiiri ovat avain muutokseen.

Vanha, rakas koiramme kuoli syksyllä vuosi sitten. Sattumoisin kohtalo toi meille yksivuotiaan uroksen, jonka perhe halusi luopua siitä. Se oli hankittu perheen lapsille joululahjaksi edellisenä vuonna. Koiraa ei oltu kohdeltu suoranaisesti kaltoin, mutta sen tarpeet ja hoiva oli laimminlyöty. Pentu oli jätetty yksin.

Kun tämä koira tuli meille, sillä oli aikamoista ongelmakäytöstä. Se puri ja sai hepulikohtauksia, jotka olivat paljon vakavempia kuin nuoren koiran hepulikohtaukset. Se meni täysin sekavaksi ja sekosi, sen hermosto ei kyennyt jotenkin käsittelemään tilanteita. Ilmeisesti liittyi myös siihen, miten se oli torjuttu edellisessä perheessä, missä oli pienehköjä lapsia. Näissä kihtauksissa sen silmät seisoivat sen päässä. Se siis sekosi. Jos ääntä korotti, se alkoi näykkimään.

Minäkin menin ensin paniikkiun, usko pois. Onneksi olen tosi eläinrakas ihminen. No, siitä on nyt vuosi ja koira on täysin muuttunut. Se ei enää saa niitä 'kohtauksia' ja näykkimishepuleita muuta kuin harvoin, ja silloinkin 80 % lievempinä normaalihepuleina.

Koira tarvitsi yksinkertaisesti, että sille annettaisiin aikaa sopeutua uusiin olosuhteisiin. Meiltä se sai rakkautta ja se opetteli luottamaan meihin. Rakkaus on muuttanut sen käytöksen. Isoin näkyvä muutos tapahtui kahdeksan kuukauden jälkeen. Koira on nyt täysin muuttunut!

1) Silloin alkukuukausina sen saadessa hermokohtauksiaan, se alkoi juosta ihan vauhkoontuneena ympäri huushollia (ei kuitenkaan ollut tavallinen koiran hepulikohtaus). Sen silmät seisoivat sen päässä. Mieheni otti sen syliinsä väkisin ja piteli sitä kiinni. Rauhallisena tietysti. Aivan kuten autisti-lapsille tehdään. Kohtaus meni ohi.

2) Kun se alkoi näyttää siltä, että saa hermokohtauksensa, tai alkoi pikkuisen vauhkoontua ja näykkiä, pyrin ennakoimaan merkkien ilmaantumista / tai keskeytin näykkimisen sillä, että opetin tottelemaan istu -käskyä. Toiminta saa koiran ajatukset muualle, toimintaan keskittyminen rauhoittaa. Kun se istui, annoin hitaasti sille herkkupaloja (Natural maintenance). Syöminen rauhoittaa koiran hermostoa. Sitten rapsuttelin sitä rinnuksista. Koskettelu rauhoittaa.

Näin se oppi että näykkimisestä yms siirrytään istumisen kautta rinnan rapsutteluun, missä ei näykitä.

Todennäköisesti colliellasi on samantapainen ongelma. Älä ota sitä liian vakavasti, koska ajan kanssa koirasi käytös muuttuu, kun se saa sinulta rakkautta, se oppii että voi luottaa sinuun ja sen koko psyyke rauhoittuu.

PS Tiedän kyllä, että ne näykkimiset ja kohtaukset voivat olla ensialkuun rassaavia. Olin tosi hädissäni! Nyt kun minulla on tämä kokemus takanani, opun ettei kannata hötkyillä mistään. Oma sitoutuneisuus, kärsivällisyys ja rakkaus ovat sellaista 'lääkettä', että niillä parannetaan ja saadaan aikaan muutos.

Oma kokemattomuus harmitti. On hassua,miten ihminen luulee, että voi päivässä muuttaa koiransa käytöstä. Koira oireilee jostakin syystä. Pelkästään sen rauhaan jättäminen parantaa jo tilannetta.

