Lihavuus on ihanaa

Syö aivan hemmetisti ruokaa käy raxissa

Huolii ne t. onnellinen läski

ssbhm? no on täällä ainakin yks iso kaveri avoimin mielin liikkeellä.

heka. kirjoitti:

ssbhm? no on täällä ainakin yks iso kaveri avoimin mielin liikkeellä.

ltai sulla joku meili mihin voin kirjoittaa?

Oletko päässyt seuraileen?

terv, ssbhm

En tiedä näetkö tätä viestiä tai että oletko enää täällä, mutta täältä voisi löytyä nainen jota etsit.

Olen 28-vuotias nainen ja minua viehättävät erityisesti hieman lihavammat miehet. Olen itsekkin hieman pyöreämpi ja minulla on esimerkiksi pömppis. En kyllä tiedä olisinko kykenevä tarkoituksellisesti lihottamaan toista ihmistä.

noo -- ainakin saa syödä :)

"Tosin olen sitä mieltä, että itsehän jokainen kilonsa kantaa, pääasia että on itse tyytyväinen elämäänsä."

Paha virhe.

Tunnen satoja ihmisiä - useimmat tuntee, enkä tunne yhtään ainoaa todella ylipainoista ja iäkästä ihmistä, jolla ei olisi jotakin terveyshuolia. Huolet alkavat nivelistä, erityisesti polvista ja lonkista. Alamäki alkaa viimeistään 65 ikävuoden kohdalla, joista liikuntakyvyn heikkeneminen on ensimmäisiä näkyviä haittavaikutuksia. Mitä sisuskaluissa tapahtuu, on enmmänkin piilevää.

"Eivätkä ne kilot muokkaa ihmistä ihmisenä, voi olla ihan kiva ja hyvä tyyppi painostaan huolimatta."

Kyllä muokkaavat.

Ihmiset suhtautuvat sinuun alakoulusta saakka vaikkapa atleettisena, urheilullisena, liikunnallisena, sohvaperunana, köntyksenä, älykkönä, riisitautisena, luuviuluna, viehättävänä tai vaikkapa plösönä. Ihmisten suhtautuminen puolestaan muokkaa sinun itsesi suhtautumista heihin eli pyrit käyttäytymään kuten sinun oletaaankin käyttäytyvän. Kukaan satakiloinen lapsi ei ole nopea mutta voi olla vahva. On TIETENKIN hyviä ja ja kivoja tyyppejä painosta riippumatta, mutta jokainen on muokkautunut omanlaisekseen juuri sen vuoksi, mitä on kokenut aikaisemmin ja mitä on ollut aikaisemmin. Paino on tässä yksi merkittävä tekijä, eikä kukaan voi tietää, miltä tuntuu olla yhtäaikaa ylipainoinen, normaali hoikka tai alipainoinen.

Anonyymi kirjoitti:

"Tosin olen sitä mieltä, että itsehän jokainen kilonsa kantaa, pääasia että on itse tyytyväinen elämäänsä."

Paha virhe.

Tunnen satoja ihmisiä - useimmat tuntee, enkä tunne yhtään ainoaa todella ylipainoista ja iäkästä ihmistä, jolla ei olisi jotakin terveyshuolia. Huolet alkavat nivelistä, erityisesti polvista ja lonkista. Alamäki alkaa viimeistään 65 ikävuoden kohdalla, joista liikuntakyvyn heikkeneminen on ensimmäisiä näkyviä haittavaikutuksia. Mitä sisuskaluissa tapahtuu, on enmmänkin piilevää.

"Eivätkä ne kilot muokkaa ihmistä ihmisenä, voi olla ihan kiva ja hyvä tyyppi painostaan huolimatta."

Kyllä muokkaavat.

