..oletko se sinä itse?
Jos olet, niin miten se kaikki tapahtui, vai oletko vasta matkalla?
Jos et ole, niin miksi et?
Jos olet, niin miten se kaikki tapahtui, vai oletko vasta matkalla?
Jos et ole, niin miksi et?
Oman elämäsi sankari
Jennifer40
211755
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Sankari tunnen olevani silloin, kun voitan itseni eli suoriudun jostakin vaikeana pitämästäni asiasta (ovat yleensä niitä "pään sisäisiä juttuja").
Luuseriksi tunnen itseni silloin, kun yritän kovasti ja pieleen menee... Aika usein tässä on kysymys jonkin sortin auttamisesta, joka saattaakin sitten kääntyä ihan muuksi kuin oli tarkoitus. Nämä tunteet liittyvät usein perhe-elämään, kas kummaa!
Ei sankaruutta. Mutta koska voi elää vain omaa elämäänsä, mahdottoman tärkeä sen on. Niitä tärkeyksiä kun siinä miettii, menevät tilanteet ohi, kummallista, kun muu mailma ei pysähdy kohteliaasti odottamaan. Minä tarvitsisin ainakin kaksi elämää, siinä toisessa tietäisin jo paljon paremmin, kai. Ja saattaisin olla oikeaan aikaan, oikean ikäisenä, oikeissa paikoissa, tekemässä oike(ita/)ampia valintoja.
Mutta kyl tääkin menettelee.
kukapas se muukaan olisi. jokainen on oman elämänsä sankari!
..oman elämäni sankari, tottakai, mutta minulle se ei aina ole ollut selvää, vaan siihen olen tehnyt pitkän päivätyön ja kahlannut läpi kivikkoisen erämään, mutta nyt olen saapunut "hedelmälliselle" keitaalle.. enkä ole yksin..;)
Minä esitän pääroolia omassa elämässäni, mutta en ole missään sankariroolissa. Käsikirjoitus on hävinnyt ajat sitten jonnekin. Vastanäyttelijät jättivät minut oman onneni nojaan. Yleisöäkään ei ole.
..minkälainen on hyvä rooli?
Minun mielestäni hyvä rooli on sellainen, joka sopii itselle. Minua tämä oma roolini ei aina miellytä. Haluaisin olla prinsessa mutta olenkin noita-akka. Minun kai pitäisi yritää muuttaa itseni joksikin muuksi...
voisin lähteä mukaan "muuttumisleikkiin". Mutta ensin pitäisi löytää se kuvastin, joka kertoisi kuka oikein olen. Ja päättää, haluanko sittenkin olla noita-akka! Pääseekö miehet muuten Kyöpelinvuorelle, ei kai?
Lähdenpä tästä taas esittämään yhtä niistä rooleistani, vaikka ei ollenkaan huvittaisi! Katsotaan nyt onko vuorossa se noita-akka, asiallinen naisihminen, hömppä vai kiltti täti!
Pääseekö miehet Kyöpelivuorelle, no pääsee, tai on todistettavasti joskus päässyt. Siellä majaili mun nuoruudessa Julmakumma. Hieman köpelösti sille kävi, mutta naispuoliset noidat olivat minusta kiinnostavan lapsekkaasti kauheita, tai ei edes kauheita, pidin Sammaleisesta, Luuta-Lempistä ja Pataposkesta (lähde: Mestaritontun seikkailut).
Epäilen vakavasti, että maskuliinista ylivertaisuutta korostava kulttuuri on vuosisatojen ajan perusteettomasti mustannut taitavien (yrtit, lääkkeet), monipuolisten (lensivät jo silloin, kun Leonardo vasta suunnitteli lentsikkaa) ja taustalla viisaasti vaikuttavien, itsenäisten naisten mainetta. Nimittivät - nimittävät vieläkin - noita-akoiksi.
Kävi varmaan ilmi, että pidän arvossa noitia, ne osaavat muuntuakin.
Käytit ilmaisua "asiallinen naisihminen". Sanoisitko myös "asiallinen miesihminen"? Jotkut ovat tarkkoja näistä sanavalinnoista. Minä en niin välitä. Ehkä siinä olisi tarkistamisen varaa. Oletko muuten feministi?
Ketähän he ovat?
Klassista kunnon noitaa ei tule mieleen, ajattelin edellisessä turhanpäiväisessä kommentinpoikasessani (en vakavissani) lähinnä kiukkuisen vihaisia äijiä, jotka haukkuvat vaimokultaansa kuin noitaa. Tai petolinnuiksi sun muiksi. Samaa kielenkäyttöä voidaan kohdistaa keski-ikäisiin tai sitä vanhempiin tiukkoihin naisihmisiin työpaikoilla, kaupoissa, kaikkialla, missä naiset ärsyttävät.
On nykyäänkin noitakultteja tosissaan harrastavia porukoita, aika nuoria ilmeisesti (en tarkoita saatanan palvojia, en pitäisi heitä noitina). Ties vaikka jotkut epäilisivät musta-asuista Kirsti Paakkasta varsinaiseksi noidaksi, onhan hän taikonut Marimekon pystyyn, siihen tärkeät suomalaiset bisnesmiehet eivät pystyneet. Tai Lenita Airisto, mustana, pelottavan sanavalmiina, noitako? Jos nykyaikana on noitia, aavistelen heidän olevan hurmaavan kauniita, kyllä noidat siihen pystyvät. :)
hän, urheilu-uutistenlukijanainen, 4lla(?).
