Se on jo nähty.
Ei minusta tule eläjää...
Game over
12450
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ei mustakaan. Ei jaksa käydä enää kohta töissäkään kun tämä yksinäisyys ahdistaa. Joulun tulokin yhtä helvettiä!
http://www.youtube.com/watch?v=EvDxSW8mzvU
Ei se joulu ole päivää kummempi. Yksin kai minäkin olen. Ollaan yhdessä netillä.
Millanen pitäisi olla, että olisi eläjä?
Jonkun mallin mukainen?
Kun hengittää on eläjä ja se on siinä.
Kaikki muu on jotain muuta tai jonkin muun tavoittelua.
Pitäisi olla riittävä jos hengittää.
Mutta eihän se niin ole kuitenkaan.
Ihminen ei välttämättä elä isolla E:llä, jos vain hengittää.
Jotain tarkoitusta pitäisi jokaisen kokea.
Ja sisältöä olla elämässä, siten että se on omalle persoonalle oikeasti arvokasta, eikä mitään toisten sanelemaa "arvomaailmaa".
Mutta syy siihen että elää ja hengittää ja käy työssä ja maksaa laskunsa ja tulee aina sielt töistä tyhjään pimeään taloon? Miksi olen ja hengitän? Varmaan siksi ettei ole munaa lopettaa tätä.
miksi olen? kas siinäpä pähkinä jota ihmiset ovat pähkäilleet koko historiansa ajan...
luo elämääsi oma tarkoitus äläkä seuraa muiden polkuja. todella yksinkertaista mutta käytännössä niin vaikeaa monelle
Ei minustakaan eläjäksi ole.
Olen parikymppinen. Koulua käyn toistaiseksi, ahdistaa ja masentaa sekin niin maan per**leesti. Olen jo muutaman koulun ehtinyt lopettamaan kun ei onnistunut. Enpä taida tälläkään kertaa valmistua kun ei osaa tehdä mitään mitä siellä jo pitäisi osata. Koulun ulkopuolella ei ole elämää. Istun kotona ja teen hidasta kuolemaa. Olen liian epävarma itsestäni, että pärjäisin muiden ihmisten kanssa saati osaisin luottaa kehenkään. Ei poikaystävää koskaan ollutkaan, aina kun joku yrittää lähestyä niin iskee jäätävä ahdistus. Viimeksi muutin toiselle puolelle suomea pakoon muutamaa jätkää jotka väittivät tykkäävänsä minusta. Nyt sama homma, eräs mukava ihminen on kovinkin kiinnostunut minusta mutta meikäläistä ahdistaa nykyään pelkkä sen ihmisen ajattelukin. Vaikka mitään muuta ei ole tehnyt kun ollut ihana, hauska ja mukava. Tässä sitä silti mietin että minne sitä voi enää karata..?
Mieli ei toimi, jonkinlainen epävakaa persoonallisuushäiriö hengittää niskassa paniikkihäiriön tavoin. Minä se en osaa hengittäkkään kunnolla tuon paniikkihäiriön vuoksi ja jostain syystä sydänkään ei enää hakkaa säännöllisesti vaan jättää välillä melkein puolet lyönneistä lyömättä... Eli jos niitä pidetään elämisen kriteerinä niin huonosti menee silläkin rintamalla.
Elämä on ihanaa. Ei. Toiset ei vaan osaa.
Suoraan pelkoja päin vaan !! :) Kyllä sä siellä koulussa opit. Voi usein olla niin että toisetkaan ei osaa muttet vaan tiedä sitä. Opiskele vapaa-ajalla lisää kotona , älä luovuta. Ole iloinen kun joku on susta kiinnostunut. :) Mulla ei ehkä ole ihan yhtä isoja ongelmia ku sulla. Mulla ei ole kyllä paniikkihäiriötä joten en tiedä kuinka rankkaa se on. Älä kuitenkaan luovuta, mee vaikka terapeutille niin saat elämään vähän tasapainoa. :) Olen itsekin harkinnut sellasta sitten ku muutan täältä toiseen kaupunkiin opiskelemaan. Sitten sujuu opiskelutkin paljon paremmin kun on vähän vähempi ongelmia... Sullakin on toivoa vielä paljonkin:) Joskus vielä mietit että tää oli tällänen koominen vaihe elämässä kun pääset vielä kaikestra yli. Mä yritän ajatellan niin...
t. toinen parikymppinen tyttö
Jos ahdistaa selvästi noin ilman oikeaa syytä (mieti vaikka sotalapsia) niin siihen auttaa b-vitamiini. Tilaa netsitä vahvaa mallia ja popsi sitä, Niacin, ei niacodin tms.
Elän elän mutta ilman elämää ja jos sinä yrität houkutella minut elämään elämääni elävämmin niin sanon vain että elämäni on eletty ja olisin tyytyväinen jos tämä elämä päättyis tähän. Kait se raja jossain kaikille menee että milloin sitä elämää on nähnyt tarpeeksi? Jos nyt huomenna kehitettäis yksinkertainen tablettimuodossa oleva kuolemattomuuslääke ja jengi eläis ikuisesti, kyllä jokaiselle jossain vaiheessa tulis yks kaks mieleen et hei tää alkaa riittää nyt ja olisi aika lopettaa se leikki. Kaikki loppuu aikanaan.
Jep minulla on masennus ja tahtoisin pois. Sori jos oon negatiivinen keskusteluseuralainen niin real life kuin foorumeilla.
Ehkei eläjää mutta käyttökelponen elätti.
Ota yhteyttä. Kirjoitellaan ilman päämäärää...
Tuonpuoleisessakin on nykyään netti. Sen huomaa jokainen joka näitä foorumeja lukee.