Hakisin koirassa omalle omistajalleen/laumalleen suurta uskollisuutta, jonkin sortin vahtimisviettiä (ei välttämätön) ja välinpitämättömyyttä/pidättyväisyyttä vieraita kohtaan, sekä sellaista piirreettä, että se yksi ns. pää omistaja olisi selvästi tärkein.
Asun yksin ja voin suoraan sanoa itseäni itsekkääksi siinä, että tulen helposti koirani huomiosta mustasukkaiseksi, se on lapsellista, tiedän ja en sitä ulospäin näytäkkään, mutta silti pidän koiran uskollisuudesta omalle perheelleen ja vieraille välinpitämättömyydestä...
Hankin aikoinani sheltin ensimmäiseksi koiraksi, rodussa mm. pidättyväisyys vieraita kohtaan oli yksi kiinnostava tekijä, mutta tavallaan sheltiksi koira oli upea, älyttömän rohkea rotuisekseen, arkuutta ei esiintynyt koskaan tippaakaan, mutta sen kanssa tuli se, että myös kaikki vieraat olivat kavereita... Se oli kyllä yhden ihmisen koira siinä mielessä, että vaikka osoittikin hellyyttä kaikille perheen jäsenille, minä sen kainssa aina eniten tehneenä olin tärkein.
Sheltin kaveriksi hankittu berni-seropi oli taas enemmän koko perheen koira ja vaikka vahtivietti olikin voimakas, kun oltiin päästy nuuskimaan niin oltiin jokaisen kaveri.
Edelleenkin tiedän olevan lapsellista ja itsekästä, mutta todella koirassa viehättää vieraille pidättyväisyys ja omalle yhdelle omistajalleen suuri uskollisuus... Koirakokemusta noista kahdesta ensimmäisestä, joten koulutus ei mielellään vaikeimmasta päästä, asun kaupungissa joten ottakaa se huomioon ja ei mielellään kaikkein aktiivisimmästä päästä, mutta käyn kyllä päivässä ainakin kaksi pitempää ulkoilua koiran kanssa (1h koirapuistoa ja yksi 3-8km lenkki aamu&ilta pissat)
Mielellään keskikokoinen tai suurempi, ehdottelettko rotuja ja kerrotte miksi sen rodun valitsitte?
Asun yksin ja voin suoraan sanoa itseäni itsekkääksi siinä, että tulen helposti koirani huomiosta mustasukkaiseksi, se on lapsellista, tiedän ja en sitä ulospäin näytäkkään, mutta silti pidän koiran uskollisuudesta omalle perheelleen ja vieraille välinpitämättömyydestä...
Hankin aikoinani sheltin ensimmäiseksi koiraksi, rodussa mm. pidättyväisyys vieraita kohtaan oli yksi kiinnostava tekijä, mutta tavallaan sheltiksi koira oli upea, älyttömän rohkea rotuisekseen, arkuutta ei esiintynyt koskaan tippaakaan, mutta sen kanssa tuli se, että myös kaikki vieraat olivat kavereita... Se oli kyllä yhden ihmisen koira siinä mielessä, että vaikka osoittikin hellyyttä kaikille perheen jäsenille, minä sen kainssa aina eniten tehneenä olin tärkein.
Sheltin kaveriksi hankittu berni-seropi oli taas enemmän koko perheen koira ja vaikka vahtivietti olikin voimakas, kun oltiin päästy nuuskimaan niin oltiin jokaisen kaveri.
Edelleenkin tiedän olevan lapsellista ja itsekästä, mutta todella koirassa viehättää vieraille pidättyväisyys ja omalle yhdelle omistajalleen suuri uskollisuus... Koirakokemusta noista kahdesta ensimmäisestä, joten koulutus ei mielellään vaikeimmasta päästä, asun kaupungissa joten ottakaa se huomioon ja ei mielellään kaikkein aktiivisimmästä päästä, mutta käyn kyllä päivässä ainakin kaksi pitempää ulkoilua koiran kanssa (1h koirapuistoa ja yksi 3-8km lenkki aamu&ilta pissat)
Mielellään keskikokoinen tai suurempi, ehdottelettko rotuja ja kerrotte miksi sen rodun valitsitte?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Olisiko sittenkin parempi, jos kävisit vaikka lyhytterapiassa 5 kertaa ja selvittäisit itsellesi tuon omituisen tarpeesi ja pääsisit irti siitä.
