Miksi lääkärit diagnosoivat väärin? Minä menin psykologin juttusille, ystäväni suorastaan pakottivat.. siellä selitin jännityksestäni koska jännitin koulussa. Kotona olin joskus myös hieman ahdistunut ilman näkyvää syytä, kurkku tuntui ahtaalta, kaikki nämä olivat paniikkia.
Kauan sitten sain oíkean paniikkikohtauksen, seoli voimakas ja sain sen niin nuorena että se oli kova juttu ja sitä pelkäsin pitkän aikaa, mutta se ei uusiutunut, silti kaikenlaisia pikkuoireita tuli tämän tilanteen jälkeen m yöhemmin vuosia ja psykologin puheille siis.
Siellä kävin joka viikko ja mun sairaus diagnosoitiin vääriin, koska ei mulla mikään skitsofreenia ollut.. en halua tässä julkistaa kaikkea väärinkäsitystä mitä juttuun liittyi, mutta en ollut hullu, koko käynti psykologilla lähti näistä ahdistuksista/jännittämisestä. Puheeni aiheuttivat väärinkäsityksen ja en itsekään tajunnut mihin jouduin.
Minulle määrättiin psyykenlääkkeet ja niistä sain voimakkaita sivuoireita joita ei ennen näitä lääkkeitä ollut lainkaan, eli olin siis pöhnässä aina tiettyinä päivinä silloin tällöin, näitä tiloja rupesin pelkäämään koska ne lamaannuttivat ja tuntui että oli humalassa, ei voinut kuin maata sängyssä ihan paniikissa monia tunteja.. luulin tätä psykoosiksi.
lääkkeet sitten lopetin vuoden kuluttua ja 1-2viikon kuluttua ei tullut enää yhtään näitä tiloja, niiden pelko oli vaan pitkän aikaa.. mutta lääkkeiden lopettamisesta on nyt jo 6 vuotta ja ei ole enää näitä tiloja ikinä tullut.
nyt kuitenkin sain vuosi sitten sen vanhan legendaarisen paniikkikohtauksen joka kesti 15min... sydän hakkasi yhtäkkiä, tunsin kuolevani, kurkkua kuristi, hikoilutti.. se tuli yllättäen.. olin k yllä aloittanut steroidien käytön joten en tiedä johtuiko se niistä, annos oli nimittäin suuri.
no oli minulle juuri tällainen kohtaus tullut pienenäkin tyttönä, joten päätin kuitenkin lopettaa steroidit heti. Käytin n iitä kuntoiluun tyhmyyttäni, en enää, enkä tule käyttämään.
uutta p aniikkikohtausta ei tullut, mutta välillä ahdisti aina, tuntui ahdistavalta ja välillä tuntui ettei tiedä mitä tehdä.. siis katseli huonetta ympäriinsä, tavaroita ja niiden katseleminen ahdisti ja pelotti, jotenkin tuntui ettei osannut kontrolloida itseään... ei löytänyt itseään..
no sitten syvennyin näiden tuntemuksien aikana tietokoneella jotain tekemään ja ne unohtui aina päivän mittaan. nämä siis oli tällaisia ahdistuneita tuntemuksia ja mieliala heitteli päivästä toiseen aina.. huomasin että elämäni oli muuttunut samanlaiseksi mitä se oli ENNEN psykologille menoani.. olin silti tyytyväinen kun lääkkeiden sivuvaikutustiloja en enää saanut, niistä olin päässyt eroon.
Tiloista sen verran että niitä eivät kaikki lääkkeistä saa ja lääkkeet m yös parantavat samalla.. mutta tiedän ihmisiä joille ei kaikki merkit sovi millään.. se on perin ikävää.
ODottelin vain että aika kuluu ja etten muista enää ahdistunutta oloani.. se ei ulospäin näkynyt, koska olen aina hyvin sulkeutunut persoonallisuus ollut, kavereita on ollut vuosien varrella jne.
kerroin kyllä aina avoimesti miltä tuntui.
no aika kului ja tunsin itseni pirteämmäksi. nyt tästä taas vuoden kuluttua on viime parin viikon aikana tuntunut samalta taas.. aina illalla tuntuu välillä ahdistuneelta ja pelokkaalta koko olo.. ärsyttää kun ei voi koskaan elää normaalisti, tämä on hitto vie paniikkihäiriöön liittyvää vai mitä?
just noi että nukkumaanmennessä luulee tukehtuvansa kun kurkku tuntuu ahtaalta... tai sitten pelkää että on vaikka astma tms.