Ihmiset suhtautuvat sinuun alakoulusta saakka vaikkapa atleettisena, urheilullisena, liikunnallisena, sohvaperunana, köntyksenä, älykkönä, riisitautisena, luuviuluna, viehättävänä tai vaikkapa plösönä. Ihmisten suhtautuminen puolestaan muokkaa sinun itsesi suhtautumista heihin eli pyrit käyttäytymään kuten sinun oletaaankin käyttäytyvän. Kukaan satakiloinen lapsi ei ole nopea mutta voi olla vahva. On TIETENKIN hyviä ja ja kivoja tyyppejä painosta riippumatta, mutta jokainen on muokkautunut omanlaisekseen juuri sen vuoksi, mitä on kokenut aikaisemmin ja mitä on ollut aikaisemmin. Paino on tässä yksi merkittävä tekijä, eikä kukaan voi tietää, miltä tuntuu olla yhtäaikaa ylipainoinen, normaali hoikka tai alipainoinen.

Lue lisää

Kirjoitin aiemman kommentin ajatellen lähinnä lihavan ihmisen pärjäämistä yhteiskunnassa.
Ja lähinnä osittain ulkopuolisen näkökulmasta.
En miettinyt ikäihmisiä tässä tilanteessa, koska harvoin yli 65-vuotiaat haluavat itseään lihottaa 200-300 kiloisiksi.

Iän myötä tulee muutenkin ihmisille erilaista vaivaa, nivelvikoja, kulumia ym. Siltikin voi olla tyytyväinen elämäänsä, kukin tyylillään. Monet pystyvät elämään suht tavallista elämää sairauksista huolimatta.

Vaikka en tunne satoja ihmisiä, ainoastaan tiedän satoja ( on eri asia tuntea ja tietää ), en tunne tai tiedä yhtään ikäihmistä, joka painaisi yli 200 kiloa.
Koska sehän on totuus, että sairaalloisen lihavat eivät kovin usein elä edes kuusikymppisiksi, tai jos elävät, ovat jo todella huonossa kunnossa. Juuri niiden liitännäissairauksien takia.

Toki ympäristö muokkaa ihmistä, oli minkä kokoinen tai näköinen tahansa. Mutta sen mitä on kokenut tai mitä on ollut aikaisemmin, ei ole pakko olla samanlaista tulevaisuudessa. Se on pitkälti ihmisestä itsestään kiinni mitä hän haluaa, muuttuminen on täysin mahdollista ( tarkoitan henkistä muuttumista ).
Vaatii todella pitkän työn itsensä kanssa, jos muutosta haluaa, mutta toistan että se on täysin mahdollista.

Kun kerran toisten suhtautuminen muokkaa ihmistä, niin miksei itsekin voisi muokata itseään, että pääsee irti muiden asettamista normeista ? Tehdä elämästään omannäköisensä.

Anonyymi kirjoitti:

"Tosin olen sitä mieltä, että itsehän jokainen kilonsa kantaa, pääasia että on itse tyytyväinen elämäänsä."

Paha virhe.

Tunnen satoja ihmisiä - useimmat tuntee, enkä tunne yhtään ainoaa todella ylipainoista ja iäkästä ihmistä, jolla ei olisi jotakin terveyshuolia. Huolet alkavat nivelistä, erityisesti polvista ja lonkista. Alamäki alkaa viimeistään 65 ikävuoden kohdalla, joista liikuntakyvyn heikkeneminen on ensimmäisiä näkyviä haittavaikutuksia. Mitä sisuskaluissa tapahtuu, on enmmänkin piilevää.

"Eivätkä ne kilot muokkaa ihmistä ihmisenä, voi olla ihan kiva ja hyvä tyyppi painostaan huolimatta."

Kyllä muokkaavat.

Ihmiset suhtautuvat sinuun alakoulusta saakka vaikkapa atleettisena, urheilullisena, liikunnallisena, sohvaperunana, köntyksenä, älykkönä, riisitautisena, luuviuluna, viehättävänä tai vaikkapa plösönä. Ihmisten suhtautuminen puolestaan muokkaa sinun itsesi suhtautumista heihin eli pyrit käyttäytymään kuten sinun oletaaankin käyttäytyvän. Kukaan satakiloinen lapsi ei ole nopea mutta voi olla vahva. On TIETENKIN hyviä ja ja kivoja tyyppejä painosta riippumatta, mutta jokainen on muokkautunut omanlaisekseen juuri sen vuoksi, mitä on kokenut aikaisemmin ja mitä on ollut aikaisemmin. Paino on tässä yksi merkittävä tekijä, eikä kukaan voi tietää, miltä tuntuu olla yhtäaikaa ylipainoinen, normaali hoikka tai alipainoinen.