En ole feministi ainakaan tietoisesti, mutta kyllä sitä moni on ennenkin kysynyt, joten ehkä minusta niitä piirteitä löytyy. Ja tässä taloudessa on pakko olla vähän feministi. Olen siis ehkä synnynnäinen feministi, jos sellainen voi olla.
Tuo "asiallinen" kuvaa kyllä vain minun omaa käytöstäni, joka vaihtelee hömppä - asiallinen -akselilla! Alan olla niin vanha, että voin olla rauhassa hömppä, tyhmä ja vähän dementtikin. Kiltti täti yritän olla tarpeen mukaan. Noita-akkakin olen, sen ovat todenneet muutamat muutkin (miehet!) tässä vuosien varrella, eikä millään hyvällä. Ja joskus olen ollut jopa imarreltu siitä - olisiko tässä pieni ripaus sitä feminismiä.
Joo, totta on. "Asiallinen "naisihminen" kuulostaa paremmalta kuin "asiallinen miesihminen". Jos aikomuksenani olisi saada aikaan hyvää tekstiä, käyttäisin sanontaa asiallinen (tai asiallisesti käyttäytyvä) mies. Ja kyllä tästä sananvalinnasta löytyy pohjalta ihan selvä arvoasetelma: "asiallisesti käyttäytyvä naisihminen" on aika yleinen sanonta ja miehestä sitten oletetaan, että hän käyttäytyy asiallisesti ilman erityistä mainintaa! Kieli on täynnä tällaisia sanontatapoja ja ne heijastavat vallitsevaa kulttuuria. Kun ajattelen omaa tuttavapiiriäni ja niitä ihmisiä, joiden kanssa olen tekemisissä, voin sanoa, että "asillisia" ja "asiattomia" löytyy kummankin sukupuolen edustajista.
Minä olen kai sitten nähnyt elämäni varrella sen verran kaikenlaista, etten jaksa olla kovin tarkka omista enkä muiden sanavalinnoista. Jos ne eivät ole selvästi loukkaavia tai halventavia. Tiedän toki, että ne ovat heijastumia paitsi kulttuurista, myös ihmisen omasta arvomaailmasta. Omassa elämässäni tärkeät asiat ovat heittäneet kuperkeikkaa ja monesti olen lopuksi joutunut toimimaan juuri siten, kuin en olisi koskaan ajatellut toimivani. Olen tehnyt asioita, joista nuorena ajattelin, että "en koskaan" ja joutunut luopumaan aika monesta haaveestani ja päähänpinttymästäni ja toteamaan, että sujuu se elämä näinkin.
Terveisiä kaikille. Tämä palsta toimii hyvin ajatusten virkistäjänä.
Sanavalinnoista: Miksei voisi yhdenmukaisuuden ja tasa-arvon nimissä ruveta käyttämään "nais" -sanaa "nainen" -sanan asemasta, siis: nais ja mies. Taivutuksista en osaa sanoa.
"...ajattelin edellisessä turhanpäiväisessä kommentinpoikasessani (en vakavissani) lähinnä kiukkuisen vihaisia äijiä, jotka haukkuvat vaimokultaansa kuin noitaa. Tai petolinnuiksi sun muiksi. Samaa kielenkäyttöä voidaan kohdistaa keski-ikäisiin tai sitä vanhempiin tiukkoihin naisihmisiin työpaikoilla, kaupoissa, kaikkialla, missä naiset ärsyttävät...
Silloinhan ne miehet ovat itsekin noitia, kun naisia kiroavat. Kyllähän se voi vaikuttaa tuollainen. Naisesta voi tulla katkera, jos häntä loukataan. Silloin paha saa palkkansa. Nainen voi ruveta keittelemään pahoja keitoksia, jos häntä ei muista kiitellä ja kehua. Lisää rasvaa ja suolaa pataan ja katsotaan, kuka kestää pitempään!
jos sanapari olisi 'nainen' ja 'mieen'.
Täytyypä sitten naisen takia katsoa, mitäpä sitä ei naisen takia. Urheilua en seuraile.
"Nainen voi ruveta keittelemään pahoja keitoksia, jos häntä ei muista kiitellä ja kehua. Lisää rasvaa ja suolaa pataan ja katsotaan, kuka kestää pitempään!"
Totta :D. Ja niitä noituvia miehiäkin pitäisi kehua, ennenkuin on myöhäistä. Meillä kaikilla olisi sitten niin mukavaa (kuin Putte-possun nimipäivillä, muistat kai laulun). Kuulostan tekopyhältä, mutta pienet arkiset tunnustukset jostain hyvästä, joka on koettu, sanottu, tehty tai nähty, rehelliset sanat, voi että ne pehmentää ja tekee iloiseksi. Ylisanat taas saavat varuilleen ja siilinpiikit ovat nousullaan, meidän kulttuurissa. Tai no, minun ikiomassa "kulttuurissa".
Nuo olivat hyviä. Lupaan kokeilla kumpaakin heti hyvän tilaisuuden tullen!
Minkälasiat sankaruutta tarkoitat? Jonkun mielestä sankari on se joka uskaltaa etunenässä olla aktiivi ja tienraivaaja. Jonkun toisen mielestä sankari on se joka turvaa toisten selustan, on uskollinen ja kestävä. Takuuvarma luottoihminen.
Olen silloin itselleni sankari kun vaikeimmassa kohdin teen oikein miten sisimmässäni koen oikeaksi vaikka tiedänkin siitä olevan riskiseuraamuksia.