sitten välillä katselee ympärilleen ja se alkaa ahdistaa ja semmoiset aallot käy läpi ruumiin.. masentavaa ja inhottavaa kun viime aikoina oli mennyt hyvin..
on olemassa varmaan ihan oikeita nimenomaan paniikkihäiriöön tarkotettuja lääkkeitä, kertokaa minulle sellaisia nimiä jotka eivät ole psykoosilääkkeitä vaan näitä paniikinhoitoon tarkotettuja?
vai luulenko nyt vaan.. kun en oikein ole varma, epäilen itseäni.. mutta välillä illalla tuntuu olo vähän ahdistuneelta ja tutkii ympäristöään,itku on kurkussa silleen.
sit kun aamulla herää niin tuntuu olevansa ihan terve, ajatus illasta taas alkaa ahdistamaan kun aatteleé että tunnelma muuttuu taas pelokkaaksi..: )
Ei se koko ajan olepelokass mutta tunnelma jotenkin vaihtelee, välillä tuntuu olo normaalilta, sitten se taas jännittyy ja ei kiinnosta normaalit rutiinit esim. tv:n katsominen koska keskityn liikaa itseeni.. ulos kun menee niin nämä unohtuu tietysti jne.
kaiken olen kertonut vakaalla kokemuksella ja tiedän mistä puhun.
Kauan sitten sain oíkean paniikkikohtauksen, seoli voimakas ja sain sen niin nuorena että se oli kova juttu ja sitä pelkäsin pitkän aikaa, mutta se ei uusiutunut, silti kaikenlaisia pikkuoireita tuli tämän tilanteen jälkeen m yöhemmin vuosia ja psykologin puheille siis.
Siellä kävin joka viikko ja mun sairaus diagnosoitiin vääriin, koska ei mulla mikään skitsofreenia ollut.. en halua tässä julkistaa kaikkea väärinkäsitystä mitä juttuun liittyi, mutta en ollut hullu, koko käynti psykologilla lähti näistä ahdistuksista/jännittämisestä. Puheeni aiheuttivat väärinkäsityksen ja en itsekään tajunnut mihin jouduin.
Minulle määrättiin psyykenlääkkeet ja niistä sain voimakkaita sivuoireita joita ei ennen näitä lääkkeitä ollut lainkaan, eli olin siis pöhnässä aina tiettyinä päivinä silloin tällöin, näitä tiloja rupesin pelkäämään koska ne lamaannuttivat ja tuntui että oli humalassa, ei voinut kuin maata sängyssä ihan paniikissa monia tunteja.. luulin tätä psykoosiksi.
lääkkeet sitten lopetin vuoden kuluttua ja 1-2viikon kuluttua ei tullut enää yhtään näitä tiloja, niiden pelko oli vaan pitkän aikaa.. mutta lääkkeiden lopettamisesta on nyt jo 6 vuotta ja ei ole enää näitä tiloja ikinä tullut.
nyt kuitenkin sain vuosi sitten sen vanhan legendaarisen paniikkikohtauksen joka kesti 15min... sydän hakkasi yhtäkkiä, tunsin kuolevani, kurkkua kuristi, hikoilutti.. se tuli yllättäen.. olin k yllä aloittanut steroidien käytön joten en tiedä johtuiko se niistä, annos oli nimittäin suuri.
no oli minulle juuri tällainen kohtaus tullut pienenäkin tyttönä, joten päätin kuitenkin lopettaa steroidit heti. Käytin n iitä kuntoiluun tyhmyyttäni, en enää, enkä tule käyttämään.
uutta p aniikkikohtausta ei tullut, mutta välillä ahdisti aina, tuntui ahdistavalta ja välillä tuntui ettei tiedä mitä tehdä.. siis katseli huonetta ympäriinsä, tavaroita ja niiden katseleminen ahdisti ja pelotti, jotenkin tuntui ettei osannut kontrolloida itseään... ei löytänyt itseään..
no sitten syvennyin näiden tuntemuksien aikana tietokoneella jotain tekemään ja ne unohtui aina päivän mittaan. nämä siis oli tällaisia ahdistuneita tuntemuksia ja mieliala heitteli päivästä toiseen aina.. huomasin että elämäni oli muuttunut samanlaiseksi mitä se oli ENNEN psykologille menoani.. olin silti tyytyväinen kun lääkkeiden sivuvaikutustiloja en enää saanut, niistä olin päässyt eroon.