Sitten voisit valita sellaisen koirarodun, joka toimii hyvin siinä ymäristössä, missä asut.
Ja vielä tiedoksi sinulle: Lähes minkä tahansa rotuinen koira pitää vierastakin kaverinaan ja kiinnostavampana kuin omistaja, jos omistaja on yksinkertaisesti koiran mielestä TYLSÄ. Harrasta aktiivisesti koirasi kanssa jotain, joka sopii teille molemmille. Käytä se tunti päivässä siihen yhteiseen toimintaan. Jos käytät saman ajan koirapuistossa, menetät yhteisen tekemisen ja koiraasi kiinnostaa muut asiat kuin sinä.
Kokemukseni mukaan saksanpaimenkoira ja valkoinenpaimenkoira ovat usein tuollaisia. Ilmeisen vaikeita vaan opettaa kunnon koirakansalaisiksi lenkeille, aukovat turhan paljon suutaan. Mutta jos taidot vaan riittävät. Tota sun fiksaatiota voisit ehkä kyllä miettiä mistä se johtuu. Koiran huomio muita kohtaan ei pitäisi olla sulta pois vaan hyvä juttu sulle kun tiedät koiran vaan tekevän mitä se haluaa ja mistä se tykkää. Eli sun pitäsi olla onnellinen koiras puolesta jos se vaikka haluaa vähän pusia ja kiehnätä muitakin
http://www.kennelliitto.fi/sites/default/files/attachments/rotumaaritelmat/fci_10/saluki614.pdf
http://www.kennelliitto.fi/sites/default/files/attachments/rotumaaritelmat/fci_10/unkarinvinttikoira620.pdf
http://www.kennelliitto.fi/sites/default/files/attachments/rotumaaritelmat/fci_10/azawakh616.pdf
Akita. Akita voisi sopia sinulle oikein hyvin. Kunhan vaan muistat, että akita ei tee mitään mistä se ei hyödy, sillä ei ole miellyttämisen halua. Akitaa ei kouluteta kuin berniä taikka shelttiä, siihen on omat jujunsa. Akita on älykäs, se ei pidä toistoista, vaan oppii nopeasti kun vain löydät oikean tavan opettaa ja kouluttaa. Siinä piileekin akitan haastavuus. Aikuinen, oikein kasvatettu akita ei ole remmirähjä. Akitat ovat vieraita kohtaan pidättyväisiä, eivät ulkopuolisille näytä "toista puoltaan".
...järki ihmisten koiraostoksista:
Rotu tulee valita käyttötarkoituksen ja ympäristön mukaan, muuten nuo "minä nyt vaan haluan tuommoisen" perusteet ovat vain shoppailun peruste.
Suomen pystykorva, saat pitää sen todellakin omanasi eikä pidä edes toisten koirien kanssa koirankaan seurustella, kun ei onnistu. Takuulla ei pystykorvaa muut kiinnosta kuin tappomielessä ja kaikki muut ihmisetkin on vihollisia.
Mutta jos koirapuistoon haikailet ota kääpiösnautseri.
Kyllä on ihmiset tulleet avuttomiksi kun täälläkin joka toinen aloitus alkaa olla "minkähän rodun ottais", jokainen ottaa itselleen parhaiten myös omat tarpeensa tuntee.Vaivaa pikkuisen tutkiskeluun roduista.
Puhutko nyt omasta syystä tai toisesta häiriintyneestä suomenpystykorvastasi? Kummallista, kun suomenpystykorvia pidetään niin epäluuloisina vieraita kohtaan. Kaikki pystärit, joiden kanssa olen ollut tekemisissä ovat olleet heti jaloissa kiehnäämässä ja kerjäämässä rapsutuksia. Ehkäpä kyse on ennemminkin sosiaalistamisesta?
Ja aloittajalle: Mielestäni tuo sinun halusi hankkia vieraita kohtaan epäluuloinen koira on vähän kumma kriteeri. Itsekin tunnut sen tietävän. Kannattaisi varmaan vielä miettiä, että mikä sen takana on. Miksi koet mustasukkaisuutta koiran ystävällisestä käytöksestä vieraita kohtaan?
Minusta sinun kannattaisi vielä miettiä noita kriteerejäsi. Epäluuloiset ja vieraita kohtaan pidättyväiset koirat on usein hankalampia kouluttaa. Ja varsinkin, kun asut kaupungissa ja tykkäät käydä koirapuistossa, niin eikö olisi parempi ottaa koira, joka olisi sosiaalinen ja reipas kaikkien kaveri?