Kaikkea hyvää teille! Meillä oli tänäänkin ihanaa metsässä, kun koira sai juoksennella puuhissaan. Mene yhdessä metsään koirasi kanssa. Liikunta ja toiminta on parasta lääkettä. Yhteinen samoilu metsässä vahvistaa välillänne olevaa rakkautta, ystävyyttä ja luottamusta.

Collietyyppisistä koirista myös jotakin tietävänä sanoisin, että näykkäisy on varoitus "älä koske" korasi kielellä. Eli antakaa koiran omaan tahtiinsa tulla vieraita tervehtimään, mutta sinun tulee ohjeistaa vieraat oikein. Rauhallinen käytös, leppoisaa juttelua, EI KOSKETA KOIRAAN! Collie tyypillisesti on yhden ihmisen koira, ja vanhassa rotumääritelmässä mainittiin varautuneisuus vieraita kohtaan. Nyttemmin se on jostakin syystä muutettu höpötykseksi iloisesta ja ystävällisestä luonteesta, ehkä rotuimagosyistä..
Siis mitä olin sanomassa, luonnostaan rotutyypillisellä colliella ei ole mitään tarvetta olla vieraiden "käälittävänä" eli oman ihmisen varaukseton huomio ja rakkaus riittää hienosti. Autistilapsen aiheuttama vahinko nuorelle pentukoiralle on valitettava juttu ja kestää pitkään parantuuakseen.
Sanot niille ihmisille että koiraan ei saa koskea eikä se kaipaa silityksiä, muuten se alkaa puolustaa itseään. Kaikki hyvin pikkuhiljaa kun pelisäännöt ovat selvät.

No johtajuusongelmahan se, jos koira käy vieraitten päälle. Miten olet varautunut tilanteisiin? Käskytätkö koiraa esim. istumaan? Pidätkö sen hihnassa?
Ei pidä liikaa sääliä koiraa sen ankean menneisyyden takia, vaan rajat on laitettava yhtä topakasti kuin mille tahansa koiralle.

Vai mennäänkö tilanteet koiran ehdoilla, että vieraat jännittävät eteisessä, tuleeko hammasta? Epävarman ja aran koiran paras turva on määrätietoinen johtajuus ja selkeät säännöt: mitä koira saa ja mitä ei saa tehdä.

Siskosi lapset aiheuttivat koiralle arvet mieleen. Se saattaa kuulostaa pahalle, mutta kun koira menee jonkun luo ja "pyytää" silitystä, se todella haluaakin sitä. Kun sitä sitten vihdoin ruvetaan silittämään, niin jos osuu vähänkin väärälle kohdalle (kuten mahaan, tai muuten koiralla oleviin arkoihin, kipeisiin kohtiin) niin saattaa mieleen muistua kuinka lapset sitä kohtelevat, jolloin refleksinä tulee näykkäisy.
Muistutan myös, että koira ajattelee käden suuna, joten kannattaa miettiä tilannetta siltäkin kannalta.
Voit opettaa koirasi tavasta pois mahdollisesti: Pyydä koira luoksesi, viereesi, ja anna jonkun vieraan silittää sitä. Kun koira on antanut silittää, anna vaikka naksu kolmen sekunnin välein, jos ei tee mitään. HUOM! Muista pyytää vierasta lähstymään hitaasti. Kun koira on antanut jo aika kauan rapsutella nameja saadessa, jätä hieman enemmän rakoa, kuten 5 sekunttia. Sitten minuutin päästä vaihdat 10 sekuntiin. Kun olet kymmenen sekunnin väliä tehnyt pari minuuttia, lopeta naksujen anto, ja rupea itsekin rapsuttamaan koiraa. HUOM! Kuvasin vieraan, "rapsuttajan" toimia väärin, pyydä silittämään. Anteeksi virhe :D
Jos koira sitten jostain syystä näykkäisee, ÄLÄ ANNA NAKSUA. Anna koiralle tilaa lähteä pois, mutta älä itse reagoi tuohon mitenkään. Lopettakaa vain silitys. Jos stressaanut, koira kyllä huomaa sen, ja ajattelee näykkäisylle olleen oikea syykin.