Tiloista sen verran että niitä eivät kaikki lääkkeistä saa ja lääkkeet m yös parantavat samalla.. mutta tiedän ihmisiä joille ei kaikki merkit sovi millään.. se on perin ikävää.
ODottelin vain että aika kuluu ja etten muista enää ahdistunutta oloani.. se ei ulospäin näkynyt, koska olen aina hyvin sulkeutunut persoonallisuus ollut, kavereita on ollut vuosien varrella jne.
kerroin kyllä aina avoimesti miltä tuntui.
no aika kului ja tunsin itseni pirteämmäksi. nyt tästä taas vuoden kuluttua on viime parin viikon aikana tuntunut samalta taas.. aina illalla tuntuu välillä ahdistuneelta ja pelokkaalta koko olo.. ärsyttää kun ei voi koskaan elää normaalisti, tämä on hitto vie paniikkihäiriöön liittyvää vai mitä?
just noi että nukkumaanmennessä luulee tukehtuvansa kun kurkku tuntuu ahtaalta... tai sitten pelkää että on vaikka astma tms.
sitten välillä katselee ympärilleen ja se alkaa ahdistaa ja semmoiset aallot käy läpi ruumiin.. masentavaa ja inhottavaa kun viime aikoina oli mennyt hyvin..
on olemassa varmaan ihan oikeita nimenomaan paniikkihäiriöön tarkotettuja lääkkeitä, kertokaa minulle sellaisia nimiä jotka eivät ole psykoosilääkkeitä vaan näitä paniikinhoitoon tarkotettuja?
vai luulenko nyt vaan.. kun en oikein ole varma, epäilen itseäni.. mutta välillä illalla tuntuu olo vähän ahdistuneelta ja tutkii ympäristöään,itku on kurkussa silleen.
sit kun aamulla herää niin tuntuu olevansa ihan terve, ajatus illasta taas alkaa ahdistamaan kun aatteleé että tunnelma muuttuu taas pelokkaaksi..: )
Ei se koko ajan olepelokass mutta tunnelma jotenkin vaihtelee, välillä tuntuu olo normaalilta, sitten se taas jännittyy ja ei kiinnosta normaalit rutiinit esim. tv:n katsominen koska keskityn liikaa itseeni.. ulos kun menee niin nämä unohtuu tietysti jne.
kaiken olen kertonut vakaalla kokemuksella ja tiedän mistä puhun.
Vastaukset 10
Vanhimmat
En nyt halua loukata, mutta tekstisi ei voi olla täysi totta. Ensinnäkään psykologi ei voi tehdä diagnoosia. Toisekseen diagnoosia ei voida asettaa ainoastaan avokäyntien pohjalta.
Mutta oireista päätellen sinulla tuntuu kyllä olevan kovasti ongelmia. Yritä löytää ammattitaitoinen psykiatri!
Kirjoitin hieman väärin.. eli lääkäri siis oli tehnyt diagnoosin, psykologilla kävin ja toimiston psykiatri siis teki diagnoosin. Kyllä tässä yritetään pärjätä, mutta jos olotila jatkuu niin nimenomaan paniikkilääkkeitä pitäisi ottaa.
ja tarina on totta, vaikka sitä oli vaikea ehkä lukeakin, itsehän sen jokainen tietää mitä on kokenut ja mitä kirjoittaa. sitä on turha epäillä tässä tapauksessa.
tottakai moni kommentoi mutta meillä on kaikilla omat tapauksemme ja niistä parhaiten tiedämme me itse kokeneet. Itsellänihän nuo sivuvaikutukset pilasivat elämääni eniten, nekin on kestettävä, vaikka lihakset jumittuisivat, olo on kökkö jne.. mutta minun tapauksessani oli väärät lääkkeet siis.
Se on vaikea kuvailla näitä tuntemuksia niin että kaikki ymmärtäisivät mitä tarkoitan... mutta he jotka ovat psyykenlääkkeistä saaneet sivuoireita, tietävät mitä tarkoitan esim. luin vastaavista sivuvaikutuksista tukiasemalta, jossa monella tuntui niitä olevan ja lääkkeet oli pakko lopettaa.. se on aika ikävää..
eli mitä paniikkilääkkeitä on saatavilla, jotka eivät ole yhtä voimakkaita kuin nämä psykoosilääkkeet?