Lue lisää

> Paino on tässä yksi merkittävä tekijä, eikä kukaan voi tietää, miltä tuntuu olla yhtäaikaa ylipainoinen, normaali hoikka tai alipainoinen.

Moni kuitenkin tietää, ja myös mediasta saa lukea, miten ihmiset suhtautuvat samaan ihmiseen ylipainoisena tai laihtuneena, tahi kääntäen normaalipainoisena ja sen jälkeen lihoneena. Jos muutos tapahtuu suuntaan tai toiseen hitaasti, suhtautumisessa tuskin ilmenee suuria muutoksia.

Muuttuuko henkilö vai muuttuuko ulkopuolisten suhtautuminen? Varmasti sekä että. Omaa itseään tarkastelee useimmiten muiden kautta, ei siis pelkästään peilin tai omien tuntemustensa kautta.

Anonyymi kirjoitti:

> Paino on tässä yksi merkittävä tekijä, eikä kukaan voi tietää, miltä tuntuu olla yhtäaikaa ylipainoinen, normaali hoikka tai alipainoinen.

Moni kuitenkin tietää, ja myös mediasta saa lukea, miten ihmiset suhtautuvat samaan ihmiseen ylipainoisena tai laihtuneena, tahi kääntäen normaalipainoisena ja sen jälkeen lihoneena. Jos muutos tapahtuu suuntaan tai toiseen hitaasti, suhtautumisessa tuskin ilmenee suuria muutoksia.

Muuttuuko henkilö vai muuttuuko ulkopuolisten suhtautuminen? Varmasti sekä että. Omaa itseään tarkastelee useimmiten muiden kautta, ei siis pelkästään peilin tai omien tuntemustensa kautta.

Lue lisää

Kukaan ei lihota itseään tarkoituksella yli 200-kiloiseksi. Syyt ovat ihan jossakin muualla kuin tahallisuudessa.

Anonyymi kirjoitti:

Kukaan ei lihota itseään tarkoituksella yli 200-kiloiseksi. Syyt ovat ihan jossakin muualla kuin tahallisuudessa.

Aija kertoo käsittelevänsä tunteita ruuan kautta.

– Jos en pysty käsittelemään tunteita, niin mä syön tunteet. Se on ollut se suurin ongelma. Jossain vaiheessa huomasin, että mulla menee yli kolmannes palkasta, että kävin hakemassa herkut. Mul piti olla tietynlainen herkkuvarasto aina kotona.

https://www.is.fi/viihde/art-2000008294521.html

– Eräänä viikonloppuna veljentytön kanssa leikkiessäni tajusin, että en jaksa. Oon 31 ja mä en jaksa. En jaksa, että toinen haluaa kiivetä syliin ja pitäisi leikkiä vuorta, jota pitkin saa kiivetä. En jaksa työntää rattaita alapihalta yläpihalle.

Näytä minulle terve ja hyvinvoiva yli 70-vuotias 120-kiloinen ja minä näytän sinulle lentävän elefantin! Eihän sellaisia ole, koska tuoni on jo korjannut.

Pahasti ylipainoisille elämä ja kuolema on täysin yhdentekevää, eikä lähtö tästä maailmasta haittaa. Mieluummin täysillä ja omilla ehdoilla suoraan seinää päin, kuin nopeusrajoitusten mukaan muiden sanelemilla ehdoilla.

Lääkkeet!

Anonyymi kirjoitti:

Lääkkeet!

Lopetin niiden käytön kun armeijan neljän piikin vaikutus loppui 2018, enkä tämän jälkeen ole ollut päivääkään kipeänä.

Laita sinä vaan sitä kasvovaippaa tiukemmalle ja piikkiä ranteeseen. Kohta loppuu hampurilaisten popsiminen.

Miksi sotket vapaiden suomalaisten ihmisten aka vapaiden persujen asioita lihavuus-foorumille? Minä olen vapaa, paljon vapaampi kuin muut. En ota koska en vain halua, muilla ei ole väliä. Minulla on.