T. Tuleva koirakouluttaja :3

Onko koira käytetty eläinlääkärissä? Kiputilat tai sairaudet voivat aiheuttaa koirassa vihamielisyyttä. Esimerkiksi aistien huononeminen, nivelkivut, lihasjumit tai selkävaivat. Koira peittelee vikojaan viimeiseen asti ja siksi esimerkiksi kipu ei aina ilmene kovin selkeästi.

Älä ikinä pakota koiraa vieraan ihmisen luo.

Jos koira näykkii vieraita, pane se portin taakse tai kokonaan toiseen huoneeseen ennen kuin avaat vieraalle oven, ellei kyseessä ole koulutustilanne.

Tuosta ei nyt oikein selviä, missä tilanteessa koira tarkalleen ottaen näykkii. Kun vieraat tulevat sisään? Kun vieraat ovat asettuneet aloilleen? Kun vieras liikkuu? Silloin, kun joku yrittää koskea koiraan?

Entä millaista on koiran muu elekieli? Mitä sen häntä tekee? Miten se liikkuu? Muriseeko, haukkuuko?

Tilanne (paikka, ihmisten tekemiset jne.) ja koiran elekieli paljastavat, mitä koira tilanteessa ajattelee, ja sen perusteella voi sitten arvioida, mitä koiralle pitäisi tehdä. Jos ei ole fyysistä vikaa, niin sitten täytyy joko eristää koira tai kouluttaa se. Koira ei kärsi, jos laitat sen toiseen huoneeseen luun tai nameilla täytetyn kongin tms. ongelmalelun kanssa.

Jos kyse on sisääntulotilanteesta, voidaan koiralle makupalojen avulla opettaa, että sen pitää mennä omalle paikalle tai pysyä istuallaan sen aikaa, että vieraat saavat riisuttua ulkovaatteet. Vieraat ohjeistetaan, ettei koiraan saa kiinnittää mitään huomiota. Tarvittaessa koiran voi pitää hihnassa. Jos ongelma on vain sisääntulon kanssa, voi koiran antaa tervehtiä, kun kaikki ovat sisällä ja istuneet alas ja koira itse on rauhallinen.

Jos ongelma on koko ajan, koira pysyy poissa vieraiden läheltä koko ajan. Joko toisessa huoneessa tai sitten käskystä. Vieraat eivät saa koskea koiraan.

Vieraille voi antaa makupaloja, joita he voivat antaa, jos koira lähestyy heitä. Mutta ei saa lääppiä. Voi olla yllättävän vaikeaa vieraille. Koiraa ei pidä houkutella vieraiden luo makupaloilla tai pakottaa sitä sen avulla sietämään koskettelua. Se vain saa namin palkaksi mentyään itse vieraan luo.

Koiralla voi itseluottamus (tai uteliaisuus) riittää siihen, että se käy haistelemassa ihmisen, mutta koskeminen tai liikkuminen onkin ihan kamalaa sen mielestä. Jos koira ei pidä vieraiden koskemisesta, se täytyy hyväksyä ja antaa koiran olla. Se voi nameilla ja kärsivällisyydellä oppia pitämään vielä ihmisistä, mutta ei välttämättä.

Joku tuolla mainitsi collien rodunomaisen temperamentin. Pidän omaa collietani malliesimerkkinä collien rodunomaisesta sosiaalisuudesta. Luonnetestitermein se on hieman pidättyväinen. Vieraita kohtaan se on hillityn ystävällinen ja toisinaan sitä ajaa enemmän uteliaisuus kuin varsinaisesti sosiaalisuus. Sen sijaan niitä kohtaan, jotka se on tuntenut ihan pikkuisesta asti, se suhtautuu suurella innolla ja rakkaudella. Se tervehtii esimerkiksi vanhempiani ylitsevuotavasti, häntä heiluu, vinkuu, hyppii ja nuolee, kun taas naapurin rouva haistellaan tyynesti ja annetaan kärsivällisesti rapsutella, samoin eläinlääkäri saa kopeloida rauhassa. Se on oppinut sietämään lasten rapsuttelua, kun olen aina varmistanut, että sillä on pakotie ja turva minussa. Epämääräisiä kulkijoita se tarkkailee valppaasti eikä anna koskea.