Ja mun kokemuksen perusteella koiran suhtautuminen vieraisiin riippuu paljon sosiaalistamisesta, omistajasta ja koiran aikaisemmista positiivisista kokemuksista. Kuten yllä sanoin, esim. suomenpystykorvia luonnehditaan monesti pidättyväisiksi vieraita kohtaan, mutta itse en ole koskaan tavannut sellaista suomenpystykorvaa.
Pystis on tosiaan ap:le sopiva rotu. Ja uros tottakai. Ja jotta pentu saadaan tarpeeksi sekopäiseksi aloittajan tarkoituksiin, tulee sitä vieraan muutaman kerran potkaista tai muutoin kaltoin kohdella. Koiran eristäminen muusta elämästä palvelee myös tarkoitusta.
Vakavasti ottaen on kyseessä yksi vastenmielisimpiä aloituksia, mitä tältä sivustolta on saanut lukea.
Tuolla aiemmin kirjoitti Ehdotus x2 Viitaten noihin paimeniin.itse olen touhunnut 35v Saksanpaimenten kanssa,niin toisten,kuin omienikin.Mielestäni koira,kuin koira tarvitsee pennusta asti jämäkkyytä,johdonmukaisuutta,kuria ja rakkautta.Mieleni pahoitin:) tuosta," ilmeisen vaikeita vaan opettaa kunnon koirakansalaisiksi lenkeille" lausekkeesta.Ei ole vaikeaa opettaa,aivan samoilla opeilla mennään oli sitten paimen tai mikä muu rotu tahansa.Omistajan tietotaidon ja viitseliäisyyden puutehan näissä aina on kyseessä kun Saksanpaimenet mollataan räksyttäviksi ja tempoileviksi vastaantulijoiksi.Suomalaisten peri synti taitaa olla tuo,että ei kehdata pyytää neuvoja ja apua jos sitä tarvitaan,mieluummin vielä sanotaan että kyllä minä tiedän ja osaan,älä tule neuvomaan,ja noilla tyyleillä taas saadaan lukea palstoilta kuinka hirveitä koiria noi sakut on,ja onhan sillä tietenkin toisenlaista kirjoitusarvoakin,ketä kiinnostaa jos ärisevä,tempoileva koira oli joku hyvinkin kaunis seropi ehkä,ei ketään,mutta tulipa vastaan ärisevä,tempoileva saku,niin johan oli karmee paikka ja yleistyksellä mollataan kaikki rodun edustajat.Hyvää Joulun odotusta kaikille tasapuolisesti,ja muistakaa kouluttaa koirianne,varsinkin te nuoret,uudet Saksanpaimenien omistajat.
Saluki. Elegantti, omalle perheelle lämpimän rakastava, mutta usein vieraita kohtaan viileän pidättyväinen ja välinpitämätön. Useimmiten valitsee yhden ihmisen perheen pääksi. Vahtivietti ei ole kovin voimakas, mutta kyllä meillä oven taa tulevat haukutaan.
Rotu on varsin terve, 14 vuotias saluki ei ole mikään harvinaisuus. Mikään toko koira saluki ei ole, mutta harrastaa voi esim. ratajuoksua.
Vaatii runsaasti liikuntaa, mutta huolehtii itse liikunnastaan jos saa juosta vapaasti, esim. koirapuistoissa.
Eurasier. Lapinporokoira tms. tyypillinen pystykorvarotu.
Ehdottomasti kääpiöpinseri! Mikään ei ole enempää yhden ihmisen koira. Kokemusta 10v enkä koskaan enää ota mitään koiraa, kun tästä aika jättää, sen verran on haastetta. Muuten kiva, mutta liian uskollinen!
sitten on. Käy tutustumassa snautseri sivuilla. Sen kun onnistuu pienestä pitäen kasvattamaan oikein, niin sinulla on uskollinen, pelkäämätön jne. mahtava pakkaus. Suosittelen kumminkin narttua ensimmäiseksi snautseriksi. Keskikokoinen tai suuri. Jos itselläni ei olisi nyt näitä kahta muuta, niin ehdottomasti se olisi snautseri. Tuo rotu on aivan mahtava ja uskollisuutta riittää, suojelee tarvittaessa vaikka henkensä uhalla, eikä todellakaan välitä muista.