Niin paljon jäi sanoja sanomatta, tekoja tekemättä, vasta sen huomaa kun on liian myöhäistä.
Luulin tekeväni kaiken, mutten tehnyt mitään. Olin hölmö naivi ja itsekäs. Pidin sua itsestäänselvyytenä, pidin kaikkea.
Huomasin että kaiken voi menettää, myös sen mitä ei nää, sen tunteen. Niin suuri ja vahva pilari, mutta silti niin helposti kaatuu.
Nyt olen keskellä muiden, mutta yksin, sydämmessä aukko, jota ei voi täyttää kuin yksi. Ehkä aika parantaa haavat, myös ne mitä ei nää.
Paljon on vielä jäljellä hyvää, kunpa osaisin niistä nauttia, ja en menettäisi sitäkin vähää.
En tunne vihaa, vaan katkeruutta, en toivo surua vaan onnea, vaikken siihen kuuluisikaan. Toivon että saat sen takaisin, minkä sulta vein, sen ilon, onnen ja hymyn. Nyt yritän unohtaa, ja nukahtaa.
Luulin tekeväni kaiken, mutten tehnyt mitään. Olin hölmö naivi ja itsekäs. Pidin sua itsestäänselvyytenä, pidin kaikkea.
Huomasin että kaiken voi menettää, myös sen mitä ei nää, sen tunteen. Niin suuri ja vahva pilari, mutta silti niin helposti kaatuu.
Nyt olen keskellä muiden, mutta yksin, sydämmessä aukko, jota ei voi täyttää kuin yksi. Ehkä aika parantaa haavat, myös ne mitä ei nää.
Paljon on vielä jäljellä hyvää, kunpa osaisin niistä nauttia, ja en menettäisi sitäkin vähää.
En tunne vihaa, vaan katkeruutta, en toivo surua vaan onnea, vaikken siihen kuuluisikaan. Toivon että saat sen takaisin, minkä sulta vein, sen ilon, onnen ja hymyn. Nyt yritän unohtaa, ja nukahtaa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.