elikkä en KIELLÄ psyykenlääkkeitä, vaan olen niiden puolella koska niiden tarkoitus on AUTTAA, minulla oli silti vain neuroottisia oireita/paniikkia... lääkkeiden sivuvaikutukset aiheuttivat taas erilaisen tilan kuten tekee esim. huume/alkoholi tms. vaikea kuvailla, mutta psyykeen kävivät, lääkemerkistä riippuen..
omasta aloitteesta lopetin ne ja heti loppuivat nämä tilat.
nyt silti omat paniikkituntemukset ovat taas jatkuneet, eli jännitän ja tunnen oloni välillä paniikkimaiseksi, pitäisi siis saada selitetyksi psykiatreille että määräisivät minulle paniikkihäiriölääkityksen, esim. xanorhan ei ole neurolepti tietääkseni, masennuslääkkeitä en ole koettanut.
olen sen verran kova jätkä että minua ei saa kaatumaan mikään asia elämässä, vaan minä lyön aina takaisin kahta kovempaa, eli en masennu vaan mietin heti mistä kaikki johtuu.
muistakaa nukkua kunnolla, pelkästään liiasta valvomisesta saa psyykkisiä oireita, ahdistusta jota itse tällä hetkellä koen, mutta kuvittelen että se lähtee ajan k anssa pois, en välitä siitä oikeastaan.
jooh, anteeksi jos kirjoitan liikaa, mutta kunhan nyt otin osaa palstalle ja halusin kommentoida näitä paniikkihäiriö asioita, koska omalla kohdallani juuri tämä häiriö on minun elämääni häiriöitä aiheuttanut!
Auttoi siis todellakin Xanorin syöminen.Vaikkakin niitä 4 vuotta söin.Pääsin tasapainoon hyvin tänä aikana ja todellakin minkäänlaista riippuvaisuutta ei ainakaan minulle tullut.Kun pääsin tasapainoon itseni kanssa,niin tavallaan lääkkeet menetti voimana.
hei vaan!kun luin mitä olit kirjoittanut niin tunnistin siinä aika paljon itseäni ja oireita joita mulla on ollut ja on..mua on myös kuristanut kurkusta ja se saattoi kestää päivästä toiseen ja oli kamalaa..usein olen saanut samanlaisia kohtauksia niin aamulla kuin illalakin. mulla todettiin oireiden perusteella paniikkihäiriö..mene ihmeessä uudelleen lääkäriin ja puhu asiasta..mulla on sen nimistä lääkettä tähän kuin sepram ja niitä on olemassa myös muitakin..
Itse syön paniikkihäiriöön Cipralex 15mg/pvä, kysele ja etsi netistä vaikka SSRI lääkkeitä, ne ovat tavallisia masennuslääkkeitä, eli ei neuroleptejä eikä rauhoittavia. Mutta suosittelisin kyllä masennuslääkityksen rinnalle rauhoittavia, jotta pääset pahimmista oloista. Itselläni on Diapamia.
Mitä itselle tulee mieleen masislääkkeitä ni täs joitain:
Cipralex, Cipramil, (sepram), Fevarin, Seroxat, (optipar), Zoloft, Seronil, Seromex jne..
Eiköhän niistä sinullekkin sopiva löydy..
Nuo ovat selviä paniikkihäiriöitä. Minulla on paniikkihäiriöitä ja tunsin samoin iltaisi. Aina pelotti mennä nukkumaan kun kuolema alkoi pelottaan.
Aloin syömään oikeita paniikkilääkkeitä, Sepramea. Se on tosi hyvä, siihen ei jää riippuvaiseksi, se auttaa noihinkin pelko tiloihin jo muutamassa viikossa ja lopetettua lääkkeiden syönnin paniikkihäiriöt ja pelot eivät tule takaisin.
Hmm.. siis "paniikkihäiriö" ei ole oikeastaan mikään varsinainen diagnoosi, eikä paniikki johdu alunperin fysiologiasta vaan taustalla ovat aina psyykkiset syyt. Pelkoja, ahdistuksia, usein myös intensiivistä häpeää.
Puhuit itsen katoamisen pelosta joka liittyy paniikkiisi; tämä viittaisi kyllä enemmän esim. rajatilahäiriöön kuin neuroottiseen häiriöön.
Toivottavasti löydät psykiatrin, joka ymmärtää sinua ja johon voit luottaa. Vaikea sitä on itseään ruveta lääkitsemään. Ja paniikki on joka tapauksessa seurausta joistakin sietämättömistä tunteista eikä se varsinainen ongelma itsessään.